Maastopyöräilyn riemu loppui Jinhuassa harmillisen lyhyeen: perjantai-aamuna pyöräilin päivän ainokaiselle, 90-minuuttiselle luennolle, mutta sainkin sitten kävellä takaisin. Viime viikon aikana katoili pyöriä muiltakin, eikä asialle oikein voi muuta tehdä kuin voivotella. Joku keksi, että koulurakennuksen edessä olisi valvontakamerat, joten täytyy ottaa asia nopeasti puheeksi jonkin tahon kanssa. Enpä silti jaksa elätellä turhia toiveita, joku on varmasti tehnyt rakkaalla ”jättiläiselläni” jo hyvät rahat.
Kiinalaisten neuvot tällaisissa tilanteissa jaksavat ilahduttaa. "Kannattaa lukita pyörä", totesi kiinteistön edustaa siivonnut täti kun juttelimme hänelle asiasta.
Uuden pyörän hankkiminen on ollut siitä asti ihan varteenotettavana mielessä, eräällä tutulla olisi esimerkiksi 800 yuanilla vastaavanlainen pyörä myynnissä, mutta sekin varmasti katoaisi nopeasti, varsinkin kun vastaanoton tädit katsovat pahalla jos yrität säilyttää pyörää huoneessasi. Se näet tuhrii ja rikkoo paikat. Taitaa olla niin, että jänniä paikkoja ja vuorimaisemia tulee nähtyä lähikuukausina vähemmän…
Mutta kuten ihmismielellä on usein tapana tehdä, alkaa omani jo hiljalleen nähdä onnea onnettomuudessa – se pyörän häviämisen onkin itse asiassa ihan kiva juttu! Nyt jää enemmän aikaa tietokoneen edessä istuskelulle, opiskelulle, kirjoittamiselle, elokuville. Ollaanhan tässä jo marraskuun puolella, sääkin muuttuu joka tapauksessa pian kylmäksi ja inhottavaksi. Ja silloin, Kummelin säämiestä lainatakseni, vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Räntäsateessa urheillessa saa itsensä vain kipeäksi, parempi olla passiivinen... Uuden pyörän voi hankkia vaikka sitten keväällä, jos usko maailmaan ilman varkaita olisi siihen mennessä taas hölmöyttään alkanut tehdä paluuta.
Jos nyt mietitään asiaa ihan vakavissaan, pakottaa pyörättömyys minut aktivoitumaan niiden asioiden suhteen, jotka tähän asti ovat jääneet taka-alalle. Nyt pitäisi alkaa tutustua myös Jinhuan kaupunkipuoleen ja niihin lukuisiin turistihoukutuksiin, joita ostamani kartan taustapuolella mainostetaan. Pitäisi käydä iltaisin haistelemassa keskustan ilmapiiriä, pimeän tultua kaikki on aina jotenkin niin paljon tunnelmallisempaa. Pitäisi hypätä junaan ja käydä jossain toisessakin kaupungissa – mitä olikaan tapahtumassa sille etukäteen niin painottamalleni Zhejiang-provinssin tutkiskelulle, enhän minä ole vielä missään käynyt!
Itse asiassa viikonlopulle taitaa olla jo kahden päivän reissu luvassa, paikkaan, jonka nimeä en sitten millään onnistu painamaan mieleeni. Mutta kauniiseen paikkaan joka tapauksessa ollaan pienellä porukalla menossa.
Jatkossa lienee siis luvassa valokuvia hieman harvemmin, mutta toisaalta monipuolisemmin. Maisemakuvilla väritetyt matkakertomukset todennäköisesti kiinnostavat ihmisiä siinä missä vierailut pienissä kylissä roskia ja likaisia seinänvierustoja kuvailemassa (kenties jopa enemmän). Asialla on hyvät ja huonot puolensa: Käynti likaisessa kylässä antaa toisaalta allekirjoittaneelle enemmän kuin vierailu ihmispaljouden täyttämässä turistikohteessa, etenkin jos siellä kylässä onnistuu luomaan kontakteja paikallisiin ihmisiin. Toisaalta on kuitenkin epäilemättä hienoa nähdä muutakin, avartaa Kiinan-horisonttiaan, tiedä vaikka onnistuisi löytämään paikan jonne tahtoisi joskus palata pidemmäksikin ajaksi.
(Niin ja tuo otsikon leffa nyt vain sattui nimensä puolesta sopimaan alun aiheeseen, suosittelen katsomaan, vaikkei se edellä mainittuihin asioihin mitenkään liitykään!)
Voi hyva tavaton! Eipa ole kivaa tuollainen toisten tavaroiden luvaton kayttoonotto, mita tuntuu tapahtuvan kaikkialla.Tiedan taallakin monia nuoria, jotka sailyttavat pyoriaan kotonaan, ja Hangzhoussa asuntoamme vastapaata olevassa valtavassa opiskelijatalossa monilla parvekkeilla oli pyora.
VastaaPoistaSuhtaudut kuitenkin tahan asiaan hienosti, hyva syy nahda ja kokea muuta, ruuhkabusseissa kulkemista ym. ym. Kuten sanottua, minua kiinnostaa kaikki:-)Hyvaa turistusta !!!
-Tuula-