keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Huomauta, jos on huomauttamista


Tykkään pitää mölyjä mahassani, mutta on minulla joskus tapana ilmaista tyytymättömyyteni tai negatiivinen mielipiteeni melko suoraankin. Siksi en aina ole ihan jokaisen ihmisen silmissä se suosituin mahdollinen ihminen.

Kerran eräs kommentistani närkästynyt ystäväni totesi, että "jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään". Pyrin kuitenkin pitämään kiinni periaatteistani ja oikeudestani kriittisten kommenttien ilmaisemiseen, sillä hiljaisuudella asiat harvemmin paranevat.

Olen aikaisemmin puhunut tämän lukukauden kiinan kurssieni opettajista ylistävään sävyyn – yhtä lukuun ottamatta. Kaksi ja puoli kuukautta olen saanut kärsiä herra Zhangin kiinalaistakin kiinalaisemmista, puuduttavaakin puuduttavammista opetusmetodeista sekä miehen ulkokuoren alla mielestäni kytevästä väsymyksestä opettamiseen. Lisäksi opettajan äänensävy kuulostaa alentuvalta.

Joka viikko peräti kuuden tunnin ajan on herra Zhang tietämättään yrittänyt parhaansa mukaan iilimadon tavoin imeä kiinan kieltä kohtaan tuntemaani intohimoa ulos. Onneksi rakkauteni tätä kieltä kohtaan on kuitenkin vuosia kestäneen suhteen jälkeen yhä vakaalla pohjalla.

Viime aikoihin asti olen jotenkuten kestänyt herra Zhangin luentoja, mutta mittani tuli täyteen viime viikolla. Jopa kotona läksyjä tehdessäni tunsin verenpaineeni kohoavan, kun mietin sitä hätäistä tapaa, jolla vastaukset käytäisiin läpi. Tunneilla aloin tehdä omia juttujani, koska tunsin niiden hyödyttävän oppimistani enemmän kuin mihin loputtomaan toistoon, toistoon ja toistoon perustuvista, luovuutta tukahduttavista opettajan metodeista on ollut. Olen toki yrittänyt seurata opetusta, mutta käytännössä kaikki, mitä herra Zhang meille opettaa, seisoo mustana valkoisella myös edessäni makaavan, avonaisen kirjan sivuilla.

Opettajan metodit eivät juuri ole temmanneet mukaansa, ja kerran kävi niin, että eräänlaisen ”imitaatioharjoituksen” aikana opettaja mainitsi nimeni. ”Anteeksi, en ole kuunnellut, mielestäni tällainen harjoitus on hyödytön”, kuului vastaukseni. Vastaus oli kieltämättä hieman tökerö, mutta se sai varmasti opettajan ajattelemaan; lisäksi se käynnisti oman verenpaineeni kannalta tärkeän tapahtumien ketjun.

Aloin keskustella opettajasta muiden opiskelijoiden kanssa, ja pian kävi ilmi, että en ole ainoa, joille hänen oppituntinsa merkitsevät 90-minuuttista piinaa – tuntui hyvältä saada kriittisille ajatuksilleen vertaistukea. Yksi naispuolinen luokkatoverini oli kuitenkin mielipiteistäni selvästi närkästynyt, ja ajauduimme asiasta pariin otteeseen pieneen sanalliseen vääntöön. Vaikka asiasta ei mitään oikeaa riitaa saatukaan aikaiseksi, tunsin, että luokkatoverini – joka on myös hyvä ystäväni – suhtautuminen minuun muuttui noiden keskustelujen myötä. Ihmiset eivät pidä omistaan eriävistä mielipiteistä.

Viikonloppuna päätin kirjoittaa herra Zhangille sähköpostin, jossa ensin kerron näkemyksistäni ja sitten pyydän lupaa opiskella itsenäisesti oppikirjan jäljellä oleva sisältö loppuun. Käytin useita tunteja kiinankielisen viestin viilailemiseen, muuttaen sitä aina vain kohteliaammaksi, muuttaen perustelujani järkevämmän kuuloisiksi.

Lopulta aloin tuntea, että viestini sisälsi kaiken tarpeellisen, vieläpä suhteellisen järkevässä kiinankielisessä muodossa. Lähetin viestin ja jäin jännittyneenä odottelemaan vastausta. Koska stipendin voimin opiskelevat saattavat usein Kiinassa olla hieman opettajien ”tossun alla” esimerkiksi itse opintonsa kustantaviin verrattuna (joita opettajat eivät periaatteessa voi millään tavalla edes yrittää kontrolloida), odotin negatiivista vastausta, joka johtaisi väittelyyn asiasta eikä lopulta tuottaisi toivottua tulosta, eli vapautusta opettajan tunneilta – tuska saisi jatkua.

Pelkoni oli kuitenkin turhaa, sillä herra Zhangin vastaus oli sangen ymmärtäväinen. Hän kertoi pohtineensa viestiäni yhdessä vaimonsa kanssa (joka on myös opettaja) ja päätyneensä siihen tulokseen, että minun olisi parasta siirtyä tämän kurssin osalta jonkun toisen opettajan vetämään henkilökohtaiseen opetukseen.

Mikä odottamaton tulos! Tänään käyn kansainvälisten asioiden toimistolla keskustelemassa asiasta, ja jokusen viikon kuluttua voinen jakaa kiina-blogissa kokemuksia one on one -opetuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti