Netissä kavereiden kanssa chättäilyä pidetään yleisesti ajanhukkana, toimintana jota tehdään juuri silloin kuin pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, kuten opiskella tai sitten paiskia ihan oikeita töitä. Mutta täytyy sanoa, että kielen opiskelijalle kyseinen toiminta voi olla ihan omaa luokkaansa! Kiinan opiskelun ollessa kyseessä parhaaksi kanavaksi on osoittautunut kiinalainen QQ.
Itse olen hirveän laiska kirjoittamaan sähköposteja kiinaksi, koska siihen menee ikuisuus ja koska aina tuntuu siltä, että viestin kieli on ihan täyttä kökköä. QQ:ssa voi sen sijaan kirjoittaa kiinalaisen kaverin kanssa rennosti, ihan rauhassa lauseen kerrallaan: kysellä kysymyksiä, vastailla uteluihin. Ja keskustelukumppanin tekstistä oppii koko ajan vähän jotain uutta siitä, miten kiinalaiset pikaviestittelevät.
Muodostin eilen QQ-kaveruuden kiinalaisen ystävättäreni kanssa. Hän oli lukuvuoden 2010–2011 Tampereen yliopistolla työharjoittelijana kiinan opettajana, minkä jälkeen hän haki vielä yhdeksi lukukaudeksi samaiseen yliopistoon vaihto-oppilaaksi. Hänen saapuessaan Tampereelle sain kunnian toimia hänen tuutorinaan, joten ehdimme mukavasti ystävystyä ennen omaa lähtöäni hänen kotimaahansa.
Posket punaisena tyytyväisyydestä luin keskustelumme lomassa hänen hämmästyneitä kommenttejaan: ”Kielitaitosi on kehittynyt salamannopeasti!”, ”Jos en tuntisi sinua, voisin luulla sinua kiinalaiseksi!”, ”Kirjoitat kiinaa todella nopeasti!” ja niin edelleen…
Kun rakentaa päivästä toiseen jotain niin abstraktia rakennelmaa kuin kielitaitoa, ei aherruksen välittömiä tuloksia pääse kovin usein havainnoimaan. Parhaiten tulokset näkeekin ulkopuolisen silmin, tarpeeksi pitkillä aikaväleillä tarkasteltuina. Ja on hienoa, kun aina välillä löytyy joku, joka voi kertoa, että tuloksia on syntynyt. Hyvästä palautteesta ja rohkaisusta saa uutta puhtia, kaikkeen jaksaa taas vähän aikaa suhtautua hieman entisestään boostatulla innolla.
Myös haasteisiin tunnun ainakin hetkellisesti uskaltavan tarttua ennakkoluulottomammin. Niinpä olenkin nyt päättänyt lopettaa kuukausia kestäneen spekulointini ja vatvomiseni sen suhteen, mitä haluaisin tehdä tämän lukuvuoden päätyttyä. Asian ajattelu on nimittäin mennyt liian usein suoranaisen stressaamisen puolelle, kun ideat ovat välillä tuntuneet fantastisilta ja taas seuraavana aamuna täysin toteuttamiskelvottomilta haavekuvilta.
Mutta nyt tiedän tasan tarkkaan, mitä teen, ja hoidan nämä asiat kuntoon ennen uuden lukukauden alkua:
Askel 1: Haen uudelleen CSC-stipendiä voidakseni opiskella vielä toisen vuoden kiinaa jossain toisessa kiinalaisessa yliopistossa, jolla on tarjota advanced-tason kursseja. Hausta lienee piakkoin tulossa tietoa CIMO:n taholta, ja pyrin viimevuotisen kokemukseni pohjalta laittamaan paperit ripeästi kasaan ilman sen suurempia ihmettelyitä.
Askel 2: Paikallisia suhteita hyväkseni käyttäen kirjoitan motivaatiokirjeen ja CV:n ja toimitan sen henkilölle, joka Jinhuassa vastaa kaupungin lukioiden ulkomaalaisten englannin opettajien palkkaamisesta. Lappujen kirjoittaminen ja hakeminen eivät maksa juuri mitään, lisäksi ajatus opettajan työstä tuntuu tämänsyksyisten kokemuksieni perusteella edelleen mukavalta. Sopivalta tuntuvan mahdollisuuden tarjoutuessa varmaankin sellaiseen tartun, sillä olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, haluanko olla vielä 30-vuotispäivänänikin köyhä opiskelija.
Hoidettuani nämä kaksi asiaa alta pois voin taas keskittyä hetken aikaa olennaiseen ja antaa uuden lukukauden alkaa. Tulevaisuusasioihin voin palata taas sitten, kun niistä tulee ajankohtaisempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti