Surkea opettaja saa paikan – mutta kuinka pitkään?

Kiinaan ja kiinan kieleen liittyviin aiheisiin erikoistunut verkkolehti The World of Chinese kirjoittaa, että monet Kiinassa englanninopettajina toimivat eivät itse asiassa ole päteviä hommaansa.

Yhä useamman kiinalaislapsen lukujärjestyksessä on ulkomaalaisen opettajan englannintunti ensimmäisellä luokalla tai jo lastentarhassa.

Narzig Koshoibekova viittaa artikkelissaan Kiinan CCTV:n raporttiin, joka esitettiin elokuun lopussa. Raportin mukaan Kiinan kasvava kysyntä englannin opettajille on luonut myös kasvavan tarjonnan. Tarjonnan suuri määrä ja sen laadultaan epämääräinen taso on puolestaan tuonut selvästi esiin sen, että tarve laadunvalvonnalle on yhä suurempi.

Lisäksi tarvittaisiin viranomaisvalvontaa, sillä suuri osa ulkomaalaisista opettajista opettaa Kiinassa laittomasti – esimerkiksi opintojensa ohella ilman asiaankuuluvaa työviisumia ja "foreign expert" -todistusta. Todistusta halajavalta vaaditaan ainakin alempi korkeakoulututkinto ja kahden vuoden kokemus opettajan työstä. Harvalla opettajalla näitä on.

Oman kokemukseni perusteella tämä tilanne ei yllätä. Ehdin itsekin Kiinan-vuosinani opettaa paljon – niin laillisesti kuin laittomastikin – vaikkei minulla varsinaista opettajan pätevyyttä olekaan. En kuitenkaan kokenut kiinalaisten opettamista itselleni soveltuvaksi työksi, ja jätinkin ne hommat kokonaan kahden viimeisen vuoteni aikana, kun aloin hiljalleen saada tuloja myös freelance-töistä.

Englantia puhun sentään sujuvasti, mikä periaatteessa teki minusta jo keskimääräistä pätevämmän opettajan.

Kiinassa ongelma on muun muassa se, että moni koululleen ulkomaalaista kieltenopettajaa etsivä kiinalainen osaa itse englantia niin huonosti, että ei välttämättä kykene erottamaan hyvää englanninpuhujaa surkeasta. Vahva aksentti tai lukuisat kielioppivirheet puheessa jäävät kiinalaiselta rekrytoijalta todennäköisesti huomaamatta.

Toisaalta huono kielitaito ei aina ole edes ongelma: moni koulu on valmis sokeasti palkkaamaan opettajan, kunhan tällä on ulkomaalaisen kasvot. Ulkomaalaisen opettajan avulla koululaisten vanhemmilta voidaan veloittaa korkeampia lukuvuosimaksuja.

Itse olen tavannut monia ei-kiinalaisia, jotka surkeasta englannistaan huolimatta ovat tehneet hyvää tiliä englantia opettamalla. Samalla he ovat myös mahdollistaneet elämänsä ja omat kieliopintonsa Kiinassa. Opettajan työ on siis nuorelle laowaille paitsi tärkeä työkokemuksen lähde, myös tulonlähde.

CCTV:n raportti saattaa johtaa siihen, että jatkossa yhä useamman on vaikeampi opettaa ja siten myös asua ja opiskella Kiinassa. Opettajien tason paraneminen olisi kuitenkin kiinalaisnäkökulmasta tervetullutta – Kiinassa nimittäin on jo pitkään panostettu valtavasti englannin opetukseen, mutta tulokset eivät panoksista huolimatta ole olleet erityisen mairittelevia. Tiukemman valvonnan myötä opetuksen taso nousisi. Samalla rahastaminen lähes hyödyttömällä opetuksella saataisiin vähenemään.

Rahat tai oikeuteen, isä ja äiti!

Nuori aikuinen, haastaisitko vanhempasi oikeuteen, mikäli he eivät tukisi sinua taloudellisesti? Kiinassa näin saattaa käydä!

Kiinalaisessa kulttuurissa jälkeläiseen kohdistetaan perinteisesti kovia paineita. Monet vanhemmat pitävät itsestäänselvyytenä, että heidän lapsensa alkaa aikuisikään tultuaan ja työelämään siirryttyään tukea vanhempiaan taloudellisesti.

Kyseessä on niin tärkeä velvollisuus, että monet kiinalaisvanhemmat ovat haastaneet lapsiaan oikeuteen hoivan puutteen vuoksi, oli kyse sitten läsnäolosta tai rahasta.

Ajat ovat kuitenkin kovat, ja yhä useampi nuori aikuinen saa huomata, että odotuksien suuriin saappaisiin astuminen voi olla vaikeaa.

ChinaDaily kirjoittaa, että 29-vuotias kiinalaismies Kuang Zhengxuan on päättänyt heittää perinteet romukoppaan ja ryhtyä vanhempiaan vastaan oikeustoimiin toimentulonsa takaamiseksi.

Kuang työskentelee mallina taidekoulussa Hunanin maakunnassa. Tulot herralla ovat kuitenkin sen verran alhaiset, että hän ruokkii rahoillaan hädin tuskin oman suunsa. Vanhempien tukemista on turha ottaa edes puheeksi.

Vain peruskoulun ensimmäiset kuusi vuosiluokkaa käynyt Kuang on tehnyt parhaansa löytääkseen hyväpalkkaisen työn, mutta ei ole pyrkimyksissään onnistunut. Niinpä hän joutuu alinomaa kääntymään muuttotyöläisinä työskentelevien vanhempiensa puoleen. Ikävä kyllä muuttotyöläistenkään palkkatilanne ei Kiinassa erityisen kehuttava ole, eikä vanhemmilta siksi rahaa tipu. Oikeus saa ratkaista, millainen on perheen talousahdingon seuraava askel.

Tilastojen mukaan kaksi kolmannesta kiinalaisista vanhemmista joutuu tukemaan taloudellisesti aikuisiän saavuttaneita jälkeläisiään.

Ilmiö on niin yleinen, että vanhemmistaan riippuvaisille nuorille on jo keksitty oma terminsä: ken lao zu (啃老族) tarkoittaa kirjaimellisesti "vanhempiaan nakertavien väestöryhmää".