torstai 6. marraskuuta 2014

Kiinalainen jättää kotimaansa, jos vain voi

Kiinassa on saatu nauttia reippaasta talouskasvusta jo yli kolmenkymmenen vuoden edestä. Kasvulla on kuitenkin ollut lukuisia negatiivisia vaikutuksia. Yhä useampi kiinalainen on alkanut toivoa voivansa jättää kotimaansa ja muuttaa muille maille asumaan.

"Kiinan unelma on myös minun unelmani", julistaa nykypäivän kiinalaispropaganda katujen varsilla. Siitä, pääseekö työväenluokka koskaan oikeasti nauttimaan Kiinan talouskasvun hedelmistä, ei ole varmuutta.

Kun Kiinan talous lähti Deng Xiaopingin uudistuksien myötä yli kolme vuosikymmentä sitten nousukiitoon, sai yksittäinen kansalainen viimein rikastua oikein luvan kanssa.

Rikkaiden määrä tämän päivän Kiinassa on huikaiseva: kiinankielinen Youth Daily -lehti kirjoitti taannoin, että vuonna 2012 peräti 470 kiinalaisella oli omaisuutta miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vuonna 2017 miljardöörejä lasketaan olevan jo yli tuhat, millä Kiina nousee maailman kärkipaikkaa pitävän Yhdysvaltain tuntumaan.

Nopea vaurastuminen on johtanut myös moniin negatiivisiin seuraamuksiin. Kiina on esimerkiksi rasittanut ympäristöään kohtuuttomasti: Kiinan ilma on saasteista, vesi ja ruoka likaista, viljelysmaat monin paikoin pilalla ja niin edelleen.

Viime vuonna uutisoitiin 8-vuotiaasta tytöstä, joka oli sairastunut keuhkosyöpään. Tyttöä hoitaneen lääkärin mukaan suurin syypää syövän kehittymiselle oli suurkaupungin ala-arvoinen ilmanlaatu. Hiili pääsääntöisenä energianlähteenä ja kasvava autoistuminen ovat tappava yhdistelmä.

Ankara voitontavoittelu ja korruptio ovat johtaneet moniin ruokaturvallisuutta koskeviin skandaaleihin: Vuonna 2008 kohistiin, kun selvisi, että lukuisat kiinalaiset meijerituotteet sisälsivät myrkyllistä melamiinia. Viime aikoina suurta mediahuomiota ovat saaneet esimerkiksi ala-arvoisen ”viemäriöljyn” myyntiä ja käyttöä koskevat tapaukset sekä vanhentuneen lihan myynti eräille Kiinassa toimiville monikansallisille ravintolaketjuille. Kiinalainen kuluttaja saa olla jatkuvasti huolissaan myös esimerkiksi juomavetensä laadusta.

Kiinan rajojen sisällä on ollut havaittavissa ympäristön surkean tilan aiheuttamaa muuttoliikettä. Moni on kyllästynyt esimerkiksi Pekingin savusumuun ja kiivaaseen elämänrytmiin ja lähtenyt vähemmän kehittyneille maille, missä taivas ainakin toistaiseksi on sininen.

Kyllästyneiden joukossa on myös ei-kiinalaisia: viime vuonna raportoitiin siitä, kuinka suurimmissa kiinalaiskaupungeissa toimivien yrityksien on nykyisin entistä hankalampaa rekrytoida uusia työntekijöitä.

Allekirjoittanutkin päätti tänä vuonna jättää Kiinalle hyvästit kolmen vuoden kuherruskuukauden jälkeen – syynä hyvin pitkälti terveydelliset seikat. Terveyden täytyy mennä uran edelle.

Kiinalaisten keskuudessa koko Keskustan Valtakunnan hylkäämisestä on tullut yhä houkuttelevampi ajatus. Ympäristö- ja terveyssyiden lisäksi kiinalaista motivoi liikkeelle esimerkiksi toive paremmasta koulutuksesta, ihmisoikeuksista tai tilaisuuksista elämässä yleensä. Myös Kiinan poliittinen ympäristö aiheuttaa monissa negatiivisia tuntemuksia.

Keskivertokansalaiselle lähtö on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Kiinan rajat ovat kyllä auki: passin saaminen on helppoa ja jos on varaa, pääsee matkatoimistojen järjestämille ryhmämatkoille vaikka Pohjois-Eurooppaan osallistumaan ilman sen kummempia uteluita matkan tarkoituksesta. Kiinalaiset matkustavatkin vuosi vuodelta enemmän, ja kiinalaisturistit ovat nykyisin maailman kovimpia kuluttajia.

Pysyvästi kiinalaisen on kuitenkin vaikea jättää kotimaataan. Kiina kontrolloi kansalaisiaan. Samanaikaisesti muullakin maailmalla on vaihtelevat ehtonsa sille, millä perustein maahanmuuttajaehdokas voidaan ottaa vastaan.

Kiinan nuorisolle mahdollisuus emigroitumiseen voi avautua ulkomailla suoritettavien opintojen tai työharjoittelun myötä: jos kaikki menee hyvin, voi palkintona seurata vaikka vakituinen työsuhde. Kaksi kolmannesta ulkomaille opiskelemaan lähtevistä kiinalaisista jää sille tielleen.

Portit pitkäaikaiselle oleskelulle ovat auki myös niille lähtijöille, jotka onnistuvat löytämään kohdemaastaan paikallisen puolison. Tämä tarkoittaa valitettavan usein sitä, että parisuhteeseen hankkiudutaan käytännön syistä.

Tunnen joitain kiinalaisia, jotka ovat nykyisin suomalaisissa naimisissa: kumppani oli löydetty netistä jo hyvissä ajoin ennen vaihto-opiskelun alkua. Yksi kiinalainen yritti kerran saada minutkin avioliittokoukkuun. Kanssani epäonnistuttuaan hän päätyi vain hieman myöhemmin avioon erään toisen suomalaismiehen kanssa, vaikka oli vain hieman aikaisemmin melkein saanut minut vakuutetuksi siitä, kuinka ”ainutlaatuinen” hänen mielestään olin.

Keinoja kiinalaisella siis on, mutta kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että käytännöllisimmän väylän emigroitumiseen tarjoaa vanha kunnon raha.

Varakkaat kiinalaiset myös tietävät, mitä he suurilla rahasummillaan voivat saada: tilastot kertovat, että peräti 64 prosenttia Kiinan rikkaista on joko muuttamassa ulkomaille tai ainakin suunnittelee joskus niin tekevänsä. Lähtöä tekeviä on siis valtavasti.

Esimerkiksi Yhdysvaltoihin saa green cardin miljoonan dollarin sijoitusta vastaan. Vaihtoehtoisesti asumislupa heltiää EB-5-ohjelman avulla. Ohjelmaan osallistuminen edellyttää puolen miljoonan dollarin sijoitusta johonkin kehitysprojektiin.

Peräti kahdeksan kymmenestä EB-5-ohjelman kautta Yhdysvaltoihin muuttavasta on kiinalaisia. Itse asiassa ohjelmasta on tullut kiinalaisten keskuudessa niin suosittu, että aikaisemmin vain viikkoja vienyt hakuprosessi saattaa nykyisin olla useiden vuosien mittainen. Kanadassa vastaava projekti pantiin jäihin, kun halukkaiden kiinalaisrikkaiden virta alkoi päästä hallinnasta.

Kiinalaisia on maailmalla jo yli 50 miljoonaa. Esimerkiksi Australiassa mandariinikiina on nykyisin koko maan toiseksi puhutuin kieli, ja kiinalaisia maassa elää lähes miljoona. Euroopan Unionin alueella kiinalaisia tai kiinalaisperäisiä elää noin 1,4 miljoonaa.

Suomessa asuu kiinaa puhuvia noin 10 000. Kiinaa äidinkielenään puhuvat muodostavat maassamme yhdeksänneksi suurimman kieliryhmän. Maahanmuuttoviraston oleskelulupatilastojen mukaan Kiina on jo pitkään ollut oleskelulupahakutilastojen kärkijoukossa Venäjän ja Intian kanssa, ja myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut 58 prosenttia vuodesta 2006. Kiinalaisille myönnettiin vuonna 2013 Suomessa oleskelulupia yhteensä 1 496 kappaletta – niistä yli puolet opiskelijoille, loput perhe- tai työsuhteen perusteella Suomeen halunneille.

Kiinalaisten tai kiinalaislähtöisten määrä on kasvussa ympäri maailman, eikä kehityksen kululle näytä olevan luvassa muutosta. Paikkoja riittää varakkaille tai ainakin varakkaiden perheiden koulutetuille nuorille. Vähempivaraiset saavat jäädä nuolemaan näppejään ja toivomaan, että Kiina alkaa ottaa kehitysaskelia elinkelpoisemman kotimaan rakentamiseksi ennen kuin on jo myöhäistä.

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

1 kommentti:

  1. Hyviä tekstilinkityksiä.
    Onkohan kiinalaisten sijoitus Suomen vähemmistökansana laskenut? Aikaisemmin, noin 2007 vuonna, kiinalaiset olivat jo viidenneksi suurin vähemmistöryhmä. Voiko äidinkielen mukaan tilastointi tuottaa noin suuren eron? Pitäisikö laskea yhteen (yleis-)kiinan ja kantoninkiinan puhujat, jotta saisi todemman käsityksen tilastoista?

    VastaaPoista