Puolivälin puoliväli

Rakas päiväkirja...

Syyslukukauden puolivälin koeviikko on päättynyt osaltani menestyksekkäästi, ja ajattelin sen kunniaksi kirjoittaa tällaisen köykäisen statuspäivityspostauksen.

Kunming on kohdellut Raunoa edelleen niin hienosti, että silloin tällöin poika tulee suorastaan liikuttuneeksi silkasta mielihyvästä.

Ikuisen kevään kaupungissa paistoi lokakuussa aurinko lähes poikkeuksetta siniseltä taivaalta, ja usein iltapäivät kuluivatkin nurmella makoillessa ja auringosta nautiskellessa. Lukuisten pyöräretkieni tuoma, vertaistaan hakeva rusketus on tuonut minulle huvittavan, sanojen brown ja Rauno ääntämykset sekoittavan lempinimen ”Browno”.

Auringon laskettua kokoonnumme usein hulppeille illallisille, joko itse kokaten tai johonkin mukavaan pikku ravintolaan päätyen. Toisinaan ilta kuluu aasialaisen elokuvan merkeissä, oluesta ja savukkeista ei myöskään ole puutetta.

Perjantaina vietimme naamiaisteemaista iltaa kokeiden päättymisen kunniaksi, ja tarkoituksena oli myös kokata jotain omalle ruokakulttuurille tyypillistä. Olin parin hermoromahduksen jälkeen valmistuneen uunipannukakkuni suhteen sen verran epävarma, että meinasin heittää koko viritelmän roskiin; pakkasin sen kuitenkin mansikkahillopurkin kera mukaan, ja yllätyksekseni siitä tuli illan hitti – etenkin ruotsalaiset kaverini menivät pannukakusta täysin sekaisin!

Ilta jatkui juopottelun ja kasvojen töhrimisen merkeissä, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Tunnen olevani onnekas, sillä olen täällä onnistunut tapaamaan ihmisiä, jotka toisaalta uskaltavat jopa kolmesta ikävuosikymmenestään huolimatta tehdä itsestään narrin ja käyttäytyä suorastaan lapsellisesti, mutta jotka toisaalta ovat samalla erittäin älykkäitä ja ihmisinä kiehtovia.

Monet ovat päätyneet tänne silkasta kiinnostuksesta kieliin ja kulttuureihin, ja olenkin ilokseni saanut huomata, että esimerkiksi kääntäjiä ja kirjoittajia on kaveripiirissäni lukuisia: jotkut bloggaavat, toiset runoilevat, eräillä on työn alla kandi tai gradu, yksi on jopa kirjoittanut huonon maun rajoja kolkuttelevan eroottisen romaanin. Pieni vertaistuki on wannabe-kynäniekalle aina hyvästä.

Rahallisesti olen aika tiukan budjetin rajoissa, mutta se ei ole elämän laatuun oikeastaan vaikuttanut. Tiedossa on silti lähiaikoina ainakin yksi eeppinen matka Yunnan-provinssissa (säiden salliessa).

Lisätienestiä olen matkailua varten löytänyt jonkin verran: eräänä viikonloppuna minut ja kaksi muuta valkonaamaa värvättiin esiintymään suuren kiinalaisen apteekkiketjun televisiomainoksessa (aiheesta lisää myöhemmin), ja ilmoilla on myös ollut englannin kielen yksityistuntien antaminen; oikolukuhommia on viimevuotiseen tapaan ollut Suomeen päin jonkin verran.

Päätavoite lisätienestin suhteen – tekstien myyminen suomalaisille lehdille – ei ainakaan vielä ole tuottanut tulosta, mutta olen ainakin tehnyt rohkeasti aloitteita. Aion jatkaa yrittämistä ahkerasti sitä mukaa, kun tarjoamisen arvoista tekstiä syntyy. Aiheita on edelleen mielessä, mutta aika vain ei tahdo sallia, kun nyt on toisaalta ollut liian kiire nauttia elämästä ja toisaalta se tärkein eli kielen opiskelu on vienyt suurimmat mehut.

Opiskelu maittaa yhä, kenties paremmin kuin koskaan Kiinassa tähän asti. Lisää voimaa tuli kokeiden tulosten myötä: sain jokaisesta neljästä kokeesta arvosanaksi 90 prosenttia tai enemmän, mikä on mainio suoritus ottaen huomioon sen, että advanced-porukkamme muut oppilaat tulivat tuloksissa enemmän tai vähemmän kaukana perässä.

Tämä on taas todella aikaista spekulointia (koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu), mutta olen viime aikoina huomannut miettiväni paljon aikaa tämän lukuvuoden jälkeen. Asumislupani on voimassa ensi vuoden syyskuun puoleenväliin asti, ja mielelläni jatkaisin senkin jälkeen elämääni täällä ikuisen kevään kaupungissa… Aika näyttää, riittävätkö varat, vai löydänkö kenties viimein Kiinasta työtä, joka tuntuu tekemisen arvoiselta.

Hienointa on kuitenkin ollut nyt huomata se, että minkäänlaisia paineita ei ole!