sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Itseluottamuksesta (急转弯)


Vetelen tätä kirjoittaessa toista päivää putkeen naamaani suklaakakkua ja muita herkkuja, joita jäi yli perjantai-illalta. Silloin allekirjoittaneelle tuli 30 vuotta mittariin, enkä alun perin osoittamastani nihkeydestä ("Ei synttärit oo tärkeitä!") huolimatta lopulta voinut vastustaa ajatusta kunnon hippojen järjestämisestä loistavien, tämän vuoden aikana Kunmingista löytämieni ystävien kanssa. Ilta oli hieno ja yökerhossakin meininki tuttua ja turvallista.

Tämän kirjoittamisen myötä saa koittaa paluu ahkeraan arkeen – johan tätä ”lunkimista” on jatkunut kaksi vuorokautta! Lisärohkaisua yrittämiseen tuo yksi hieno onnistuminen huhtikuulta.

Tämän lukuvuoden alkaessahan julistin yhdeksi päätavoitteistani sen, että onnistuisin julkaisemaan jossain suomalaisessa sanoma- tai aikakauslehdessä Kiina-aiheisen artikkelin.

Ensimmäiset yritykset matkailuaiheiden kanssa eivät tuottaneet tulosta, osittain muun muassa siksi, että Suomessa ei haluta julkaista juttuja kohteista, joihin ei Finnairin avulla suhteellisen vaivattomasti pääse. Ei tilausta siis Loikkaavan tiikerin rotkolle tai muille Yunnanin herkuille, vaikkei tämä provinssi edes niin kaukana esimerkiksi Chongqingista ole.

Päätin kohdistaa energiani muunlaiseen kirjoitteluun, ja hyvä niin. Tammikuussa aloin selailla päivittäin kiinankielisiä sanomalehtiä: luen nykyisin päivittäin yhden mielenkiintoiselta vaikuttavan artikkelin, toisaalta kielitaitoni parantamiseksi, toisaalta juttuaiheiden löytämiseksi. Juttuaiheita harrastus onkin poikinut, ja tammikuussa kirjoitin Kiinan työikäisen väestön määrän kääntymisestä laskuun.

Mielestäni jutussa (tai oikeastaan aiheessa) oli ainesta ihan julkaistavaksi asti, ja niin kävikin, että löysin tekstille julkaisijan. Teollisuuden yhteinen media Organisaatio-Sanomat lupasi ostaa artikkelin, ja parannusehdotusten myötä muokkasin tekstiä (tuplaten samalla sen sanamäärän) ja kävin Kunmingin kaduilta ottamassa tekstiä varten kuvan. Lopputuloksen voi käydä lukemassa täältä.

Tämän onnistumisen myötä olen taas alkanut uskoa hieman enemmän itseeni, ja toukokuusta alkaen alankin myydä itseäni Suomeen päin tosissani. Tarkoitus on ainakin vuoden ajan jatkaa elämistä Kiinassa siten, että rahoitan elämiseni Suomesta käsin saatavilla tuloilla. Ideoita on, ja nyt myös sitä itseluottamusta (ei taida olla mitään, mitä pieni onnistuminen ja kunnon perskännit eivät parantaisi). Tässä ranskalaisin viivoin pikakatsaus suunnitelmaani:

– ihan aluksi, kesää ajatellen, pyrin löytämään suomalaisen gallerian, baarin tai kahvilan, joka laittaisi kahden vuoden aikana Kiinassa ottamiani kuvia näytille ja myyntiin

– otan yhteyttä useisiin suomalaisiin sanomalehtiin ja muihin julkaisuihin, pyrkien yhteistyöhön ajankohtaisten Kiina-aiheisten artikkelien julkaisemisen muodossa

ja

– alan etsiä tukea isommille kirjoitusprojekteilleni (kiinalaisen romaanin kääntäminen suomen kielelle + kiinan kieleen liittyvän kirjan kirjoittaminen) stipendin (esimerkiksi Konfutse-instituutin luulisi osaavan auttaa oikeaan suuntaan), apurahan tai sitten vaikka ihan oikean julkaisusopimuksen muodossa; tekstinäytteet ovat työn alla

Voivottelu on siis vaihtunut hyvin nopeasti optimistiseen päättäväisyyteen, joten jääkäämme odottamaan, kuinka jääräpäisen humanistin käy! Onnistuuko hän viimein löytämään tiensä unelmiensa työn pariin? Myykö hän epätoivossaan sielunsa ylikansalliselle yritykselle? Ehkä hän ryhtyy vielä kerran englannin opettajaksi, vannottuaan tuhansia kertoja, ettei niin enää koskaan tekisi? Tai joutuuko hän – mikä olisi pahinta ainakin kiinalaisessa kulttuurissa – unelmiensa löytämistä odotellessaan ehkä elämään tyttöystävänsä tulojen varassa?

Kaikki tämä ja paljon muuta selviää seuraavan neljän kuukauden kuluessa ja sen jälkeen alkavassa Kiina-blogin kolmannessa tuotantokaudessa!


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pako Pekingistä


Viime talvena uutisoitiin paljon Pekingin poikkeuksellisen saasteisesta ilmasta: valokuvat olivat masentavaa katseltavaa, eikä niiden perusteella tuntunut ollenkaan kaukaa haetulta tieto siitä, että ilmassa olleiden myrkkyjen määrän mitattiin usein olleen jopa useita kymmeniä kertoja Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksia suurempi. Pekingin ilma oli likaisempaa kuin kenties koskaan ennen.

Monien, erityisesti ulkomaalaisten ekspatriaattien mutta myös valveutuneempien kiinalaisten, uskotaan saaneen saasteista tarpeekseen ja alkaneen suunnitella pakenevansa lähitulevaisuudessa Kiinan pääkaupungista. Aiheesta kirjoittaa muun muassa Financial Times (täällä ja täällä).

Pekingissä asuu 200 000 ulkomaalaista, kolmannes koko Kiinan ulkomaalaisista. Raporttien mukaan Pekingin savusumupilvet ovat tehneet ”vaikutuksen” niin moniin, että jopa uuden ulkomaalaistyövoiman houkutteleminen kaupunkiin on hankaloitunut. Pekingin talouden ja kehittymisen kannalta korkeapalkkaisten ulkomaalaisten osaajien merkitys on luonnollisesti suuri.

Olen itsekin hakenut Pekingistä työpaikkaa, mutta on pakko myöntää, että viimetalvinen uutisointi sitä tukeneine valokuvineen pisti miettimään, olisiko mikään työpaikka oman terveytensä riskeeraamisen arvoinen. Kuvaavaa on esimerkiksi se, mitä totesin ystävälleni hakuajan päättymisen jälkeen: ”Jos saan paikan, vaihtuu aurinkovoide hengityssuojaimeen.” Muutto aina yhtä aurinkoisesta Kunmingista Pekingiin saattaisi hyvinkin olla shokki.

Pekingin kokonaisväkiluku oli vuoden 2012 lopussa 20,7 miljoonaa. Muualta Kiinasta kaupunkiin muuttaneiden osuus väkiluvusta oli yli kolmannes, 7,74 miljoonaa. Pekingin kaupungin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 kaupungin väkiluku kasvoi ”vain” 500 700 henkilöllä – tilastokeskus pitää vuotta 2012 ensimmäisenä uuden vuosituhannen vuotena, jolloin väkiluvun kasvu oli ”hiljaista”. Väliaikaisesti kaupungissa asuvien määrä puolestaan laski vuonna 2012 reippaasti, mikä myös viestii vahvasti siitä, että Pekingin viehätys ulkomaailman silmissä ei ole ollut entisellään.

Saasteet eivät ole ainoa ”ominaisuus”, joka saa Pekingissä asuvat haaveilemaan aidan toiselle puolelle karkaamisesta. Pekingissä asuminen on kallista, kuluttajahinnat korkeita, terveydenhoitokulut kohtuuttomia ja hyvän koulun löytäminen lapselle haastavaa.

Asuntojen hinnat ovat Pekingissä tasaisessa nousussa, mutta myös vuokra-asuminen on tavallisesti kovahintaista: monien vuokralla asuvien tuloista peräti 50–70 prosenttia uppoaa vuokraan. Vuokratasokin nousee tasaisesti, mutta samanaikaisesti pekingiläisten palkkataso pysyy enemmän tai vähemmän paikallaan.

Terveyspuolelta poimittakoon esimerkiksi keuhkosyöpätilastot, joiden mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana keuhkosyöpään sairastuneiden määrä Pekingissä on kasvanut 60 prosentilla. Etenkin pienten lasten kanssa Pekingissä asuvien kohdalla on selvää, että moni saattaa haluta kaupungin saasteiden keskeltä pois. Ilmasta saasteisen tekevät muun muassa liikenteen päästöt sekä hiilen käyttäminen energianlähteenä.

Moottoriajoneuvojen määrä Pekingissä on hurja, ja joka puolella Kiinaa trendi vie samaan suuntaan: kaupungit autoistuvat vauhdilla. Vaikka Peking on yrittänyt eri keinoin hillitä autojen määrän kasvua ja autoilua itsessään, on ajoneuvojen määrä ylittänyt Pekingissä jo viiden miljoonan rajan ja ruuhka-aikoina ei tee mieli olla tien päällä.

Virallisten arvioiden mukaan Kiinassa tapahtuu vuosittain vähintään 400 000 ennenaikaista kuolemaa ilmansaasteiden aiheuttamien tai edesauttamien sairauksien vuoksi. Lukema on kasvussa, ja lisäksi tulee ottaa huomioon, että edellä mainittu luku tulee kiinalaisesta lähteestä, joka varmasti haluaa pitää yllä illuusiota paremmista olosuhteista – todellisuudessa saasteet aiheuttavat kuolemia luultavasti selvästi enemmän.

Kiina kasvaa tasaisen tappavasti, ja niin kasvavat myös maan päästöt. Ei tunnu todennäköiseltä, että Kiinassa saataisiin jatkossa nähdä aiempaa enemmän sinisiä taivaita (allekirjoittanutkin nauttii siis Kunmingin taivaista nyt kun vielä voi). Taivaiden lisäksi savusumuiselta näyttää myös – tästäkin syystä – kansan terveyden tulevaisuus.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Epävarmuudesta


Huomasin taannoin, että olen jo pitkään pitänyt yllä melko ahkeraa bloggaustahtia: satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta uusia tekstejä on ilmestynyt täsmälleen kolmen päivän välein, eikä kirjoittaminen ole aikoihin ollut aiheiden puuttumisesta kiinni.

Nyt näyttää kuitenkin jostain syystä siltä, että takki on päässyt väliaikaisesti tyhjenemään: edellisen, Dalia esittelevän tekstin valmiiksi saatuani jouduin pitkästä aikaa huomaamaan, että en tiennyt, mistä kirjoittaisin seuraavaksi! Niinpä päätin, että on tullut päiväkirjatyyppisen vuodatuksen aika. Ja jos omatuntoni vain sallii, alan julkaista jatkossa ehkä kolmen tai neljän päivän välein.

Vuodatuksia olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, sillä Kiinassa asuvalta vuodatuksen aiheita tavallisesti löytyy. Vuodatukseni lukeutuu tekstien ”päiväkirjaosastolle”, joten ymmärrän hyvin, mikäli tämänkertainen kirjoitukseni ei kaikkia lukijoita kiinnosta.

Tämän vuodatuksen aiheena on hiljattain pintaan noussut epävarmuuden tunne. Vuodatukseni on silti toivoa täynnä.

Kuten hyvin tiedätte, olen kiinan opinnoissani edennyt jo erittäin pitkälle – itse asiassa varmaan pidemmälle, kuin minne 99 prosenttia kiinan opintonsa aloittavista koskaan ehtii. Kielitaitoni nopean kehittymisen ohella tietoni Kiinasta ja kiinalaisesta yhteiskunnasta paranevat nopeaa tahtia, kun seuraan aktiivisesti Kiinaan liittyvää uutisointia paitsi englanniksi, nykyisin yhä tehokkaammin myös kiinaksi.

Pullat tuntuvat olevan hyvin uunissa, tulevaisuus näyttäisi valoisalta… Tämä lahjakas kaveri saavuttaa vielä paljon, mihin sitten päättääkin ryhtyä… Sama virsi, vilpitöntä kehumista ja mieltä ylentävää rohkaisua tulee joka suunnasta, on itse asiassa tullut jo vuosia. Omassakin päässä tämä tiedostetaan, mutta silti kärsivällisyys toisinaan käväisee pohjamudissa. Tunnen itseni ajoittain ikuiseksi lupaukseksi.

Viime lukuvuonna haaskasin Jinhuassa jälkimmäisen lukukauden lähitulevaisuudestani stressaamiseen. Kun elokuussa sain tietää, että minulle oli myönnetty opiskelustipendi toistamiseen, annoin suosiolla itselleni vuoden lisää aikaa. Lupasin silloin itselleni, että tämän vuoden aikana en stressaa – jotain tulee vastaan, jos niin on tarkoitettu. Enkä ole juuri stressannutkaan… ainakaan ennen huhtikuuta.

Lisäaikaa yrityksilleni tuonut lukuvuosi alkaa ripeästi lähestyä loppuaan, ja olen taas saanut todeta, että varsinaista suunnitelmaa tulevaa syksyä varten ei ole. Lennot kesälle on jo ostettu, eli heinä- ja elokuu vierähtävät Suomessa ennen kuin syyskuun alku tuo minut takaisin Kiinan puolelle.

Yritystä työllistymisen suhteen on ollut. Tavallaan. Ainakin hieman.

Valitettavasti olen hieman jääräpäinen, monien asioiden suhteen idealistinenkin. En halua työskennellä kansainvälistä kauppaa puskevalle, Kiinaan tuotantonsa siirtäneelle suomalaisyritykselle. Kun joku suomalainen, profiilikuvassaan hieno puku päällä muikisteleva ”business in China” -kaveri lisää minut LinkedIn-kaverikseen, tuhannenneksi Kiina-kontaktikseen, kiinnostuksen heräämisen sijaan koen vain puistatuksen tunteita. Tällainen asenne tuonee lopulta onnen, johtanee lopulta sen antoisan uran luokse. Rahaa se ei kuitenkaan tähän hetkeen tuo, ja arjestaan selvitäkseen ihminen tarvitsee rahaa.

Kuitenkin tiedostan, että mitä hyvänsä Kiinan ja kiinan kanssa haluankin tehdä, edistänee se aina tavalla tai toisella, reitin tai toisen kautta, bisnesmaailman kehittymistä. Tälle en mahda mitään, mutta voin sentään valita vaihtoehdoista sen vähiten ”pahan”. Voin edistää Kiinan tuntemusta – tämän monelle vieraan kulttuurin ymmärtämistä – kotimaahani päin kielen ja kulttuurin saralla tehtävän tiedonvälityksen kautta. Vieraan ymmärtäminen on avain hyviin suuntiin.

Minulla on ideoita, minulla on itse asiassa ollut lukemattomia ideoita jo pitkään, kenties aina siitä asti, kun syksyllä 2006 aloitin kiinan kielen opiskelun. Viimeisimmät ideani ovat selkeimpiä, ja ne ovat pysyneet mielessäni varteenotettavina vaihtoehtoina pisimpään. Ideani käsittävät kirjoittamista, kääntämistä, valokuvaamista, ehkä jopa journalismia, ja niitä on kiva kehitellä. Lisäksi ihan viime päivinä olen havahtunut siihen ajatukseen, että ehkä yliopistomaailma olisi lopulta kuitenkin se minulle parhaiten sopiva ympäristö. Yliopistossahan ei välttämättä tarvitse olla ikuisesti opiskelija.

Jos joskus kävisikin niin, että ryhtyisin jatko-opiskelijaksi, tapahtuisi se vasta Kiinassa vietetyn lähitulevaisuuden jälkeen. Siihen asti haluan elättää itseni tekemällä jotain sellaista, mistä nautin. Vaikeinta on kuitenkin saada joku maksamaan minulle näiden kaupallisesti kenties ei niin kovin kannattavien ideoideni toteuttamisesta. Hienointa olisi voida tehdä asioita Kiinasta käsin siten, että niiden parissa työskennellessäni voisin samalla jatkaa kehittymistäni kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntijana.

Viime vuoden lopussa sain positiivisesti yllättäneen yhteydenoton – vieläpä Suomesta – ja alkoi ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että tämän, kahdeksannen yliopistovuoteni päätyttyä saisin siirtyä Kiinassa töihin, jotka minua oikeasti kiinnostaisivat – niihin ”oman alan hommiin”. Minut oli löydetty, vieläpä blogini ansiosta, mikä onkin pitkään ollut bloggaamiseni piilotarkoitus.

Kuukausien vieriessä alkoi kuitenkin käydä selväksi, ettei tämä mahdollinen työtarjous ehkä olisikaan toteutumassa, ei ainakaan nähtävissä olevassa lähitulevaisuudessa. Yhteydenoton sytyttämä toivonkipinä sammui, ja palasin takaisin lähtöruutuun, miettimään vaihtoehtojani. En sentään ollut niin hölmö, että sokeasti olisin laskenut tämän varaan – siitä osittainen kiitos myös yhteyttä ottaneelle, joka toistuvasti muistutti pitämään odotukset matalalla.

Yksi työhakemukseni on nyt vetämässä Suomen Pekingissä sijaitsevan Kiinan-suurlähetystön mainostamaan, haastavaan ja kiehtovaan, kiinaa, kiinaa ja taas kiinaa sisältävään pestiin. Hakijoita on ollut runsaasti, tulokset julkaistaan joskus. Koska olen yhä lupaus enkä vielä se kaikkien arvostama kokenut tähti, en elättele tämän haun suhteen erityisen suuria toiveita. Kuitenkin jo paikan hakeminen piristi!

Odotellessani en tietenkään ole pyöritellyt peukaloitani, vaan olen panostanut opintoihini ja mielessäni kyteviin ideoihin tunteella – niin tunteella, että ”työpäiväni” ovat olleet jopa 10–12-tuntisia. Ilmassa onkin viime päivinä ollut jonkinlaisen ”opiskelijan burn-outin” tunnetta. Järjissäni minua pitää onneksi tuore parisuhde, joka alkumetreillään on yllättänyt positiivisesti jokaisella mahdollisella osa-alueella. Kun oma sisko on maapallon toisella puolella, on hienoa, että lähellä on joku, joka tukee ja rohkaisee.

Ideani ovat monessa suhteessa vielä lapsenkengissään, ja ehkä juuri se tekee olostani nyt niin epävarman. Jonakin päivänä julkaistaan ensimmäinen kääntämäni kiinalainen romaani. Jonakin päivänä julkaistaan kiinan kieltä kiinnostavasta ja viihdyttävästä näkökulmasta käsittelevä kirjani. Nämä ovat faktoja, sen verran reippaasti uskallan itseeni uskoa. Mutta näitä asioita en saa tapahtumaan ensi syksynä tai ensi vuonna, tai ehkä edes sitä seuraavanakaan vuonna. Teen niiden toteuttamiseksi töitä joka päivä, mutta niiden kehitysasteet vain eivät vielä ole niin kypsiä, että niitä voisi yrittää jollekin taholle myydä. Aion silti kevään ja kesän aikana yrittää.

Onneksi kielitaitoinen ei Kiinassa kuole, jos ei heti pääse unelmaansa käsiksi! Mikäli syyskuun alkuun mennessä en ole vielä keksinyt itselleni työtä – tai kukaan ei ole ”keksinyt” minua – hyppäämme tyttöystäväni kanssa Sichuan-provinssin pääkaupunkiin Chengduun vievään junaan. Hän suorittaa siellä maisterin tutkintoonsa kuuluvan työharjoittelun opettajana, ja minä keksin siihen sivuun omat keinoni olemiseni rahoittamiseen.

Chengdussa saatan päätyä tekemään niitä mielestäni paskoja hommia, mutta ajatus heittäytymisestä uuteen ja tuntemattomaan kaupunkiin yrittämään tuntuu joka tapauksessa jännittävältä. Kaiken epävarmuuteen mahdollisesti liittyvän ahdistuksen ja pelon peittää tällä hetkellä tieto siitä, että voin suorittaa heittäytymisen rakastamani naisen kanssa. Kävi siis kuinka kävi, näyttäisi tiedossa olevan jälleen uusi, jännä kiinalainen vuosi ja uudet, jännät kiinalaiset kuviot – myös unelmani ja ideani saavat lisää aikaa kypsymiseen.

Lisätäänpä siis öljyä ja pidetään päät pystyssä! Voimia muillekin epävarmoille!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Rennosti Dalissa


Dalia esitellessä tuntuu siltä, että on pakko käyttää sanaa rento – siitä siis otsikko.

Lonely Planet kuvailee Dalia kohteena, joka erityisesti menneinä vuosina oli jokaisen Lounais-Kiinaan rentoutumaan saapuneen reppureissaajan ehdoton vierailukohde. Nykyisin turismin voidaan sanoa jo vieneen Dalilta (tai oikeastaan pääasiassa sen vanhaltakaupungilta) viehättävimmän charmin, mutta yksikään Bad Monkey -baarin terassilla ulkomaalaisten omistajien itse paikallisesti tuottamia oluita siemaillut ei voi väittää, etteikö Dali olisi ehdottomasti vierailun arvoinen – ehdottomasti rento.

Cangshan-vuorten ja Erhai-järven väliin täydellisesti sijoittuva Dalin vanhakaupunki on hyvässä maineessa, mutta omasta mielestäni paikasta ei jäänyt paljon mainittavaa: tunnelman ja arkkitehtuurin puolesta olo ei siellä ole erityisen vanhahtava.

Älä kuitenkaan anna sen vaivata! Bad Monkey -tuoppisi jälkeen voit vaellella pitkin vanhankaupungin katuja ja kokeilla joitain lukemattomista, paikallisista katuruokaherkuista. (Budjettimatkaajan etu on se, että kaupungin sisällä sijaitsee myös lukio: niinpä alueelta löytyy useita ”kanttiineja”, joissa saa ruoka-aikoihin vatsansa täyteen jopa viidellä yuanilla. Sitten rahat riittävät taas herkkuihin.)


Vanhaakaupunkia reunustavan muurin päälle pääsee kävelylle.


Kurkku kosteana ja vatsa täynnä kelpaa jatkaa matkaansa kohti Dalin tarjoamia lukuisia vierailukohteita, joista poimintoja seuraavassa. Suositukset perustuvat omiin, kahden Daliin tehdyn vierailun myötä kertyneisiin kokemuksiini.

Kolme pagodaa + Chongsheng-temppeli

Jo lipun hinnan perusteella voi päätellä, että tämä on Dalin must-see-nähtävyys. 120 yuania kustantavalla lipulla pääsee ihailemaan sekä pagodia että sen länsipuolella sijaitsevaa, valtaisaa temppelikompleksia. Aikaa alueella saa halutessaan vierähtämään useita tunteja.

Koillis-Kiinan vanhimpiin vielä pystyssä oleviin rakennelmiin lukeutuvat pagodat on pystytetty 800-luvun puolivälin tienoilla. Useista rakennuksista koostuva Chongsheng-temppeli on suuri ja komea, ja pagodien tapaan myös erittäin vanha. Perusteellisen restauroinnin myötä temppelirakennukset ovat kuitenkin menettäneet paljon pitkän menneisyytensä tuomasta charmista – luulinkin itse aluksi, että kyseessä on uusi temppelikompleksi. Puhtaista maalipinnoista huolimatta uskon, että temppelien ystävä ei kuitenkaan rinteeseen toinen toisensa perään pystytettyjen rakennusten parissa pääse kyllästymään. [kuvia poistettu jälkikäteen]



Butterfly Spring

Tämä ”perhoslähde” on pieni, mutta sitäkin viehättävämpi nähtävyysalue. Puiston päänähtävyys on kaunis, noin 50 neliömetrin kokoinen lampi, jossa vesi hohtaa ainakin auringon paistaessa upean sinisenä. Altaan ylle kumartuu iäkäs puu, joka kukkiessaan houkuttelee luokseen tuhansia ja taas tuhansia perhosia.

Bai-vähemmistökansalle perhoslähde symboloi rakkautta. Lähteeseen liittyy esimerkiksi Ah Pengin ja Jinhuan välinen rakkaustarina, jonka voi nähdä ainakin suositussa, poliittista propagandaa romanssiksi naamioituneena tarjoavassa Five Golden Flowers -elokuvassa vuodelta 1959.

Lähteen kupeessa sijaitsee kolme myyttisen eläimen (vai mitä nuo nyt ovat?) päätä. Eläinten suista virtaa raikasta lähdevettä, jossa voi pestä kätensä ja esittää samalla toivomuksen. Itse toivoin parempaa onnea lemmen rintamalla, ja kuinka ollakaan, pian Dalista Kunmingiin palattuani lempi leimahtikin – ja kunnolla! Kannattaa siis käydä toivomassa!



Nanzhao-tyylinen saari

Historiansa tuntevat tietävät, että Lounais-Kiinassa ja osassa Kaakkois-Aasiaa kukoisti aikoinaan Nanzhao-niminen kuningaskunta, jonka pääkaupunki sijaitsi Dalissa. Tältä Erhai-järven itäpuolella sijaitsevalta viehättävältä pikku saarelta löytyy kauniiden maisemien ohella jonkin verran Nanzhai-aikakauden kuuluisia hahmoja esittäviä patsaita sekä hahmoihin liittyvää perustietoa.






Cangshan-vuoret

Näppärän etäisyyden päässä Dalin vanhastakaupungista sijaitsevat kukkulat tarjoavat hienon päivän komeissa maisemissa; sesonkien ulkopuolella ylhäällä on myös taivaallisen rauhallista. Suosittelen olemaan laiska ja säästämään puhtia sen verran, että hoidat itsesi ylös köysiradan keinoin ja jatkat köysiradan päätepisteestä käsin pohjoiseen päin rennosti patikoiden ja matkan varrelta löytyvissä kohteissa poikkeillen.

Kiinnostavan Zhonghe-temppelin kohdalla piti ainakin itse ylhäällä käydessäni lähteä alas, mutta jääräpäisenä halusin jatkaa kieltokylteistä huolimatta vielä matkaa. Pohjoisempaan päin edetessä maisemat muuttuvat aina vain upeammiksi, ja onkin sääli, että jossain vaiheessa ei voi muuta kuin kääntyä polullaan takaisin.

(Cangshan oli Dalin-vierailuni aikana ainoa paikka, jonne en ottanut kameraa mukaan. Olin kuullut riittävästi tarinoita Dalissa yksinään matkaileviin kohdistuneista varkauksista, joten päätin kerrankin ottaa varman päälle. Valitettavasti Googlen kuvahakukin näyttäisi tarjoavan pääasiassa vuorten juurelta otettuja kuvia.)

Xizhoun vanhakaupunki

Vanhakaupunki-rintamalla Dalilta löytyy tarjottavaa melkeinpä saman verran kuin Lijiangilta, josta kirjoitin taannoin. Xizhou lienee heti varsinaisen vanhankaupungin jälkeen Dalin kuuluisin, ja sinne pääsee kätevästi bussilla. Xizhoussa voi kuljeksia rauhassa ympäriinsä paikallisen, vaalean arkkitehtuurin yksityiskohtia tarkkaillen, aina välillä paikallisia herkkuja poskeensa pistellen. Xizhoun historia kertoo tarinaa muun muassa kahdesta kilpailevasta kapitalistiperheestä, joista varakkaamman nimissä kaupungissa ilmeisesti aikoinaan oli jopa 300 kiinteistöä.






Herkkupuolella suosittelen kokeilemaan suolaista versiota baba-nimeä kantavasta herkusta, jota paikalliset saattavat ulkomaalaisen nähdessään koettaa myydä ”pizzana”.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kiinan kielen vierasperäisistä sanoista


Kirjoitin pari vuotta sitten graduni sananmuodostuksesta englannin kielessä, ja olin aiheesta ja tutkimuksen edetessä ilmenneistä löydöksistä usein sangen innoissani. Olen siis kielinörtti. Niinpä myös kiinaa opiskellessani kiinnitän uusiin, jännittäviin sanoihin huomiota eri näkökulmista: kuinka ne on muodostettu, millainen etymologia niiden takaa löytyy ja niin edelleen.

Tässä tekstissä jaan pikaisen johdannon kiinan kielestä löytyvien vierasperäisten sanojen maailmaan; lisäksi opimme, kuinka uusia asioita ja ilmiöitä varten ylipäänsä voidaan muodostaa sanoja. Perustiedot ja -termit löysin Boya Chinese (Intermediate I) -oppikirjan tekstistä; esimerkkisanoista osa on löytynyt muista lähteistä.

(1) Puhtaat translitteraatiot (纯音译)

Kiinan kielessä on pieni määrä eri tavalla äännettäviä tavuja, eikä niitä voi tarpeen tullen vain ruveta keksimään lisää. Joskus vieraasta kulttuurista tulevalle objektille termiä miettiessä voidaan päästä helpolla, kun tavujen joukosta löytyy yhdistelmä, joka kuulostaa suurin piirtein samalta kuin lähdekielen, useimmiten englannin, termi. Monet maantieteelliset nimet sekä erisnimet ovat kiinan kielessä näin muodostettuja. (Niihin liittyen löytyy muuten vanhasta blogistani 3,5 vuotta sitten kirjoittamani teksti!). Arkisemman sanaston joukosta voi löytää muun muassa nämä esimerkit:

沙发 (shāfā) 'sofa'
咖啡 (kāfēi) 'coffee'
巧克力 (qiǎokèlì) 'chocolate'
休克 (xiūkè) 'shock'
桑拿 (sāngná) 'sauna'

(2) Alkuperäisen sanan ääntämyksen ja merkityksen yhdistävät sanat (音兼义)

Näin voi käydä kiinan kielessä vain harvoin, ja siksi esimerkkejäkin on tarjolla vähän. Näidenkin muodosteiden pohjana on varmaankin melkeinpä poikkeuksetta englanninkielinen sana. Kiinankielinen versio on siitä erityinen, että paitsi että se on saatu kuulostamaan suurin piirtein samalta kuin sanan alkuperäisversio, on sanaa muodostaessa onnistuttu myös yhdistämään sellaiset kirjoitusmerkit, jotka edustavat ainakin löyhästi objektin merkitystä. Esimerkkejä:

基因 (jīyīn) 'gene' (基 edustaa sanaa 基本 'keskeinen; alkeis-' ja 因 sanaa 因素 'elementti; tekijä')
黑客 (hēikè) 'hacker' (黑 'paha; ilkeä', 客 'vieras')
可口可乐 (kěkǒukělè) 'Coca Cola' (可口 'hyvänmakuinen', 可乐 'cola' tai hieman kaukaa haettu 'viihdyttävä')

(3) Sanat, joiden toinen puolisko mukailee alkuperäisen sanan merkitystä ja toinen sen ääntämystä (音加义)

Ensimmäinen kerta, kun itse Kiinassa törmäsin tähän sananmuodostuksen tyyppiin, taisi olla kiinalaisen Starbucksin nähdessäni: kahvilaketjun kiinankielisen nimen 星巴克 (xīngbākè) suomenkielinen vastine olisi herttainen "Tähti-buck". Muita esimerkkejä:

卡片 (kǎpiàn) 'card' (卡 ääntyy kuin brittienglannin "card" ilman lopun d:tä, 片 viittaa kaikenlaisiin 'siivuihin')
酒吧 (jiǔba) 'bar' (酒 viittaa 'alkoholiin', 吧 ääntyy kuin brittienglannin "bar")

(4) Käännöslainat (纯义译)

Tämä on melko tavallinen sananmuodostuksen tyyppi: vieraassa kielessä syntynyt, yhdyssanan keinoin muodostettu termi käännetään uudelle kielelle siten, että uudessa yhdyssanassa yhdistyvät alkuperäisen yhdyssanan molempien osien kirjaimelliset käännökset. Yleisimmin Kiinassa vastaan tuleva esimerkki lainakäännöksestä on 超市 (chāoshì) 'super market', jossa 超 edustaa sanaa 超级 'super-' ja 市 sanaa 市场 'market'. (Mainittakoon sivumennen, että Kiinassa pienistäkin pienimmästä kaupasta voidaan käyttää kyseistä nimistystä.)

Toinen Boya-oppikirjassa mainittu esimerkki on 'valtatietä' tarkoittava 高速公路 (gāosùgōnglù). Merkki merkiltä katsottuna sana kääntyy 'high speed road', joten tässä tapauksessa lähdekielenä ei liene englanti...

(5) Jo olemassa olevan sanan "tarkentaminen" etuliitteellä (比拟法)

Kiinan kielessä on neljä kirjoitusmerkkiä, joiden käytöllä voidaan viitata siihen, että kyseessä on jotakin 'ulkomaalaista', 'vierasta', 'vierasperäistä' tai 'lännestä tullutta': 番 (fān), 胡 (hú), 洋 (yáng) ja 西 (xī). Etenkin ruoanlaitossa käytettäviin aineksiin viitatessa näitä merkkejä löytyy runsaasti. Esimerkkejä:

胡萝卜 (húluóbo) 'porkkana' (muodostettu lisäämällä 'retiisiä' tarkoittavaan sanaan 萝卜 merkki 胡; kyseessä on siis 'vieraiden maiden retiisi')
西红柿 (xīhóngshì) 'tomaatti' (kirjaimellisesti käännettynä 'lännen kakiluumu' (jostain syystä tomaatista käytetään myös nimitystä 番茄 (fānqié) eli 'vierasperäinen munakoiso'))
洋火 (yánghuǒ) 'tulitikku' ('ulkomaiden tuli')

(6) Kiinan kielen kirjoitusmerkkejä muilla tavoilla käyttäen muodostetut sanat

Tällaisiin sanoihin törmätessään kokee kiinan kielen opiskelija usein hetkiä, jolloin hän ei voi kuin ihailla kieltä. Uusille objekteille termiä miettiessä ollaan monissa tapauksissa päädytty mitä herttaisimpiin keksintöihin. Ykkösesimerkkeinä mainittakoon 'tietokoneeseen' viittaava 电脑 (diànnǎo) eli 'sähköaivo' tai 'kännykkää' tarkoittava sana 手机 (shǒujī), 'käsikone'.

Toisten sanojen merkitys on helpompi arvata, kunhan kirjoitusmerkkejä vain on tullut opiskeltua riittävästi: päivittäin yliopistolle kulkiessani kuljen esimerkiksi sellaisten liikkeiden ohi, joissa on mynnissä muun muassa sellaisia tuotteita kuin 助听器 (zhùtīngqì) eli 'kuuloa auttava laite' tai 增高鞋 (zēnggāoxié) eli 'pituutta nostavat kengät'.

Kiinaa opiskeleva ulkomaalainen voi tietyn tason saavutettuaan alkaa leikitellä kielellä ja keksiä itse uusia sanoja: opiskelutovereiden kanssa tällaisesta harrastuksesta voi riittää hupia pitempäänkin, mutta kiinalaiset itse suhtautuvat yritelmiisi mitä todennäköisimmin hyvin huumorintajuttomasti ja kylmästi, todeten vain että 不可以这样说, 'ei niin voi sanoa'. Näin kävi esimerkiksi itse kehittämäni uudissanan 假胡 (jiàhú) 'lomaparta' kanssa. Pidempään muotoon 假期蓄的胡子 (jiàqī xù de húzi) 'loma-aikana kasvatettu parta' pohjautuva muodostelma saisi varmasti enemmän vastakaikua, mikäli kiinalaisilla miehillä itsellään parta kasvaisi...

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kiinalaisesta hongkongilaiseksi – Afrikan kautta


Hongkong on osa Kiinaa, mutta ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteen ansiosta sillä on kuitenkin vuoteen 2047 asti oikeus autonomiaan monen asian, kuten lainsäädäntönsä, valuutta-asioidensa sekä maahanmuuttolakiensa suhteen.

Manner-Kiinan puolelta, etenkin varakkaamman väen joukosta, löytyy paljon kiinnostusta Hongkongiin emigroitumiseen, sillä Hongkong tarjoaa vielä monessa suhteessa vapaamman version Manner-Kiinasta sekä muun muassa huomattavasti otollisemmat olosuhteet liiketoiminnan kehittämiselle.

On arvioitu, että mantereen puolelta virtaa Hongkongiin asumaan yhden päivän aikana peräti tuhat ihmistä. Luku on suuri, ja paikalliset ovatkin ilmaisseet tyytymättömyyttään mannerkiinalaisten tulvan vuoksi. He ovat esimerkiksi väittäneet, että tulvan seurauksena muun muassa asuntojen hinnat ovat lähteneet kaupungissa nousuun. On selvää, että kovalla kiinalaistulvalla tulee jo melko lyhyelläkin aikavälillä olemaan suuri vaikutus myös itse kaupunkiin ja sen identiteettiin, joka vielä nykyisin on kiehtova sekoitus itää ja länttä.

Onkin ymmärrettävää, että Hongkong haluaa pyrkiä hillitsemään mantereen puolelta eri syistä ja eri keinoin kaupunkiin pyrkivän väestön määrää.

Hongkongiin on tällä hetkellä mahdollista saada pysyvä asumislupa kolmella eri tavalla: omaamalla jonkin erityisen, Hongkongin kehitystä edistävän taidon, olemalla hongkongilaisen tai Hongkongissa asumisluvan omaavan lähisukulainen, tai sijoittamalla kaupunkiin suuria summia rahaa.

Sijoittajapuolella Hongkongilla on ollut vuodesta 2003 alkaen voimassa politiikka, joka sallii useimpien maiden täysi-ikäisten kansalaisten muuttamisen kaupunkiin, mikäli heiltä irtoaa sijoitettavaksi riittävästi omaisuutta. Jotta sijoittaja voi anoa asumisoikeutta Hongkongiin, tulee häneltä nykyisin löytyä sijoitettavaa 10 miljoonan Hongkongin dollarin eli noin miljoonan euron edestä. Seuraavat maat ovat kuitenkin politiikan ulkopuolella: Afganistan, Albania, Kuuba, Pohjois-Korea sekä… Manner-Kiina.

Syystä tai toisesta mannerkiinalaisilla ei tällaista sijoittajaemigroitumismahdollisuutta ole, mutta Hongkongin viranomaiset ovat siitä huolimatta joutuneet huomaamaan, että rikkaita mantereen puolen serkkuja kuitenkin virtaa kaupunkiin solkenaan. Mutta kuinka ihmeessä?

Vastaus löytyy kansalaisuuksilla keinottelusta. Moni varakas kiinalainen on löytänyt Hongkongin politiikasta porsaanreiän: mikäli varakas kiinalainen vaihtaa kansalaisuutensa siten, että hän omaa sopivan maan passin, on hänellä välittömästi oikeus muuttaa sijoittajaksi Hongkongiin. Niinpä moni on päätynyt johonkin pieneen Afrikan valtioon, joka toivottaa rikkaat ulkomaalaiset tervetulleeksi niin avosylin, että kansalaisuuden vaihtamisen voi hoitaa niinkin pian kuin vain parissa viikossa.

Esimerkiksi Gambiaan oli vuoteen 2012 mennessä rekisteröitynyt 8 000 kiinalaista, jotka sittemmin pyrkivät Hongkongiin sijoittajamaahanmuuttajiksi. Muiden suosittujen maiden joukkoon lukeutuvat esimerkiksi Guinea-Bissau sekä Niger. Näiden maiden kansalaisuuden hankkiminen on kiinalaiselle helppoa.

Kansalaisuutensa vaihtanut ex-kiinalainen saattaa Hongkongin suhteen joutua vielä kohtaamaan vaikeuksia, sillä asumisoikeudestaan saa pysyvän vasta seitsemän vuotta Hongkongissa vietettyään. Tilastojen mukaan vuoteen 2012 mennessä 26 492 ulkomaalaista sijoittajaa oli anonut Hongkongin erityistä asumislupaa. Näistä peräti 86,6 prosenttia oli mannerkiinalaisia.

Hongkong on kiinalaiselle houkutteleva ”ulkomaille” muuttamisen vaihtoehto, sillä Hongkongista käsin katsottuna suku ja juuret ovat vielä siedettävän välimatkan päässä. On yllättävää, että niin moni kiinalainen joutuu ja on kaiken lisäksi vielä jopa valmis hylkäämään oman kansalaisuutensa saadakseen mahdollisuuden muuttaa kaupunkiin, joka on osa Kiinaa.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Satunnaisia tilastoja


Tämänkertaisessa satunnaiset-sarjan osassa kommentteja liittyen joihinkin viime aikoina kiinalaisista uutisista löytämiini tilastoihin.

Kertakäyttösyömäpuikoista

Kiinassa käytetään vuosittain noin 80 miljardia paria kertakäyttösyömäpuikkoja, kuutisenkymmentä paria henkilöä kohti siis. Tätä puikkomäärää varten tulee päivittäin kaataa noin 20 miljoonaa parinkymmenen vuoden ikäistä puuta. Joku on laskenut, että 80 miljardilla puikkoparilla peittäisi Pekingin Taivaallisen rauhan aukion kokoisen maa-alueen 363 kertaa.

Lukema kuulostaa hurjalta, mutta niinhän on Kiinan väkilukukin. Kiinassa jo jonkin aikaa asuneena täytyy todeta, että jos lukeman suhteuttaa väestön kokoon, niin se on yllättävän pieni: 1,2 puikkoparia viikossa. Esimerkiksi meidän yliopistomme kanttiinilla ei ole tarjota metallitarjottimia ja uudelleenkäytettäviä puikkoja, joten kaikki on kertakäyttöistä. Lisäksi ruoan ostaminen kadun varrelle ilmestyneestä kojusta on hyvin tavallista. Monella on ruokalaan mennessä omat astiat mukana, mutta vähintään yhtä moni tyytyy kertakäyttöiseen, muoviseen astiaan sekä käytön jälkeen roskiin heitettäviin puikkoihin. Niinpä moni Kiinassa asuva saattaa kuluttaa kertakäyttöastioita ja -syömäpuikkoja ehkä jopa kolmesti päivässä! Näin kun ajattelee, on 1,2 paria kertakäyttöisiä viikossa kenties vielä kunnioitettavan pieni määrä…

Kiinalaisten vyötärön kasvusta

Moni pitää kiinalaisia hoikkana kansana, etenkin meihin länsimaalaisiin verrattuna. Itse olen asiasta samaa mieltä. Olen ehtinyt asua jo Pekingin lisäksi paitsi melko köyhässä Yunnanissa, myös maan vauraimpiin provinsseihin lukeutuvassa Zhejiangissa; lisäksi matkailun myötä on tullut käytyä monissa Kiinan kolkissa. Lihavuus ei täällä ole koskaan pistänyt silmään.

Silti lehdestä löytämäni tilastot kertovat hälyttävää viestiä. Niiden mukaan kiinalaisen kaupunkilaismiehen vyötärönmitta on kasvanut vuoden 1985 63,5 senttimetristä noin viidenneksen vuoden 2012 76,2 senttimetriin. Naisten kohdalla muutosta ei ilmeisesti ole aivan yhtä paljon, sillä artikkelissa mainitaan vain, että naisten keskimääräinen rinnanympärys on samassa ajassa kasvanut ”jonkin verran”.

Samojen tilastojen mukaan vuonna 2002 Kiinan kaupunkilaisista neljännes oli ylipainoisia, ja vuonna 2010 jo yli kolmannes, 38,5 prosenttia. Arvioiden mukaan vain muutaman vuoden kuluttua jo yli puolet kaupunkilaisista käy ylipainoisista.

Luin tätä raporttia hieman suu auki, ja saatoin vain päätyä siihen lopputulokseen, että Kiinassa ylipainon määritelmän täytyy olla länsimaalaisia kriteereitä huomattavasti ankarampi. Mielenkiinnolla kuulisin kommentteja muilta Kiinassa asuvilta tarkkailijoilta! Olisiko lihavuusepidemia todellakin jo ottanut näin ankaran niskalenkin kiinalaisista?

Vääristyneestä sukupuolijakaumasta

(Tämä on mielestäni yksi kiehtovimmista Kiinaa koskevista yhteiskunnallisista aiheista, ja kirjoitankin asiasta vielä joskus pidemmän tekstin. Alla hätäinen ”tynkä” aiheeseen liittyen.)

Kiinan syntyvyyttä on kontrolloitu yhden lapsen politiikan muodossa jo 34 vuoden ajan, ja poikien suosimisen ja erinäisten sen vuoksi toteutettujen, moraalisesti hieman arveluttavien toimien myötä on syntynyt merkittävä vääristymä poikien määrän suhteessa tyttöjen määrään.

Vuodelta 2012 saatiin ”lohdullinen”, aikaisempien vuosien lukemia hillitympi suhde, jonka mukaan jokaista sataa tyttöä kohti maassa syntyi 117 poikaa. Poikkeama on silti merkittävä, sillä esimerkiksi koko maapallon väestön sukupuolijakauma on 101 miestä sataa naista kohti. Vuoteen 2020 mennessä Kiinassa arvioidaan olevan peräti 24 miljoonaa naimaikäistä miestä, joille ei kotimaasta ”riitä” vaimoja.

Kiinassa suositaan poikia perinteisesti eri syistä. Miehen ja naisen avioiduttua on tavallista, että nimenomaan miehen vanhemmat muuttavat asumaan poikansa kanssa saman katon alle. Niinpä moni näkee asian niin, että mikäli oma lapsi on tyttö, menetetään paljon siinä vaiheessa, kun tyttö kasvaa aikuiseksi ja lähtee pois kotoa. Mainittakoon toisaalta tyttölasten suosimista mahdollisesti edistävä seikka: pojan saavuttaessa naimaiän voi myös hänen vanhempiinsa kohdistua suuria paineita, sillä usein miehen (tai hänen perheensä) odotetaan ottavan taloudellisen vastuun asunnon, auton ja muun tarpeellisen hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista.

Paitsi että pojan voinee odottaa pitävän paremmin huolen vanhemmistaan, takaa poika myös suvun nimen jatkumisen: naimisiin mennessä kumpikin osapuoli pitää oman sukunimensä, mutta lapsi kuitenkin nimetään isän sukunimen mukaan.

Syitä löytyy lisääkin, mutta niistä kirjoitan joskus toiste. Tietojeni mukaan poikien suosiminen on räikeintä Kiinan pohjoisosissa, kun taas maan eteläisemmissä osissa syntyvien lasten sukupuolijakauma on tasapainoisempi. On syytä olettaa, että syntyvien lasten sukupuolijakauma kehittyy Kiinassa hiljalleen tasapainoisempaan suuntaan.