Vain Kiinassa?

Huh, viime päivinä on Jinhuassa saatu huomata, että kesän kuumuus on saapunut. Lämpötilat ovat alkaneet kipuilla 30 asteen tienoille, ja öisinkin on alkanut huomata hikoilevansa, joten peitolle tai edes pussilakanalle ei ole ollut enää käyttöä. Olo on onneksi ihan mukava – vielä. Tässä on kuitenkin vielä yli kaksi kuukautta aikaa ennen viileää kesälomaa, ja keskilämpötilat noussevat siihen mennessä nykyisestä vielä lähes kymmenen astetta! Sitä odotellessa siis…

Olen usein miettinyt, että arkielämä Kiinassa ei välttämättä loppujen lopuksi ole niin äärimmäisen mullistavan upeaa kuin moni saattaa ennen tänne saapumistaan kuvitella. Jos täällä asuu lomareissua pidemmän ajan, ehtii aloilleen asetuttuaan nopeasti tottua elinympäristöönsä ja varmasti turtuakin moniin niistä ilmiöistä, jotka alussa ehkä päästivät kulttuurishokin yllättämään. Elämästä tulee ikään kuin normaalia.

Pekingistä vuonna 2009 palattuani ihmiset usein pyysivät minua kertomaan tarinoita reissultani. En ole koskaan pitänyt moisesta pyynnöstä, sillä harvoin noin vain keksin mitään erityistä kerrottavaa. Syy tähän on yksinkertainen: useimpia juttuja ei voi väkisin ruveta kertomaan, vaan ne ovat luontevimmillaan ja parhaimmillaan silloin, kun ne tulevat syystä tai toisesta (kuten tietyn puheenaiheen myötä) mieleen. Silloin on mukava yllättää, jakaa jokin pieni muisto tästä niin kaukaisesta maasta, jossa loppujen lopuksi melko harva on koskaan käynyt.

Muistoista puhuessa tykkään nimenomaan painottaa adjektiivia pieni. Kiinasta nimittäin saa mielestäni eniten ja syvimmin irti se, joka osaa kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin, se, joka katsoo koko ajan kulkiessaan valppaana ympärilleen ja miettii asioita suhteessa siihen, mitä on oppinut esimerkiksi kotimaassaan pitämään normaalina. Kiinasta saa parhaiten irti se, joka Starbucksien, McDonald'sien ja ulkomaalaisbaarien sijaan liikkuu siellä, missä paikallisetkin.

Silloin aisteiltaan valpas löytää tästä toisenlaisesta maailmasta kaikenlaisia pieniä kultakimpaleita. Ne kimpaleet voivat olla ilahduttavan hauskoja tai suorastaan naurettavia, ne voivat olla hämmästyttäviä tai hämmästyttävän omituisia, ne voivat olla suorastaan pöyristyttäviä tai ehkä loukkaavia.

Ne voivat olla ihan mitä tahansa, ja on tärkeää olla mieleltään avoin ja antaa niiden yllättää, tuoda arkeen naurukohtauksia tai vaikka pientä mielipahaa, muistuttaa maailman hulluudesta ja suuruudesta, tuoda esiin ihmisen perimmäisiä luonteenpiirteitä ja alleviivata meidän kaikenkarvaisia tarpeitamme.

Jokunen päivä sitten törmäsin netissä tähän listaan ”42 asiasta, joihin voit törmätä vain Kiinassa”. Jaettuani linkin Facebookissa sain huomata, että monet Kiinassa asuvista tai asuneista ystävistäni ilahtuivat listasta suuresti. Listalta löytyy juuri sellaisia asioita, joihin edellä viittasin: osalle saa nauraa, osa pistää pyörittelemään päätään, osa hämmästyttää. Kiinassa asuvaa tai asunutta ne muistuttavat siitä, minkälainen ihmeiden aarrearkku tämä maa parhaimmillaan voi olla.