keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Jinhua-kuvasetti V

Edellisestä varsinaisesta "kuvasetistä" on jo ehtinyt vierähtää tovi, mutta tässä taas kaikenkarvaisia otoksia Jinhuasta. Täytyy myöntää, että maastopyörän vaihduttua käytettyyn (joskin ilmaiseen) romupyörään liikkuvuuteni on vähentynyt huomattavasti, vaikka kovasti koitinkin lupailla aktivoituvani paikkoja tutkimaan esimerkiksi bussien avustamana.

Kuvia on kaikesta huolimatta tullut räpsittyä monenlaisissa paikoissa: katujen varsilla, peltojen reunoilla, pikkukylissä, läheisellä vuorella, jonne päästäkseen ei pyörää tarvitse… Lisäksi itse yliopiston kampuksella olen parina päivänä käynyt kyttäämässä auringonlaskun jälkeisiä hetkiä.













maanantai 28. marraskuuta 2011

HSK 5

HSK:n viidennen tason rakenteeseen tutustuminen meni vähän viime tippaan, mutta kuten lupasin, seuraavassa esittelen lyhyesti kyseisen testin eri osiot – tästähän saattaa olla hyötyä lukijoille myöhemminkin. Tässä ensin kaksi hyödyllistä linkkiä:

täältä löydät linkit kirjallisen testin eri tasojen kattaviin pdf-esittelyihin

täällä puolestaan pääset kokeilemaan eri tasojen harjoitustestejä (vaatii rekisteröitymisen)

120 minuuttia kestävä koe koostuu kolmesta osiosta: kuuntelusta (听力, 30 min), luetunymmärtämisestä (阅读, 40 min) ja kirjoittamisesta (书写, 40 min). Lisäksi testin loppuun on varattu 10 minuuttia vastauslomakkeen täyttämiselle – tätä varten on ainakin Kiinassa myynnissä mainioita, paksulyijyisiä erikoiskyniä, joiden avulla ei 90 ruutua kymmenessä minuutissa sutatessa pääse paniikki iskemään. Helsingin Konfutse-instituutissa viime vuonna nelostasoa suorittaessani talo muistaakseni tarjosi moisen kynän.

Kuuntelu

Monivalintaa. Kaikki osat kuunnellaan vain kerran, ja seuraavaan kohtaan siirrytään aina melko nopeasti. Paperilla naaman edessä näkyvillä vain vastausvaihtoehdot.

Ensimmäiset 20 kysymystä ovat melko suorasukaisia: lyhyt dialogi/teksti, jota seuraa kysymys. Alla esimerkki:

男:车快开了,我要上车了。
女:好,祝你一路平安。到了以后给我来电话。
问:他们最可能在哪儿?

A 车站 B 学校 C 医院 D 机场

Loput 25 kysymystä ovat hieman haastavampia. Ensin 10 samankaltaista kysymystä kuin edellä mainitut, dialogit/tekstit vain ovat jonkin verran pidempiä. Seuraavat 15 kysymystä pistävätkin ainakin allekirjoittaneen keskittymiskyvyn, muistin ja hermot koetukselle (tuppaan aina koetilanteessa ajattelemaan ihan muita asioita, esimerkiksi sitä, missä söisin lounasta; siksi kuuntelut eivät aina suju niin kuin toivoisin): tekstinpätkät ovat niissä melko pitkiä, ja ne kerran kuultuaan pitää ripeästi vastata 2–4 kysymykseen.

Luetunymmärtäminen

Monivalintaa. Ensimmäiset 15 kysymystä käsittävät tekstinpätkiä, joissa on aukkoja. Kontekstin perusteella valitaan oikea vaihtoehto ja siirrytään ripeästi eteenpäin, jotta säästetään aikaa myöhemmin tulevia, aikaa enemmän vaativia kohtia varten. Seuraavat kymmenen kysymystä liittyvät lyhyempiin tekstinpätkiin, jotka luettuaan pitää vastausvaihtoehdoista valita se, joka sisällöltään (parhaiten) vastaa tekstin sisältöä. Loput 20 kysymystä ovat jo tiukempia, sillä tekstit ovat pidempiä ja niiden pohjalta pitää vastata useampaan, 3-5 kysymykseen.

Itse mallikoetta suorittaessani huomasin tuon viimeisen osion kohdalla, että parin, kolmen lauseen jälkeen kannatti jo vilkaista ainakin ensimmäistä kappaleeseen liittyvää kysymystä. Kun tekstin aihe oli jo tiedossa, oli melko helppoa kysymyksen luettuaan asennoitua löytämään sille tekstistä vastaus. Jokaisen vastausvaihtoehdon lukemiseen ei välttämättä kannata tuhlata aikaa, sillä jos kysymyksen ja tekstin on lukenut huolellisesti, saattaa oikean vastauksen joissain tapauksissa tunnistaa hyvinkin nopeasti – ja jos se vastaus on A, on säästetty hienosti aikaa ja voidaan siirtyä seuraaviin haasteisiin. Nopeus on tällä tasolla kaiken a ja o, samoin kuin nelostasollakin.

Kirjoittaminen

Tämä osio alkaa kahdeksalla mielestäni helpolla kohdalla: kiinankielisiä lauseita on pilkottu osiin, ja ne pitää kursia kasaan. Esimerkki:

大笑 ,忍不住 ,起来 ,他 > 他忍不住大笑起来

Tämän jälkeen seuraakin se monelle potentiaalinen kompastuskivi: pitää kirjoittaa kaksi noin 80 merkistä koostuvaa kirjoitelmaa. Esimerkkikokeessa ensimmäisessä on annettu viisi sanaa (元旦,放松,礼物,表演,善良), joista jokaisen on löydyttävä vastaustekstistä. Edellä mainituista sanoista kahta en itse ainakaan ihan äkkiseltään (paineessa) osaisi järkevästi käyttää, mutta luulisi, että vastauksesta pisteitä irtoaa vaikka kaikkia sanoja ei siihen onnistuisikaan sisällyttämään… Toisessa esimerkissä pitää kirjoitelma luoda ”kalastus kielletty” -kylttiä esittävän kuvan perusteella. ”从前在中国,有一个污染了的湖泊。。。” Siinä jo 14 merkkiä, lähes viideosa vaadittavasta sanamäärästä!

Itse olen huomannut viime aikoina, että hirmuista vauhtia uutta oppiessa ne kaikkein helpoimmat, vuosikausia sitten opitut kirjoitusmerkit saattavat päästä oudosti unohtumaan. Täytyy toivoa, että koetilanteessa aivot kuitenkaan eivät tee tepposia, vaan kirjoittaminen lähtisi sujumaan mukavasti; 80 merkkiä on loppujen lopuksi aika olemattoman pieni määrä tekstiä, kunhan vain vauhtiin pääsee.

Toivotan HSK:ta suorittavalle onnea, oli kokeen ajankohta, paikka tai taso sitten mikä hyvänsä. Toivottavasti kirjoituksistani on jollekulle hyötyä!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Muistimus aistimus

Viime aikoina olen aamuisin heräillessäni ja tunneille lähtiessäni kokenut kummallisia déjà vu -tuntemuksia (tai bon voyage -hetkiä, niin kuin Nykäsen Matti sanoisi). Asuntolarakennuksemme on todennäköisesti rakennettu täysin samoista aineksista kuin rakennus, jossa asuin Pekingin-aikoinani. Kaikki tuntuu samalta: käytävien koleus, seinien ja lattioiden materiaalit, valoisat porraskäytävät, sieraimiin kantautuvat aamuiset tuoksut ja hajut. Hetken miltei ottaa päähän kun tuntuu siltä, että olisi kirkuvaa kiinalaiskakaralaumaa opettamaan lähdössä. Nostalgian tunne ottaa kuitenkin vallan – aamulla on hienoa astua ovesta ulos!

Myös esimerkiksi musiikilla on vastaavanlainen, hämmästyttävä kyky kuljettaa kuuntelijansa tiettyyn, menneeseen aikaan. Eri elämänvaiheissa kuuntelemani levyt tai kappaleet muistuttavat minua nyt jatkuvasti muun muassa viime talvesta, ensimmäisestä kerrastani Kiinassa, pitkästä parisuhteesta, lukion jälkeisistä oleskeluista Kataloniassa ja Englannissa, armeijasta, jopa teini-iän vuosista.

Koska kaikesta päätellen olen Jinhuan ainoa suomalainen (en kyllä ole ihan tosissani yrittänyt asiaa selvittää) ja koska kotimaahankin tulee soiteltua yllättävän vähän, olen pitänyt yhteyttä äidinkieleeni kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi suomenkielistä musiikkia kuunnellen. Viimeisten viikkojen aikana on hitaasti mutta varmasti toimivan YouTuben välityksellä soinut lähes loputtomalla toistolla Asa, jonka taitavat lyriikat ja riimit sekä oikea asenne ja sanoma sopivat tarpeisiini täydellisesti. Ja joskus vuosien päästä saan huomata, että Asan musiikki toimii aikakoneena tähän vuoteen, teleporttina Kiinan Jinhuaan!



Ja koska kyseessä on kiina-blogi, niin haluan myös todeta, että tällä tunnollisella opiskelijalla on muitakin keinoja siirtää mielensä ajassa taaksepäin. Minulla on vieläkin tallella yli viiden vuoden ajalta listoja sanastosta, jota olen opiskellut. Kertaan niitä säntillisesti kerta toisensa jälkeen, kuukausia kestävinä sykleinä, ja usein törmään sanoihin, jotka muistuttavat minua niistä hetkistä, jolloin niihin ensimmäistä kertaa törmäsin.

Viimeisen parin viikon aikana on mieleeni tulvahtanut muun muassa keväinen junamatka siskoa tapaamaan Helsinkiin, viime kesän helteinen ja vihreä Nekala Tampereella, samat maisemat jäätävän kylminä talviversioina, jopa vuoden 2009 työharjoitteluaikojen lounaan jälkeiset lepotauot Pekingissä (Pekingistä muistuttaa näköjään vähän kaikki!), jolloin kylmästä hytisten pyrin ottamaan kaiken irti kiinalaisten ”siestan” tarjoamasta luppoajasta. Tuoreemman sanaston myötä mieleen tulvahtaa elokuinen matkani Hong Kongiin, keskusteluni Hangzhoun hostellissa ensimmäisen tapaamani kiinalaisen homomiehen kanssa sekä ensimmäisten Jinhuan-viikkojen haparoivat alkuaskeleeni, kaikki niin uusi ja ihmeellinen.

Mihin tässä päiväkirjaa oikein tarvitaan?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Tunnelmia, sokerimessut, maastopyöräilyn huumaa

Maanteiden varsien pienviljelmät, joilla kaikki tapahtuu ihmiskäden voimin alusta loppuun. Hiljaisella koripallokentällä tallustelevat, taatusti eloonsa tyytyväiset kanat. Ilotulitukset keskellä kirkasta päivää. Uudet, komeista taloista koostuvat lähiöt, joita Jinhuaakin tuntuu nousevan kuin sieniä sateella. Parhaat päälleensä pukeneet maalaistytöt maantien varrella odottamassa bussikyytiä suureen, moderniin kaupunkiin. Pikkukylän "erilaiset nuoret", punk-tytöt värjättyine hiuksineen ja revittyine sukkahousuineen. Lähes hampaaton, ulkomaalaisten näkemisestä ilahtunut mustasilmäinen kadunlakaisija, jonka selkeästi äännetty mandariinikiina hämmästyttää vielä pitkään.

Maastopyöräni hävittyä olin jo melkein ehtinyt unohtaa, kuinka paljon yksityiskohtia pyörän satulasta käsin voikaan yhden päivän aikana nähdä. Viime viikolla minulle onneksi selvisi, että 40 yuanin korvausta vastaan voi halutessaan paikallisesta Giant-maastopyöräkaupasta vuokrata päiväksi oivan pyörän käyttöönsä. Sunnuntaiksi minut ja kolme muuta ulkomaalaista opiskelijaa oli kutsuttu kerhon sunnuntaiajelulle, jonka kohteena oli 40-50 kilometrin päässä sijaitsevan Yiwu-kaupungin laitamilla pidettävät "punaisen sokerin messut" (红糖 tarkoittanee nimestään huolimatta ruskeaa sokeria). Matkalla tahti oli jälleen liian kova kuvien ottamista ajatellen, joten valokuvien katselun sijaan saatte käyttää mielikuvitustanne yllä olevien, lyhyiden kuvausten pohjalta. Sokerimessuilta sentään jäi jokunen kuva jaettavaksi.

Messut eivät olleet mikään kauhea spektaakkeli, mutta hienon kurkistuksen saimme yhden kiinalaisen paikalliserikoisuuden tuotantoon sekä siihen ilahduttavaan intohimoon, jolla monet kiinalaiset tällaisiin tuotteisiin suhtautuvat. Kirjaimellisesti tahmeilla messuilla voi seurata, kuinka sokeriruo'osta vaihe vaiheelta taiotaan sokeria ja tuosta sokerista edelleen erilaisia herkkuja. Paikalla maistellaan ja haistellaan, ennen kuin kannetaan säkkikaupalla tavaraa kotiin sekä tuliaisiksi paitsi sukulaisille myös kaikille muillekin tutuille. Itse en ostanut messuilta mitään, sillä olin jo reissua edeltäneen viikon aikana ehtinyt saada yliannostuksen sokerilla maustetusta mahuasta, uppopaistetuista, toisiinsa kiedotuista taikinatikuista, joihin voisi vaarallisen helposti jäädä koukkuun.




perjantai 18. marraskuuta 2011

Kuunteluhuumoria + joku toinen video

Joskus, kun tekemistä (lue: opittavaa) on vähän liikaa ja aikaa vähän liian vähän, ja kun rentoutumisellekin tekisi mieli löytää hieman enemmän aikaa, alkaa helposti harhautua internetin maailmassa hihittelemään mitä turhimmille jutuille ja videoille. Itse törmäsin hiljattain tähän kieli poskella tehtyyn, mainioon "kiinan kielen kuullunymmärtämisvideoon".

Videosta ei kiinaa tuntemattomalle ole kauheasti iloa, mutta jos lukijalla on videolla käytettävästä sanastosta enemmän tietoa, on kyseessä sangen viihdyttävä pätkä. Osa Xiaoming-hahmon käyttämistä ilmauksista pitää sisällään piilomerkityksen, jonka pitäisi avautua puhekieltä tai slangia tuntevalle. HSK-testiin valmistautuvalle tämä voi tarjota oivan kevennyksen. Video löytyy täältä, alla sanasta sanaan -käännökset kolmesta "koekysymyksestä":

“小明,这碟是小红的吗?”
“你大爷的!我的!”
——问:这碟是谁的?

"Xiaoming, onko tämä dvd Xiaohongin?"
"Sun isoisäs! Mun!"
Kysymys: Kenen dvd on?

“小明,窗台上落了鸟屎,去擦一下好么?”
“我擦!我不擦!”
——问:小明擦不擦窗台?

"Xiaoming, ikkunalaudalla on linnunpaskaa, voitko pyyhkiä sen?"
"Mä pyyhin! Mä en pyyhi!"
Kysymys: Pyyhkiikö Xiaoming ikkunalaudan?

“小明,你吃早饭了吗?”
“吃个蛋!!!”
——问:小明早饭吃了什么?

"Xiaoming, söitkö aamupalan?"
"Söin kananmunan!!!"
Kysymys: Mitä Xiaoming söi aamupalaksi?

Tänään saimme myös nähtäväksemme upean, Zhejiang Normal Universityn kansaivälisyyttä ja alkamassa olevaa kansainvälistä kulttuurikuukautta mainostavan videon. Voisin kerrankin sanoa, että "olisin itsekin tehnyt paremman". Omaa naamaani ei onneksi videolla juuri näy, vaikka lopun "sydänmuodostelmasta" minut saattaakin bongata, kunhan vain tietää, minkänäköistä kaveria etsiä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Sivuansioita

Vuoden 2009 alussa Pekingiin työharjoitteluun lähtiessäni olin siinä uskossa, että pääsisin opettamaan englantia kiinalaisille lukiolaisnuorille. Olin asiasta innoissani, mutta valitettavasti sain perille päästyäni kuulla, että opetankin ala-asteen ensimmäisiä luokkia. Seurasi lukuvuoden verran turhauttavaa kaaosta viitenä päivänä viikossa: kolmenkymmenen kiinalaisen lapsen kontrollointi on kokemattomalle ulkomaalaiselle lähes mahdoton tehtävä, mikäli luokassa ei ole tuimaa kiinalaisopettajaa pitämässä kuria, auttamassa ja tulkkaamassa.

Jinhuassa moni opiskelutovereistani on löytänyt vastaavaa iltapäivä- tai viikonlopputyötä kaikenkarvaisista kouluista, ja heidän kokemuksensa ovat olleet samankaltaisia kuin omani; osa heistä on jo ehtinyt irtisanoutuakin parin yrityksen jälkeen. Itse olen ollut kärsivällisempi ja kieltäytynyt joistain tarjouksista, vaikka ylimääräiselle rahalle olisikin kysyntää muun muassa talviloman reissuja, uutta järjestelmäkameraa sekä ensi kesän Shanghai-Helsinki-menopaluulippua ajatellen. Lisäksi olen vannonut itselleni, että Kiinassa en enää pieniä lapsia opeta, edellisen kerran jäljiltä kun löytyy todisteena pari harmaata hiusta otsan lähettyviltä (tai en minä tiedä mikä ne on aiheuttanut).

Nyt vaikuttaa alustavasti siltä, että kärsivällisyyteni palkitaan. Viime viikolla opetin ensimmäiset kaksi salatuntiani eräässä kaupungin lukiossa, koulun kirjaston hylätyssä kolmannessa kerroksessa, jonne kuljin takaoven kautta jotta alakerrassa päivystävät opettajat eivät saisi minua kiinni. Kello 16 lukiolaisten tunnit loppuvat, ja heistä neljä saapuu luokseni yksityistunnille 60 minuutin ajaksi ennen rientämistään jälleen päivällisen kautta iltapakollisiaan suorittamaan.

Viime viikon oppitunnit sujuivat mukavasti, ja odotankin tulevilta kokemuksilta paljon. Pidin heti kovasti näistä englannista kiinnostuneista nuorista, ja kaikesta päätellen hekin pitivät minusta: yksi tytöistä oli jo ehtinyt kertoa minusta kaverilleen, ja tuo tyttö oli välittömästi päättänyt haluavansa tunneille mukaan. Tällä viikolla saankin siis taas tutustua uuteen oppilaaseen, mikä on mukavaa – täytyy kuitenkin toivoa, ettei ryhmäkoko räjähdä käsiin tulevina viikkoina!

Aina kun kerron, että lukiossa suurin osa koulupäivistäni päättyi kahdelta tai että yliopistoaikoinani minulla ei koskaan ollut yhden viikon aikana 15 tuntia enempää luentoja, saan kiinalaiset hämmästyksiin. Kiinalaisilla koululaisilla ja opiskelijoilla ei tunnu olevan helppoa: kilpailu tulevista yliopistopaikoista on mielettömän kovaa, ja osittain siksi koulupäivät pitkiä ja raskaita. Juuri siksi pidän roolistani näiden aikuisuuden kynnyksellä parhaista mahdollisista asemista taistelevien nuorten kanssa.

Voin tarjota heille virkistävän oppitunnin, jolle on ilo tulla ja jonka aikana ei tarvitse ottaa liikaa paineita. Lisäksi olen heille yhteys kansainväliseen maailmaan: voin opettaa heille kielen ohella asioita vieraista kulttuureista – myös omastani – ja kertoa heille siitä, kuinka hienoja kokemuksia kielten opiskelu ja osaaminen voikaan ihmiselle tarjota. Vastapalvelukseksi riittää (palkkion ohella tietenkin!) tieto siitä, että he pitävät minusta ja tulevat mielelläni seuraani. Sen sijaan, että olisin heidän opettajansa, he voisivat ajan myötä alkaa pitää minua kiinalaiselle ajattelulle tyypillisesti jonkinlaisena isovelihahmona, jota he eivät välttämättä unohda heti lukiosta päästyään.

Mainittakoon, että opiskelijaviisumilla työnteko ei Kiinassa ole ”ihan laillista”, mutta silti todella moni ulkomaalainen tekee jossain vaiheessa jotakin työtä opiskelijabudjettiaan parannellakseen. Oppilaat minulle hankki 50-vuotias kiinalainen tuttavani, josta käytän epävirallisesti nimeä Neiti Karkki ja josta luultavasti kirjoitan tulevaisuudessa lisää, sillä pidän tuota naista todellisena kiinalaisen vieraanvaraisuuden ruumiillistumana.

Olen viime aikoina harkinnut, että ryhtyisin ensi vuonna suorittamaan uutta tutkintoa Kiinassa. Jos kuitenkin lukioikäisten parissa työskentely on jatkossakin yhtä palkitsevaa kuin se oli ensimmäisillä kerroilla, saatan turvautua jälleen Neiti Karkkiin ja hankkia hänen avullaan itselleni täältä ensi vuodeksi ihan oikean, laillisen työpaikan. 29-vuotiaana viimein työelämään – ei kuulosta ollenkaan hullummalta!

torstai 10. marraskuuta 2011

HSK 5 – Ensimmäiset ajatukset

Ilmoittauduin maanantaina suorittamaan HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen toiseksi ylintä tasoa. Yllätyksekseni stipendin ansiosta ensimmäinen HSK on kaikille ”ilmainen”, mikä omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että 550 yuanin sijaan jouduin pulittamaan ilmoittautuessani vaivaiset 70 yuania jonkinlaisia käsittelykuluja.

Itse läpäisin vuosi sitten nelostason kokeen melko helposti, ja olen siitä asti miettinyt, koska uskaltautuisin yrittämään viidettä tasoa. Nyt olen vakaasti päättänyt, että joulukuun neljäs päivä hoidan tuon tason alta pois – ja kunnolla. Ylimmän tason läpäisyä voin halutessani yrittää lukuvuoden loppupuolella, alkukesästä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että annan sen odottaa pidempään.

Kokeeseen ajattelin tällä(kin) kertaa valmistautua melko yllätyksettömällä tavalla, eli kiinaa opiskelemalla. Olen varmaankin aikaisemmin ilmaissut vastustavani sitä suorittamispohjaista lähestymistapaa, jossa opiskelijat menevät esimerkiksi kurssille ja "opettelevat” läpäisemään kokeen, kuka mistäkin syystä.

En usko, että kokeen läpäiseminen tällaisin keinoin lopulta kertoo ihmisen kielitaidosta kovinkaan paljoa – ylimmänkin tason voi luultavasti läpäistä sellainen opiskelija, jonka kielitaidossa ja sanavarastossa on vielä paljon, paljon parantamisen varaa. Hyödyllistä ylempien tasojen läpäiseminen voi olla vaikkapa kiinankielistä tutkintoa suorittamaan halajavalle – eli mahdollisesti ensi vuonna myös itselleni – tai Kiinasta työtä etsivälle. Siinä mielessä ymmärrän hyvin tällaisen lähestymistavan, mutta sitten on aina niitä, jotka kokevat tyydytystä voidessaan toitottaa, kuinka tehokkaita suorittajia ovat. Silloin opiskelussa varta vasten kokeen läpäisemiseksi on minusta hieman itsepetoksen makua.

Jotain keinoja minullakin kuitenkin on kokeeseen valmistautumiseksi. Aion suorittaa netistä löytyvän mallikokeen hyvissä ajoin ennen todellista koetilannetta, jotta tiedän, mitä odottaa ja jotta itse kokeessa en tuhlaa aikaa tehtävänantojen lukemiseen. Toisaalta olen löytänyt netistä Excel-tiedoston, jossa on listattu kokeessa vaadittavat 2 500 sanaa. Nelostason suoritettuani minulle tuli selväksi, että kokeiden tekstit tosiaan melko vahvasti rakentuvat näiden ennalta määrättyjen sanalistojen pohjalle, eikä sanaston tuntevalle siltä suunnalta yllätyksiä liene tiedossa.

Selailen listaani silloin tällöin, ja poistan siitä jo tuntemaani sanastoa sitä mukaa, kun sitä tulen oppineeksi. Neljän viikon kuluttua kokeeseen osallistuessani tunnen tuon listan sanastosta noin 90 prosenttia, mikä on suunnilleen sama lukema kuin edellistä tasoa suorittaessani. Sanalista siis auttaa minua tietämään, missä mennään sanaston tuntemuksen osalta. Viidennen tason läpäistyäni aloitan varmaankin uudestaan ylimmän tason sanalistan parissa, ja kun siitä löytyvistä 5 000 sanasta tuntemattomia on enää korkeintaan 500, uskon jälleen olevani valmis uuteen koitokseen.

Koska kokeessa aika on tiukalla, on tärkeää, ettei sanaston vuoksi jää junnaamaan liian pitkiksi ajoiksi paikalleen. Siksi olenkin jo pitkään lukenut lähes päivittäin ääneen sivun tai parin verran kiinankielistä kirjallisuutta siten, että tuntemattomia merkkejä kohdatessani hymähdän ja jatkan vain lukemista – tärkeintä on, että luettavan tekstin merkitys on suurin piirtein selvillä ja että lukemisnopeus kasvaa.

Kaikki muu riippuukin sitten pitkälti siitä oikeasta kielitaidosta: kieliopin ja lauserakenteiden tuntemuksesta, luetunymmärtämistaidoista, käsinkirjoitustaidoista ja niin edelleen, tervettä järkeä unohtamatta. Suhtaudun tulevaan kokeeseen luottavaisesti paitsi todellisen kielitaitoni puolesta myös siksi, että eräs kurssikaverini, jonka kielitaito on nyt suunnilleen samalla tasolla kuin omani, läpäisi viidennen tason kokeen peräti vuosi sitten, vieläpä vaivattomasti.

Kirjoitan viidennestä tasosta yksityiskohtaisemmin tulevan kuukauden aikana, kun alan valmistautua sitä suorittamaan ja kun tiedän siitä hieman enemmän. Nelostasosta kiinnostuneille löytyy lisää tietoa vanhasta blogistani, muun muassa täältä sekä HSK-tunnisteen alta.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Shaoxing ja Itäjärvi (绍兴与东湖)

Viikonloppuna teimme ekskursion Jinhuan koillispuolella sijaitsevaan Shaoxingin kaupunkiin. Viidestä kouluviikon uuvuttamasta matkailijasta kukaan ei jaksanut tehdä tosissaan taustatutkimusta, joten saavuimme kaupunkiin ilman erityisen kattavia tietoja. Lauantaina kerrytimme lähinnä kävelykilometrejä samoillessamme edestakaisin mielenkiintoista nähtävää etsien. Illan vietimme leppoisasti olutta siemaillen viihtyisän majapaikkamme ulkoilmaolohuoneessa, ennen kuin simahdimme väsyneinä nukkumaan.

Hostellista löytämästämme paksusta, englanninkielisestä turistiopaskirjasta opimme, että kaupunki on täynnä historiaa ja kiehtovia vierailukohteita. Yksi suurimmista vetonauloista on tunnettu kirjailija Lu Xun, joka aikanaan asui Shaoxingissa. Hostellimme sijaitsi seudulla, jossa kirjailija ja hänen sukunsa oli ennen asunut, ja osa museoiksi muutetuista asumuksista olikin kiehtovaa nähtävää. Itse pidin erityisen paljon neljän huoneen näyttelystä, jossa oli esillä musteella piirrettyä kuvitusta Lun tarinoista.

Valitettavasti monen kiinalaisen mielestä edesmennyttä kirjailijaa ja vanhoja ökyrikkaiden asumuksia kiehtovampaa oli viiden valkonaaman läsnäolo: saimme väistellä kameroita enemmän kuin tuntui sopivalta, ja kiinalaisten "helou"-huudoista katosi nopeasti viehätys. Valkonaamoista yhdeltä paloi hermot, joten aloimme suunnitella sunnuntain toista ja viimeistä kohdetta.

Kirjoittelin aikaisemmin Hangzhoun Länsijärven aiheuttamasta pettymyksestä. Shaoxingissa sijaitseekin Itäjärvi, ja päätimme mennä siihen tutustumaan silläkin uhalla, että se osoittautuisi joko tylsäksi tai liian massiiviseksi kohteeksi. Ja kuinka turhaa tuo pelko olikaan! Voin liioittelematta todeta, että Itäjärvi on yksi kauneimmista paikoista, joita tähän asti olen Kiinassa ehtinyt nähdä!

Järvi on jo ennen ajanlaskumme alkua alkaneen ihmiskäden työn tulosta ja siksi melko pieni – kolmisen tuntia riittää jo hyvin järven ympäristön tutkimiseen. Yhdellä laidalla sitä reunustaa jyrkkä kallio, jonka päälle voi kavuta kiveen hakattuja portaita pitkin. Järven yli voi kävellä kulkemalla sen lävitse kulkevaa polkua pitkin; välillä voi halutessaan astua vanhan kivisen sillan ylitse ja jatkaa matkaansa toisen rannan puolella kallioita ihastellen.

90 yuanilla pääsee noin puolen tunnin venematkalle läpi järven sekä kallioiden sisällä sijaitsevien luolastojen; venettä soutaa vanha mies jalkojaan käyttäen. Nuukina ja aikataulujen rajoittamina opiskelijoina jätimme venematkan väliin, mutta paluumatkalla seikkailun väliinjääminen jo vähän harmitti. Suosittelen Itäjärveä lämpimästi, ja aion itsekin vierailla siellä vielä uudestaan!









Bonuksena mainittakoon, että Lu Xunin ja Itäjärven rinnalla yksi Shaoxingin "vetonauloista" vaikuttaisi olevan haiseva tofu. Sen outo lemu täytti jopa hostellimme huonettamme myöten, ja välillä tuntui, ettei lemua voinut paeta minnekään. Itse olen haisutofua syönyt kahteen otteeseen: vuonna 2009 Pekingissä pidin annostani herkullisena, mutta tämänsyksyinen kokeiluni Hangzhoussa olikin puolestaan epämiellyttävä. Yritin viikonloppuna kovasti saada nenistään kiinni piteleviä tovereitani osallistumaan kanssani haisevaan herkkuhetkeen, mutta en valitettavasti onnistunut!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

A World Without Thieves

Maastopyöräilyn riemu loppui Jinhuassa harmillisen lyhyeen: perjantai-aamuna pyöräilin päivän ainokaiselle, 90-minuuttiselle luennolle, mutta sainkin sitten kävellä takaisin. Viime viikon aikana katoili pyöriä muiltakin, eikä asialle oikein voi muuta tehdä kuin voivotella. Joku keksi, että koulurakennuksen edessä olisi valvontakamerat, joten täytyy ottaa asia nopeasti puheeksi jonkin tahon kanssa. Enpä silti jaksa elätellä turhia toiveita, joku on varmasti tehnyt rakkaalla ”jättiläiselläni” jo hyvät rahat.

Kiinalaisten neuvot tällaisissa tilanteissa jaksavat ilahduttaa. "Kannattaa lukita pyörä", totesi kiinteistön edustaa siivonnut täti kun juttelimme hänelle asiasta.

Uuden pyörän hankkiminen on ollut siitä asti ihan varteenotettavana mielessä, eräällä tutulla olisi esimerkiksi 800 yuanilla vastaavanlainen pyörä myynnissä, mutta sekin varmasti katoaisi nopeasti, varsinkin kun vastaanoton tädit katsovat pahalla jos yrität säilyttää pyörää huoneessasi. Se näet tuhrii ja rikkoo paikat. Taitaa olla niin, että jänniä paikkoja ja vuorimaisemia tulee nähtyä lähikuukausina vähemmän…

Mutta kuten ihmismielellä on usein tapana tehdä, alkaa omani jo hiljalleen nähdä onnea onnettomuudessa – se pyörän häviämisen onkin itse asiassa ihan kiva juttu! Nyt jää enemmän aikaa tietokoneen edessä istuskelulle, opiskelulle, kirjoittamiselle, elokuville. Ollaanhan tässä jo marraskuun puolella, sääkin muuttuu joka tapauksessa pian kylmäksi ja inhottavaksi. Ja silloin, Kummelin säämiestä lainatakseni, vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Räntäsateessa urheillessa saa itsensä vain kipeäksi, parempi olla passiivinen... Uuden pyörän voi hankkia vaikka sitten keväällä, jos usko maailmaan ilman varkaita olisi siihen mennessä taas hölmöyttään alkanut tehdä paluuta.

Jos nyt mietitään asiaa ihan vakavissaan, pakottaa pyörättömyys minut aktivoitumaan niiden asioiden suhteen, jotka tähän asti ovat jääneet taka-alalle. Nyt pitäisi alkaa tutustua myös Jinhuan kaupunkipuoleen ja niihin lukuisiin turistihoukutuksiin, joita ostamani kartan taustapuolella mainostetaan. Pitäisi käydä iltaisin haistelemassa keskustan ilmapiiriä, pimeän tultua kaikki on aina jotenkin niin paljon tunnelmallisempaa. Pitäisi hypätä junaan ja käydä jossain toisessakin kaupungissa – mitä olikaan tapahtumassa sille etukäteen niin painottamalleni Zhejiang-provinssin tutkiskelulle, enhän minä ole vielä missään käynyt!

Itse asiassa viikonlopulle taitaa olla jo kahden päivän reissu luvassa, paikkaan, jonka nimeä en sitten millään onnistu painamaan mieleeni. Mutta kauniiseen paikkaan joka tapauksessa ollaan pienellä porukalla menossa.

Jatkossa lienee siis luvassa valokuvia hieman harvemmin, mutta toisaalta monipuolisemmin. Maisemakuvilla väritetyt matkakertomukset todennäköisesti kiinnostavat ihmisiä siinä missä vierailut pienissä kylissä roskia ja likaisia seinänvierustoja kuvailemassa (kenties jopa enemmän). Asialla on hyvät ja huonot puolensa: Käynti likaisessa kylässä antaa toisaalta allekirjoittaneelle enemmän kuin vierailu ihmispaljouden täyttämässä turistikohteessa, etenkin jos siellä kylässä onnistuu luomaan kontakteja paikallisiin ihmisiin. Toisaalta on kuitenkin epäilemättä hienoa nähdä muutakin, avartaa Kiinan-horisonttiaan, tiedä vaikka onnistuisi löytämään paikan jonne tahtoisi joskus palata pidemmäksikin ajaksi.

(Niin ja tuo otsikon leffa nyt vain sattui nimensä puolesta sopimaan alun aiheeseen, suosittelen katsomaan, vaikkei se edellä mainittuihin asioihin mitenkään liitykään!)