Kiina sai huhtikuun aikana päässäni pyörimään niin monenlaisia asioita sekä tulevaisuuteen liittyviä ideoita, että olo on tuntunut viime aikoina suorastaan sekavalta. Niinpä tästäkin blogitekstistä tullee hieman sekava – kunhan nyt päätin, että jotakin on ”paperille” saatava.
Siskoni lähti tänään pitkän lomansa päätteeksi takaisin kohti Suomea, ja vietin hänen kanssaan vielä vapun ajan Shanghaissa. Aikamme kulutimme ostoksia tekemällä ja paljon kävelemällä, ja leppoisan meiningin keskellä Shanghaista alkoi kuoriutua mielessäni sangen ”mesta” paikka.
Metrolla kulkiessani ja vilkkaiden katujen ihmismeressä uiskennellessani aloin muistella viimekesäistä aikaani Hongkongissa, ja olo tuntui jollakin käsittämättömällä tavalla todella hyvältä. Pakko myöntää, että taisin tulla suurkaupunkikärpäsen puremaksi. Hongkongin olen jo ehtinyt lisätä elämäni minitavoitteiden listalle: haluan joskus vielä viettää siellä hieman pidemmän ajanjakson voidakseni hetken kutsua sitä kodikseni; lisäksi Hongkongissa asuu nainen (itse asiassa ehkä jopa kaksikin), josta haluan kenties vielä ottaa selvää…
Joka tapauksessa Shanghai on nyt noussut suurkaupunkilistoillani ihan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, mutta valitettavasti tässä vaiheessa olen kerta toisensa jälkeen joutunut muistuttamaan vilkasta mielikuvitustani kärsivällisyyden tärkeydestä: kaikki mitä haluan tehdä, luultavasti järjestyy – ennemmin tai myöhemmin. Nyt pitää ajatella lähemmäs tulevaisuuteen, ja utopia seuraavalle 22 kuukaudelle minulla onkin jo ”valmiina”!
Valmiina-sanan sijoitin lainausmerkkien suojaan siksi, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut mielessä jokin suuri suunnitelma, jonka uusi, parempi tai ainakin realistisempi suunnitelma on sitten viikon pohdiskelun jälkeen pyyhkinyt ikuisiksi ajoiksi pois mielestäni. Nykyinen suunnitelma on kuitenkin ollut mielessäni jo kohta nelisen viikkoa, ja viimeksi eilen junassa istuessani pelkästään sen ajatteleminen kohotti sydämeni lyöntitiheyttä hämmentävällä tavalla.
Niinpä ajattelin nyt pintapuolisesti jakaa lukijoiden kanssa, mitä mielessäni on ollut, vaikkei tämä suunnitelma koskaan toteutuisikaan… Elämä on nimittäin tylsää, jos ei haaveile mistään! Kaikenlaiset kommentit – niin fiiliksiä entisestään paisuttava rohkaisu kuin tyhmän jalat maan pinnalle palauttava kritiikki – otetaan nyt vastaan enemmän kuin mielellään!
Huhtikuu oli hyvin todennäköisesti hitaan Kiina- ja kiina-elämäni väliaikainen loppu, sillä alan luultavasti pian käydä iltapäivisin Yiwussa englannin opettajan töissä. Tarkoitukseni on hoitaa tämän reissun viimeiset kuukaudet työn suhteen sen verran kunnialla, että syyskuussa Kiinaan palatessani minua odottaa semihyväpalkkainen, vakituinen opettajan pesti. Jos näin käy, niin:
Aion kerätä vuoden ajan työkokemusta ja samalla parhaani mukaan jatkaa kiinan opintojani itseopiskelulla sekä itsenäisemmän, vaihto-opiskelija-asuntolattoman elämän kouluttamana. Aion tuon vuoden aikana kuluttaa niin vähän rahaa, että onnistun säästämään tililleni erinäisiä kymmeniä tuhansia yuaneja sekä ostaa kaiken tarvitsemani tulevaa Seikkailuani varten. Seikkailuni pääasiallisen kulkuneuvon vuoksi tuon vuoden aikana aion myös tehdä paljon, paljon taustatutkimusta sekä hankkiutua tähänastisen elämäni kovimpaan fyysiseen kuntoon.
Aion tehdä syyskuusta 2013 alkaen 3–6 kuukautta kestävän eeppisen, Zhejiang-provinssista alkavan ja Etelä-Kiinaan päättyvän kierroksen polkupyörän satulassa. Kaiken sujuessa suuremmitta ongelmitta voisi kilometrejä kertyä matkan kestosta ja reitistä riippuen jopa toistakymmentä tuhatta.
Suurkaupunkien ja Lonely Planet -turistinähtävyyksien sijaan matkallani olisivat pääosassa hieman vähemmän tunnetut kiinalaiskaupungit, kaupunkien välinen maaseutu sekä yksittäiset ihmiset: jokaisella kohtaamallani henkilöllä – oli kyseessä sitten kiinalainen tai Kiinaan syystä tai toisesta päätynyt laowai – on oma Kiinaan liittyvä tarinansa ja näkökulmansa jaettavanaan. Matka opettaisi minulle paljon paitsi Kiinasta, myös koko maailmasta sekä omasta itsestäni.
Lisäksi olennaisessa roolissa matkallani olisivat kirjoittaminen sekä valokuvaus. Mukanani kulkeva läppäri sekä kamera mahdollistaisivat päivittäin matkakokemusten tallentamisen muistiin ja muille jaettavaksi. Mikäli matkasta sitten tulisi poikkeuksellisen hieno tai muuten vain yllättävä, voisin matkan päätyttyä helposti vaikka tarjota tuottamaani tekstiä jollekin kustantamolle ilman, että minulla olisi mitään hävittävää.
Jotakin tällaista on siis ollut nyt mielessä. Ehkä kaiken tämän jälkeen voin hankkiutua sinne Hongkongiin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti