Etenkin Kiinassa
olen huomannut, että uuteen asuinpaikkaan tutustuminen onnistuu parhaiten yksin,
tai muiden vielä yhtä pihalla olevien kanssa. Kun pitää itse selvittää, missä
on se paikka, jossa voi hoitaa itselleen bussikortin, tai etsiä viisumiasioiden
hoitoa varten paikallinen poliisiasema, tulee ensin suorittaa vähän tiedonhakua
ennen kaduille hortoilemaan lähtemistä.
Aina määränpäätään
ei niin vain löydä, ei ainakaan ennen, kuin on kysynyt useita kertoja
kiinalaisilta tietä. Eksyminen tai hukassa oleminen saattaa tuntua nololta,
mutta itse voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että siitä on hyötyä.
Eksyilemällä oppii tuntemaan ympäristöään. Eksyilemällä löytää yllättäviä
paikkoja, joita ei osaa edes kaivata ja joihin ei ehkä koskaan muuten päätyisi.
Toissa
viikonloppuna sain huonon idean: ajattelin pyöräillä itää kohti niin kauan,
että maisemat rauhoittuvat. Valtatiet, rakennustyömaat ja melu ylipäänsä eivät
kuitenkaan loppuneet. Tylsistyneenä käännyin takaisin ja soitin
koulukaverilleni, että olisin tulossa kylään. Tiesin hänen asuntonsa sijainnin,
mutta minun suuntavaistollani ei kuitenkaan uudesta suunnasta käsin ihan niin
vain tuttuja katuja löydetäkään.
Päädyin
mielenkiintoiselle, ihan todellisista vanhan ajan rakennuksista koostuvalle
keskustan alueelle.
Löysin ensin
kiehtovan, ränsistyneen pienen rakennuksen, joka ilmeisesti on koko Kunmingin
vanhin vielä pystyssä oleva rakennus. Samalta seudulta löytyi vielä useita
katuja, joiden huonossa kunnossa olevat rakennukset todella kävivät esimerkkinä
vanhasta Kiinasta. Ironista ja samalla jonkin verran häiritsevää rakennuksia
äimistellessä oli se, että joka puolella näkyi mainoksia "Kunmingin
vanhasta kadusta".
Tuleva
turistivetonaula ei koostu löytämistäni vanhoista rakennuksista: kaikkea
oikeasti vanhaa revitään nyt alas samalla, kun tilalle pystytetään heti uutta
ja puhdasta, vanhaa muistuttavaa – ihan nättiä, mutta jotenkin niin kliinistä
ja joka puolella Kiinaa nähtyä. Paljon on tuolla seudulla jo ehditty korvata
uudella, ja lienee vain ajan kysymys, koska loputkin vedetään nurin. Hyvä, että
ehdin nähdä palan vanhaa todellisuutta ennen kuin on liian myöhäistä.
Lisää osittain
sattuman tuomia helmiä löysin viime viikonloppuna, kun suoritin kaksi noin 50
kilometrin pituista pyöräreissua Kunmingin kuuluisille läntisille vuorille (西山).
En vielä ehtinyt vieraille ”lohikäärmeportilla” (龙门), joka lienee
kaupungin kovin vetonaula, mutta alueella pyöräillessäni löysin komeita
maisemia, jotka varmasti saavat minut palaamaan vuorille vielä kerta toisensa
jälkeen.
Ilma on vuorilla
puhdasta, tunnelma seesteisen hiljainen ja liikenne satunnaisia busseja lukuun
ottamatta erittäin vähäistä – sään suosiessa mitään sen parempaa ei voi olla.
Vuorten itäpuolelta avautuu kaikkien Kunmingissa tuntema näkymä kaupunkiin sekä
sen kupeessa sijaitsevaan, suureen Dianchi-järveen (滇池). Länsipuolelle
eksyvä (itse todellakin päädyin sinne sattumalta) ja hieman syvemmälle
kurottava taas saa todistaa kauas avautuvaa, loputtomien kukkuloiden täyttämää
näkymää, joka pienine polkuineen houkuttelee sukeltamaan yhä syvemmälle
vaeltamaan.
GuanDu-vanhakaupunki on Kunmingin kaakkoisosassa, 2. kehätien ja G80-tien leikkauspisteen lähettyvillä. Vanhankaupungin aitoudesta en mene takuuseen mutta siellä voi nähdä mm. todella kauniita räystäänalustoja.
VastaaPoistaOlin syksyllä 2010 Kunmingissä ja ihmettelin miksi siellä on niin paljon punatukkaisia mieskampaajia, poliiseja ja miksi nettikahvilaan ei päästetä ulkomaalaisia ovea pidemmälle, vaikka missään muualla Kiinassa siinä ei ollut mitään ongelmia. Ja siellä näin ensimmäisen kerran koiraa ruokalistalla.
Sinulla on kivoja kuvia ja kiinostavia tarinoita, kiitos taas että saa osallistua täältä etäältä.