Ehkä Kiinan kuumin tv-viihdeshow on tällä hetkellä 非诚勿扰, deittiohjelma, joka pohjautuu australialaiselle show'lle Taken Out. Wikipedian mukaan kyseistä formaattia on sovellettu myös suomalaisessa televisiossa, mutta en ole varma, minkä nimisestä show'sta on kyse.
Kiinalaisessa ohjelmassa yksi mies pyrkii löytämään 24 naisen joukosta itselleen kumppanin. Aivan aluksi saa mies hetken tarkkailla naisia ja merkitä heistä salaa sen, joka hänen silmäänsä eniten miellyttää. Siniväristen pöytien takana seisovat naiset saavat katseltavakseen kolme miehen elämään liittyvää videota, joiden välissä he voivat esittää miehelle kaikenlaisia kysymyksiä. Naiset voivat halutessaan milloin vain nappia kääntämällä muuttaa pöytänsä punaiseksi sen merkiksi, että kyseinen mies ei kiinnosta.
Joskus kaikki naiset kääntävät pöytänsä punaiselle, ja tällöin mies häviää. Jos vain yksi nainen päättää hyväksyä miehen, jää miehen päätettäväksi, tuleeko heistä pari. Mikäli useampi kuin yksi nainen päättää hyväksyä miehen, karsii mieskilpailija ehdokkaita ensin sen verran, että jäljelle jää vain kaksi kilpailijaa. Lopullinen valinta tehdään näiden kahden naisen kesken yhden, viimeisen kysymyksen perusteella – kysymys voi olla esimerkiksi: ”Oletko ajatellut hankkia lapsia?” Lisäksi tässä viimeisessä vaiheessa mies voi halutessaan kutsua kolmanneksi ehdokkaaksi alussa mielitietykseen valitseman naisen, vaikka tämä olisikin aikaisemmin painanut punaista.
Ohjelma on nostattanut Kiinassa paljon negatiivista kritiikkiä. Nykyisin ohjelmasta puhuttaessa on jo melkeinpä klisee viitata erääseen kuuluisaan kommenttiin: kerran naiskilpailija hylkäsi miesehdokkaan todeten, että hän mieluummin itkisi BMW:n kyydissä kuin nauraisi polkupyörän tarikalla. Jossain vaiheessa ohjelman luonteeseen jouduttiin ylemmän tahon vaatimuksesta tekemään muutoksia, sillä sen sisällön sanottiin painottavan liikaa materialistisia arvoja sekä rahan ja henkilökohtaisen omaisuuden tärkeyttä.
Kirjoitan tästä show’sta siksi, että sain lauantaina Nanjingissa kunnian päästä studioon yleisön joukkoon seuraamaan ohjelmaa. Kyseessä oli show’n erikoisversio, sillä suurin osa kilpailijoista oli Isossa-Britanniassa asuvia kiinalaisia. Takavuosina Suomessa tapaamani, nyt Englannissa työskentelevä ystävättäreni oli hyväksytty ohjelmaan osanottajaksi, ja hän onnistui hankkimaan minulle lipun.
Koska olin yleisön joukossa ainoa laowai – tai ”ulkkis” – poimittiin minut nopeasti takarivien penkeiltä eteen paremmille ja näkyvämmille paikoille. Tuskin maltan odottaa sitä päivää, kun tuo jakso näytetään televisiossa – luvassa varmasti monia leikkauksia punaposkisen ulkkiksen reaktioihin.
Yleisön ensimmäinen tunti studiossa kului järjestäytymisessä sekä ohjeistuksen alaisena: meille kerrottiin esimerkiksi, koska pitää antaa aplodit ja miten, koska reagoida huutamalla ja koska nauraa. Mieleeni painui hetki, jolloin opettelimme reagoimaan siihen, kun mieskilpailija laskeutuu lieriömäisellä hissillä kaikkien näkyviin ja kävelee estradille esitelläkseen itsensä. Tuossa vaiheessa sain itse nousta lavalle ensin lyhyesti haastateltavaksi, minkä jälkeen minut pistettiin hissiin. Hissin tultua alas sain raikuvat aplodit ja heti perään myös empaattiset naurut, kun tietämättömänä en tiennyt, missä vaiheessa pitäisi pysähtyä.
Kasvojani on harvoin kuumottanut yhtä pahasti kuin tuona hetkenä studiossa – minua ei todellakaan ole luotu esiintymään! Mutta, mutta, kuten reilu tusina kiinalaista on sittemmin minulle todennut, voisin itsekin vielä jonakin päivänä osallistua show’hun ja löytää itselleni tyttöystävän. Pakko myöntää, että televisioon pyrkiminen ei ole ihan ensimmäisenä paremman puoliskon löytämiskeinojen listallani, mutta ei pidä koskaan sanoa ei… On se todennäköisesti tehokkaampi keino kuin tietokoneen äärellä bloggaaminen.
Kokemus oli siis kokonaisuutena hauska, ehkä jopa unohtumaton. Tämä show on kuitenkin Kiinassa valtaisan suosittu, ja liput kuvauksiin ovat kiven alla. Olin iloinen huomatessani, että pysyin ohjelman juonessa mukavasti mukana: tiesin melkein koko ajan mistä puhuttiin, ja usein nauroin ihan oikea-aikaisesti muiden mukana ohjelman isäntien vitseille tai liikutuin hieman kun jollakulla miesehdokkaista ei kaikki sujunut ihan niin kuin olisi voinut toivoa. Voisin mennä studioon uudestaankin, mutta ehkä kuitenkin ihan vain sinne yleisön joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti