Optimismista! (Kesätauolle)

[EDIT 17. kesäkuuta: Kiina-blogin kesäloma alkoi sittenkin jo tämän postauksen myötä, toisin kuin aikaisemmin kirjoitin. Takki on tyhjä eikä kirjoittamisen aiheita ole viime aikoina päähän ilmestynyt, joten mitä sitä suotta väkisin yrittämään! Palaan asiaan elokuun loppuvaiheilla, ja syyskuusta alkaen bloggaajan kynä on takuuvarmasti taas totutun hyvässä vauhdissa!]

Ollaan jo kesäkuun kynnyksellä, ja vaikka Kiina-blogi onkin sinnikkäästi jaksanut tässä kuussa julkaista peräti kahdeksan tekstiä, on hiipumisen merkkejä alkanut olla ilmassa. Suomessa kesäkuu tuo tullessaan juhannuksen, ja sen jälkeen monilla koittaa ansaittu kesäloma. Kiinassa kuitenkin lukukaudet jatkuvat jopa heinäkuulle asti, joten tällä puolella maailmaa tekemistä vielä riittää.

Omat aivoni ovat viime kuukausien rutistuksien myötä alkaneet jo osoittaa hiipumisen merkkejä, joten nyt näyttää vahvasti siltä, että blogiteksteissänikin oikeasti alkaa lopullista kesätaukoa edeltävä hiljainen lasketteluvaihe. Perjantaina lähden viikoksi Daliin – juttukeikalle! – ja sen matkan jälkeen tämänkertaista Kiinan-reissuani on jäljellä enää vaivaiset kolmisen viikkoa. Omat yksityistuntini päättyvät 27. päivä, minkä jälkeen alan tyttöystäväni kanssa hiljalleen suunnistaa etelään, kohti Hongkongia, mistä lennämme Moskovan kautta Helsinkiin.

Juttukeikasta sen verran, että sain jokunen viikko sitten illalla sängylläni makoillessani ja opiskelutauosta haaveillessani loistoidean: entä jos yhdistäisin matkan kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen?! Dalissa sijaitsee buddhalainen luostari, jonne voi sangen edullista 500 yuanin maksua vastaan mennä viikoksi treenaamaan munkkien kanssa taistelulajeja, shaolin-tyyliin. Hintaan sisältyy kuuden tunnin päivittäisen hikoilun lisäksi ”täysihoito”: katto pään päälle, kova sänky ja kolme kasvisateriaa päivässä.

Päätin ryhtyä tarjoamaan juttuideaani suomalaisille aikakauslehdille, ja heti ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi – ideani sai siis hienon vastaanoton! Artikkeli kuvineen valmistuu kesäkuun aikana ja julkaistaan joskus syksyllä. Julkaisun koittaessa mainostan tietysti asiaa Kiina-blogissa, mutta itse blogin kautta ei elämyksestä valitettavasti pääse tällä kertaa lukemaan.

Huhtikuussa julkaistun ja tämän tulevan artikkelin ohella positiivisia merkkejä oman tekemiseni saralta tuo tieto siitä, että vaikuttaisin päässeen erään helsinkiläisen galleria-baarin kanssa sopimukseen yhteistyöstä. Kesällä tapaan gallerian edustajan, ja käymme yhdessä läpi heille tarjoamani seitsemäntoista kuvan sarjan – päätämme, mitkä kuvista sopisivat parhaiten paikan tunnelmaan. Loppusyksystä kuvat todennäköisesti pannaan näytille, ja silloin jokainen kuva on itsessään myynnissä oleva teos. Tarkemman paikan ja ajankohdan ilmoitan myöhemmin!

(Mainittakoon muuten tässä ohimennen, että mikäli jotakuta lukijaa kiinnostaa saada seinälleen isompi versio jostain ottamastani kuvasta (kaikki jakamani kuvat löytyvät tunnisteen ”valokuvaus” takaa), voin mielelläni pientä korvausta vastaan toimittaa melkeinpä kuvasta kuin kuvasta alkuperäisen version sähköpostiin!)

Onnistumisten myötä itseluottamus on kohonnut ja rohkeutta on tullut rutkasti lisää. Seuraavaksi tarkoitukseni on koitella kepillä jäätä ja varovasti kirjoitella erinäisille pienemmille suomalaisille sanomalehdille. Aion tiedustella, josko heitä kiinnostaisi silloin tällöin julkaista kirjoittamiani, kiinalaisen yhteiskunnan ajankohtaisia aiheita käsitteleviä artikkeleita. Olisi hienoa, jos voisin panostaa kirjoittamiseen enemmän, blogin ulkopuolellakin.

Lisäksi olen seuraavaa Kiinan-vuottani (ja etenkin sen jälkipuoliskoa) ajatellen jo ryhtynyt hakemaan apurahoja, sillä olen viime aikoina ollut motivoituneempi kuin koskaan tuottamaan suomenkielisen käännöksen kiinalaisesta kaunokirjallisesta teoksesta.

Jo syksyllä 2011 alkanut käännösprojekti (ks. tunniste ”käännösprojekti” sivupalkissa) on saanut tänä keväänä antoisien yksityistuntien ansiosta komeata jatkoa, ja minusta on alkanut tuntua siltä, että Han Hanin esikoinen saadaan vielä jonakin päivänä luettavaksi suomen kielellä. Tietojeni mukaan kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun Kiinan tunnetuimman julkisuuden henkilön ja nuoren sukupolven äänenkannattajan esikoinen ilmestyisi millään vieraalla kielellä!

Kokemattoman mutta äärimmäisen fiksun yksityisopettajani kanssa olen tämän lukukauden aikana käynyt läpi niin monipuolisen annin kiinankielistä, eri aikoina ja eri tyyleillä kirjoitettua kirjallisuutta, että valmiudet kääntäjänä toimimisen suhteen ovat parantuneet ryminällä. Peukut siis pystyyn apurahojen puolesta, hakemani summa on kovin pieni!

Tällaista täältäpäin, oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa oikein kunnon positiivista tekstiä omista tulevaisuudennäkymistä! Kiina-blogi hiljenee nyt hetkeksi, minä poistun takavasemmalle Daliin ja toivotan itse kullekin rattoisaa kesää!