tiistai 27. joulukuuta 2011

Nanjing, Nanjing

Neljä päivää ja viisi yötä kestänyt reissuni Nanjingiin ei olisi paljon huonommin voinut alkaa; onneksi kaikki kuitenkin parani tasaisen varmasti loppua kohden, joten visiitistä tuli kuin tulikin muistelemisen arvoinen.

Kaksi päivää ennen lähtöäni sairastuin: aloin yskiä ikävän paljon, ja myöhemmin perässä tuli kunnon räkänokkaflunssa – jatkuvaa niistämistä seurasivat vielä ajoittaiset päänsäryt sekä unohdetut, rakkaat lapsuudenystäväni: nenäverenvuodot.

Ensimmäisen yöni vietin köhien ja niiskuttaen junan penkillä, enkä pystynyt taaskaan kiinalaisessa junassa nukkumaan. Aamulla hostelliin saavuttuani otin torkut, minkä jälkeen yritin urheasti käydä nautiskelemassa hostellin lähiseutujen turistikohteista. Jouduin kuitenkin pian palaamaan lämpöiseen petiin, ja meninkin nukkumaan jo viideltä iltapäivällä. Lauantaiaamuna, 15 tunnin yöunien jälkeen, olin onneksi jo reippaammassa kunnossa, valmiina ottamaan Nanjingin jouluaatosta sekä tulevista päivistä enemmän irti.

Kuten odottaa sopii, on entinen Kiinan pääkaupunki täynnä historiaa. Katukuvassa näkee paljon vanhaa, eikä tarvitse välttämättä kovin kauaa yrittää löytääkseen jonkinlaisen vierailemisen arvoisen historiallisen kohteen. Vanhojen muurien reunustaman keskustan koillispuolelta löytyy sangen antoisa kukkula-alue, jossa riittää nähtävää useammaksikin päiväksi. Seuraavassa tekstissä kerron hieman yksityiskohtaisemmin (ja kuvien kera) vierailemistani paikoista, minkä jälkeen jaan kokemuksia eräästä hyvin ainutlaatuisesta ”kulttuurielämyksestä”, johon englannissa asuva kiinalainen ystäväni minut oli varta vasten kutsunut.

Suurkaupunki Nanjing osoittautui pienempään Jinhuaan verrattuna ihanan elävältä, suorastaan sykkivältä: kyseessä on ehta, moderni suurkaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, vaativampaankin makuun. Lisäksi kaduilta ja niiden varsilta löytyy vilkasta elämää melkeinpä vuorokaudenaikaan katsomatta, ja monesti huomasin nautiskelevani ihan tavallisesta kaduilla samoamisestakin.

Joulu Nanjingissa oli mielenkiintoinen näky: minun silmissäni se oli vain täydellinen mainoskikka, joka sekin menetti nopeasti tehonsa, kun jokainen yritys oli päättänyt pistää joululaulut soimaan, lättäistä ikkunoihin joulupukin naamoja ja pakottaa työntekijänsä pukeutumaan tonttulakkeihin. Joululaulut otin haikeuksissani ihan tyytyväisenä vastaan, erityisesti metroasemilla, jotka lauantain aikana olivat ihmeen autioita. Muuten pisti miettimään, että onko kiinalaisten pakko yrittää väkisin hössöttää muiden kulttuurien juhlista – mieti vaikka, että suomalaiset pistäisivät kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pikkukiinalaiset räiskymään!

Kaduilla olin havaitsevinani, että monille tavallisille tallaajille joulu tuli hauskana, ihan aitona yllätyksenä, tekosyynä ostaa katumyyjältä hetken mielijohteesta esimerkiksi tonttulakki (sinänsä ok ja ihan herttaistakin), kirjavan kiiltävä naamio (öh…) tai vaikkapa jokunen ilmapallo (se ov vappu ny!). Kaduilla käveli vastaan kaikkea kummallista, ihan vain joulun kunniaksi, ja jotenkin se aiheutti tarkkailijassa hämmennystä.

Jos nyt unohdetaan joulu niin mainittakoon, että minuun saattoi Nanjingissa iskeä hetkellisesti se "suurkaupunkikärpänen", johon muun muassa Salla Tuomivaara blogissaan on viime aikoina pariin otteeseen viitannut. Kaupungin hulinassa pyöriessäni aloin tuntea palavaa tarvetta löytää keinon asua – siis opiskella tai työskennellä – Nanjingin kaltaisessa suurkaupungissa yhtäkkiä niin pieneltä, elottomalta ja ehkä myös lopulta kulttuurittomalta tuntuvan Jinhuan sijaan.

Kärpäsenpureman vaikutus varmaankin sammuu yhtä nopeasti kuin se syttyikin, mutta uskon kuitenkin saaneeni tärkeän muistutuksen siitä, että jossain vaiheessa, sitten kun kyvyt ja/tai kielitaito oikeasti riittävät, kannattaa ruveta etsiskelemään uusia tilaisuuksia hieman laajemmasta horisontista…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti