Hostellista löytämästämme paksusta, englanninkielisestä turistiopaskirjasta opimme, että kaupunki on täynnä historiaa ja kiehtovia vierailukohteita. Yksi suurimmista vetonauloista on tunnettu kirjailija Lu Xun, joka aikanaan asui Shaoxingissa. Hostellimme sijaitsi seudulla, jossa kirjailija ja hänen sukunsa oli ennen asunut, ja osa museoiksi muutetuista asumuksista olikin kiehtovaa nähtävää. Itse pidin erityisen paljon neljän huoneen näyttelystä, jossa oli esillä musteella piirrettyä kuvitusta Lun tarinoista.
Valitettavasti monen kiinalaisen mielestä edesmennyttä kirjailijaa ja vanhoja ökyrikkaiden asumuksia kiehtovampaa oli viiden valkonaaman läsnäolo: saimme väistellä kameroita enemmän kuin tuntui sopivalta, ja kiinalaisten "helou"-huudoista katosi nopeasti viehätys. Valkonaamoista yhdeltä paloi hermot, joten aloimme suunnitella sunnuntain toista ja viimeistä kohdetta.
Kirjoittelin aikaisemmin Hangzhoun Länsijärven aiheuttamasta pettymyksestä. Shaoxingissa sijaitseekin Itäjärvi, ja päätimme mennä siihen tutustumaan silläkin uhalla, että se osoittautuisi joko tylsäksi tai liian massiiviseksi kohteeksi. Ja kuinka turhaa tuo pelko olikaan! Voin liioittelematta todeta, että Itäjärvi on yksi kauneimmista paikoista, joita tähän asti olen Kiinassa ehtinyt nähdä!
Järvi on jo ennen ajanlaskumme alkua alkaneen ihmiskäden työn tulosta ja siksi melko pieni – kolmisen tuntia riittää jo hyvin järven ympäristön tutkimiseen. Yhdellä laidalla sitä reunustaa jyrkkä kallio, jonka päälle voi kavuta kiveen hakattuja portaita pitkin. Järven yli voi kävellä kulkemalla sen lävitse kulkevaa polkua pitkin; välillä voi halutessaan astua vanhan kivisen sillan ylitse ja jatkaa matkaansa toisen rannan puolella kallioita ihastellen.
90 yuanilla pääsee noin puolen tunnin venematkalle läpi järven sekä kallioiden sisällä sijaitsevien luolastojen; venettä soutaa vanha mies jalkojaan käyttäen. Nuukina ja aikataulujen rajoittamina opiskelijoina jätimme venematkan väliin, mutta paluumatkalla seikkailun väliinjääminen jo vähän harmitti. Suosittelen Itäjärveä lämpimästi, ja aion itsekin vierailla siellä vielä uudestaan!
Bonuksena mainittakoon, että Lu Xunin ja Itäjärven rinnalla yksi Shaoxingin "vetonauloista" vaikuttaisi olevan haiseva tofu. Sen outo lemu täytti jopa hostellimme huonettamme myöten, ja välillä tuntui, ettei lemua voinut paeta minnekään. Itse olen haisutofua syönyt kahteen otteeseen: vuonna 2009 Pekingissä pidin annostani herkullisena, mutta tämänsyksyinen kokeiluni Hangzhoussa olikin puolestaan epämiellyttävä. Yritin viikonloppuna kovasti saada nenistään kiinni piteleviä tovereitani osallistumaan kanssani haisevaan herkkuhetkeen, mutta en valitettavasti onnistunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti