Jinhuan kupeessa sijaitseva Hengdian on yksi yliopistomme ulkomaalaisten opiskelijoiden tarkimmin varjelluista, ”julkisista salaisuuksista”. Siellä sijaitsee Hengdian World Studios, ilmeisesti maailman suurin elokuvastudio, josta löytyy muun muassa kopio Pekingin Kielletystä kaupungista.
Yliopistoltamme käy siellä viikoittain lukuisia ulkomaalaisia opiskelijoita tienaamassa hieman ylimääräistä toimimalla erilaisten tv-sarjojen tai elokuvien kuvauksissa statistin roolissa. ”Salaisen” paikasta tekee se, että ihan jokaisella ei Kiinan Hollywoodiin ole yhteyksiä, vaan suurin osa sinne värvättävistä ovat kotoisin joko arabimaista tai sitten venäjää puhuvista maista, kuten Ukrainasta – kutsun käydessä he sitten kokoavat omiensa keskuudesta porukan kokoon ja lähtevät kuvauksiin.
Statistien värväyssysteemi on outo, eikä siinä vaikuta olevan ammattimaisuuden häivääkään. Esimerkiksi itse keskiviikkona paikalle saavuttuani sain nähdä papereita, joista kävi ilmi, että seuraavana päivänä he tarvitsisivat statisteja esittämään muun muassa brittiläistä upseeria sekä kolmea merimiestä. ”Tunnetko ketään sopivaa?” minulta kysyttiin uteliaana. Illalla yhdentoista maissa sain vielä tekstiviestin: ”Etsimme 20-vuotiasta, joka voisi esittää amerikkalaista. Huomenna kuvataan. Osaatko suositella jotakuta?” Ei näin.
Yhden päivän statistihommista tienaa vähintään 400 yuania, parhaimmillaan jopa tonnin verran, mikä on jo sangen muhkea summa Jinhuassa, missä opiskelijaelämän menot eivät päätä huimaa. Yleensä ulkomaalainen statisti näkyy kohtauksissa taustalla esimerkiksi kahvia siemailemassa, muille statisteille juttelemassa tai muuten vain ohi kävelemässä. Toisinaan osa kiinaa osaavista statisteista saa kuitenkin myös pienen, vuorosanalla tai parilla varustetun roolin.
Itse sain kutsun Hengdianiin lyhyellä varoitusajalla, ja lähdinkin keskiviikkona paikan päälle. Helppo raha houkutti, lisäksi ajattelin, että kokemuksesta saa varmasti aihetta Kiina-blogin sadannelle (!) postaukselle.
Perille päästyäni sain järkytyksekseni huomata, että minun odotettiin oikeasti näyttelevän kiinalaisen näyttelijän kanssa – vuoteen 1871 sijoittuvassa kohtauksessa sain esittää ranskalaista herrasmiestä, joka keskustelee kiinalaisen miehen kanssa ja tarjoaa hänelle laadukasta brandya. Se, että en ollut koskaan ennen näytellyt kameralle, ei kouliintuneita kiinalaisia ammattilaisia tuntunut vaivaavan.
Minun tuli saapua paikalle iltapäivällä ennen kolmea, ja elättelinkin toiveita siitä, että voisin vielä saman päivän aikana palata Jinhuaan. Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan sujuneet ihan niin jouhevasti kuin odotin: kuvaukset alkoivat illalla vähän ennen puoltayötä, ja olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, nälkäinen ja pahantuulinen, että en enää osannut edes jännittää sitä hetkeä, kun kamera alkaisi oikeasti käydä.
Meistä näyttelijöistä ei luonnollisesti kumpikaan puhunut ranskaa, joten kuvauksissa saimme puhua mitä ikinä halusimme – ranskan kieli dubattaisiin päälle joskus myöhemmin. Kokemus oli täysin absurdi, sillä puhuin kohtauksessa itse suomea kiinalaisen vastanäyttelijäni käyttäessä jotain outoa ”kieltä”, jonka kuvausporukka on ilmeisesti aikojen saatossa kehittänyt sellaista vaativia kuvauksia varten. Kutakuinkin näin me sitten keskustelimme, kun kamera alkoi käydä (M = minä, K = kiinalainen):
K: Päläpäläpälälupulupu, trötrötrö.
M: Tässäpähän jauhan nyt sun kanssasi, voi kunpa tämä olisi pian ohi, vituttaa ja väsyttää mutta onneks tästä irtoaa sentään sen 600 yuania, en kyllä tuu tänne enää koskaan.
K: Gulugulu, glaaglaa, truttrut.
M: Voi te kiinalaiset kyllä osaatte, tää on hei ihan käsittämättömän amatöörimäistä hommaa, aivan uskomatonta paskaa, mä en ymmärrä että mistä te oikein revitte näihin leikkeihinne sen rahoituksen.
K: Ololololo, ummaaummaaum, prupprupprup.
M: Siinäpähän selität.
Kirjoitin aluksi kuvattavan tv-sarjan nimen muistiin, ihan vain siltä varalta, että jonakin päivänä uteliaisuuteni voittaisi ja päättäisin yrittää etsiä kyseisen episodin verkosta. Kuvausten päätyttyä en kuitenkaan ollut enää yhtä varma siitä, haluaisinko minkään todistusaineiston enää koskaan muistuttavan minua vierailustani Kiinan Hollywoodiin.
Mä kyllä haluaisin nähdä ton mainoksen - pystyisköhän sitä lukee huulilta sen mitä suomeks höpöttelit :D
VastaaPoista