Kiinan tunnin tauolla viime perjantaina kuultua:
”Olin eilen pyöräilemässä ja yhtäkkiä kiilaillessani tajusin, että kun palaan kesällä kotimaahani, olen varmaan kaikkien mielestä tosi mulkku liikenteessä!”
Luokkatoverini pohdinta muistuttaa siitä, että riittävän pitkään Kiinassa (tai oikeastaan missä tahansa) aikaa vietettyään alkaa ihminen huomaamattaan muuttua eri tavoin paikallisten kaltaiseksi. Esimerkiksi pyöräillessä tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaalainen opiskelija on yhden lukuvuoden aikana oppinut välittämään vain isommistaan ja viis veisaamaan jalankulkijoista – Kiinassa ei nimittäin pienempiä väistellä tai mokomien vuoksi turhia hidastella! Eli mitä isommat renkaat tai kiiltävämpi auto, sitä huolettomammin voi teiden päällä kulkea miten päin tahansa. Äänitorvella vaan vähän varoitellaan ensin, ja tie kyllä avautuu…
Lienee tarpeetonta mainita, että tämänkaltainen ilmiö aiheuttaa edes jonkinlaiseen järjestykseen tottuneessa länsimaalaisessa närkästystä. Esimerkiksi tööttäilylle on kuitenkin usein syynsä, se on täällä yllättävän vakiintunut tapa kertoa siitä, että täältä tullaan – hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun takaa lähestyvä ajoneuvo on lähes äänetön sähköskootteri. Myös jättimäisten rekkojen olen huomannut säästelevän polttoainetta painamalla punaisista läpi torvi pohjassa ilman turhia vauhdin menetyksiä.
Ilmiöön on silti vaikea tottua, ja usein tulee ärsyyntyneenä kironneeksi kiinalaiset tai manailleeksi sitä, kuinka ”hän nyt saapuu sieltä joten koko muu maailma pysähtyköön tervehdykseen”. Yritän pitää mielessä, että tällaisen väkiluvun omaavassa maassa eivät kohteliaat pääse ajoissa perille, kun taas röyhkeät pärjäävät ja saavat aikaiseksi… Olen itsekin oppinut kiilaamaan jonossa ja pitämään sitten paikastani kiinni. Suomessa saan sitten turpaani kun en muista kiinnittää käytökseeni huomiota!
Kiinan tunnilla tuli taannoin puhe muun muassa yhden lapsen politiikkaan liittyen Kiinassa vallitsevasta ajatuksesta korvata ihmisten määrää laadulla: pari tekee vain yhden lapsen (tai nykyisin jo tietyissä tapauksissa kaksikin), mutta kasvattaa tuosta yhdestä sitäkin "paremman". Maailmanmahtina nousevan Kiinan toiveissa on varmasti opettaa kansastaan sivistyneempi (文明的) ja sitä kautta myös kansainvälisellä mittapuulla uskottavampi.
Tästä merkkinä muun muassa lukuisat iskulauseet katujen varsien kylteissä, rakennusten seinillä sekä muualla; bussissa istuessani pyörii etuosan valotaululla usein viesti "kymmenestä teosta sivistyneemmän Jinhuan puolesta". Viestissä mainitaan muun muassa roskaaminen ja bussin ikkunasta räkiminen, mutta valitettavasti viesti ei koskaan ehdi pyöriä ihan loppuun asti, ennen kuin sen korvaa informaatio seuraavasta pysäkistä. En ole ihan varma, onko näillä viesteillä oikeasti mitään vaikutusta.
Ajattelin yhdessä seuraavista teksteistäni jakaa lyhyesti ajatuksia joistain kiinalaispiirteistä, jotka saavat ulkomaalaisen pyörittelemään silmiään ja pudistelemaan päätään. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole mollata kiinalaisia – nämä ilmiöt ovat kaikki sellaisia, joista on monesti täällä meidän ulkomaalaisten keskuudessa ollut puhetta. Tiedostan varsin hyvin esimerkiksi sen, että minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista oikeutta maailman toisella puolella, vieraassa maassa, ruveta osoittelemaan sormella tai mennä sanomaan kiinalaiselle, että ”nyt teet kuule väärin”.
Tuo tuleva teksti toimikoon siis vain jonkinlaisena ennakkovaroituksena Kiinaan matkustamaan, opiskelemaan tai työskentelemään aikoville – tai vaihtoehtoisesti ”virkistävänä” muistutuksena Kiinan eri puolet jo aikaisemmin kokeneelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti