Ah Q:n talviloma koleassa asuntolassa

阿Q精神 N. Ah-Q-ism; attitude that treats defeats as personal moral victories

En ole koskaan ehtinyt tutustua Lu Xunin tarinaan, mutta iäkäs opettajamme käytti yllä olevasta termistä esimerkkinä omaa nuoruuden vastoinkäymistään. Tultuaan tyttöystävänsä jätetyksi, oli hänen nuori sydämensä ollut murskana pitkän aikaa, ennen kuin hän keksi lohduttavan ajattelutavan auttamaan tilanteesta yli: hän oli menettänyt naisen joka ei rakastanut häntä, mutta kyseinen nainenpa olikin menettänyt häntä syvästi rakastaneen miehen – niinpä opettajamme oli itse asiassa jätetyksi tulemalla saavuttanut henkisen voiton…

Olen huomannut usein itsessänikin tällaisen ajattelijan vikaa, enkä ole varma, onko kohdallani kyse puhtaasta itsesuojelumekanismista vai kenties jääräpäisen optimistisesta luonteesta. Joka tapauksessa elämän vastoinkäymisiä tai menetyksiä – pieniä tai suuria – kohdatessani en jaksa jäädä niitä kovin pitkäksi ajaksi vatvomaan, vaan suuntaan useimmiten katseeni hyvin nopeasti eteenpäin, etsien uudesta tilanteesta ne positiiviset puolet mieltä parantamaan.

Kirjoittelin aikaisemmin positiivisista ongelmistani pitkän talviloman suunnitelmia ajatellen. Piti valita kahden hyvän väliltä, lähteä joko Taiwanin lämpöön maaseudulle vapaaehtoistyöhön tai sitten jäädä Zhejiangiin viettämään uutta vuotta ehdan kiinalaisen perheen kanssa.

Taiwanille teki eniten mieli, mutta matkaa suunnitellessani en lopulta päässyt kovin pitkälle. Enkä ole enää ihan varma, mihin tuo reissu sitten lopulta kaatui – en luultavasti lopulta yrittänyt tosissani. Loman pituudesta huolimatta tuntui hankalalta järjestää asiat niin, että voisin olla Taiwanilla niin pitkään kuin tahtoisin, nelisen viikkoa (harmillisesti meidän pitää tulla yliopistolle ilmoittautumaan helmikuun 8. päivä, vaikka kurssit alkavat vasta kaksi viikkoa myöhemmin). Lentoja etsiskellessäni totesin myös, että hieman tyyriitä ovat liput, pitäisi jäädä rahaa keväämmälle ja ensi kesäksikin...

Jotenkin onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että olisi omaksi parhaakseni jättää tuo hieno matka tekemättä. Kaikki Taiwanille lähtemisen hyvät puolet olivat yhtäkkiä Zhejiangin etujen varjossa, enkä Taiwania sen koommin ole miettinyt. Päätin tarttua mahdollisuuteen nähdä kiinalaisten tärkein juhla mahdollisimman läheltä, juhlijoiden viereltä, kiinalaisessa kodissa.

Paitsi että tämäkin etuoikeus on nyt valitettavasti kiinalaisen perheen puolesta peruuntunut, samoin kuin suunnitteilla ollut, uutta vuotta edeltänyt viikko, jonka olisin saanut viettää Quzhoussa osaksi turistina, osaksi lisäansioita tienaavana englannin kotiopettajana. Voisin nyt olla siellä, vanhan kiinalaisen pariskunnan majoittamana ihmettelemässä, mutta sen sijaan hytisen kylmästä asuntolahuoneessani, päivitän blogiani ja seuraan Facebookin hitaasti muuttuvia tilapäivityksiä ja kaiken maailman ihmisten "tykkäämisiä".

Eikä minulla ole oikein mitään suunnitelmia tulevalle kuukaudelle. Yliopistokampus on kuin postapokalyptisesta elokuvasta, kun kiinalaiset ovat aloittaneet vuotuisen, valtavan matkustusvirtansa kohti kotikaupunkejaan tai -kyliään. Ulkomaalaisistakin matkustaa suurin osa, vain afrikkalaiset – ne meluisimmat – ovat jääneet tänne muistuttamaan olemassaolostaan taukoamattomalla bassojytkeellään.

Ja mieleni pelaa tätäkin peliä tarmokkaasti omaksi edukseni – voitoksi suorastaan – sillä olen olooni nyt sangen tyytyväinen, niin tyytyväinen, etten varmaan edes haluaisi olla missään muualla! Matkailu tänä hulluna ajankohtana ei tunnu ollenkaan houkuttelevalta ajatukselta, päinvastoin, ajatuskin siitä tuntuu stressaavalta. Olen vähän kuin Fingerporissa Jouko, joka ei tahdo kaivosta Rovaniemelle, koska kaivossa on niin hyvä olla (vähän rautalangasta väännetty tämä yhteys, kotiväkeä vaan ajattelin ilahduttaa).

Elän tällä hetkellä omaa, simppeliä pientä arkielämääni, niiden asioiden parissa puuhaillen, joille ei kiireisen lukukauden aikana jäänyt riittävästi aikaa. Juuri tätähän minä siis alun perin halusinkin, en vain sitä itse ymmärtänyt! Talviloma Jinhuassa on minulle henkilökohtainen voitto, vaikka suurin osa ihmisistä ympärilläni onkin tehnyt kaikkensa nimenomaan täältä pois päästäkseen – osa jopa jättänyt jälkipuoliskon stipendistään käyttämättä ja palannut kotimaahansa Jinhuan unohtaakseen.

Todennäköisesti kyllästyn jossain vaiheessa siihen, ettei täällä nyt ole kauheasti juttukavereita, ja teen jonkinlaisen matkan jonnekin ei niin kovin kauaksi täältä. Siihen asti otan kuitenkin rauhallisesti, nautin tästä hetkestä, puuhastelusta, elokuvista, kirjoista, valokuvauksesta. Yhtäkkiä muistan, että tekisin samoin myös Suomessa – talvi- ja kesälomalla rauhoitutaan, ja loma saattaa olla antoisa vaikkei sen aikana muuta tekisikään kuin makaisi riippumatossa ja/tai sohvalla.

Alan päästä hiljalleen irti siitä toisinaan painostavasta ajattelutavasta, että kun kerran on vieraassa maassa, pitäisi jokaisena päivänä kokea jotain mullistavaa, olla liikkeessä niin paljon kuin mahdollista. Nyt riittävän mullistavasta käy jo se jokapäiväinen arki, se että tuntee oman olonsa mukavaksi. Lohikäärmeen vuosi on alkamassa, ja se tuo varmasti tullessaan entistä suurempia haasteita ja lisää suuria elämyksiä – ja kyllä, osa elämyksistä varmasti kesäisen matkailun merkeissä!