sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kolmatta kertaa Kiinaan

Kävi tänäkin vuonna sen verran mukavasti, että CSC-stipendin sponsoroima kiinan opiskelu saa jatkua yhden lukuvuoden ajan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Kiina sponsoroi ilmaiseksi hyvät puitteet opiskelulle ja Suomen päässä CIMO tarjoaa puolestaan apurahat esimerkiksi matkalippujen hankkimista varten.

Vaatimattoman vaikutuksen tehnyt itäisen Zhejiang-provinssin Jinhua vaihtuu nyt kolmannen Kiinan-rupeamani myötä komeampiin maisemiin. Seuraavan lukuvuoden vietän Lounais-Kiinan kiehtovan Yunnan-provinssin pääkaupungissa Kunmingissa; yliopisto tottelee nimeä Yunnan Normal University.


Minulla oli kevään aikana suunnitelmia ja yritystä muihin suuntiin jonkin verran, ja opiskelun jatkaminen oli oikeastaan siellä taustalla aina vain sellainen varasuunnitelma. On silti pakko myöntää, että tämä tuntuu nyt oikealta.

Se keväinen työnhaku ja suomalaisten, Kiinassa toimivien tahojen hihojen näykkiminen ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia reaktioita, ja sainkin todeta puhtaasti humanistisen kielimies-taustani olevan (ainakin vielä) arvoton bisnesmaailman silmissä – ei pelkällä kielitaidolla päästä pitkälle.

Paitsi että. Niin. Riippuu siitä, miten määrittää sen etäisyyden. Milloin on päässyt ”pitkälle”?

Olen tiedostanut jo kauan sen, että en halua olla mukana edistämässä tavarantuotannon ja kulutuksen (toisin sanoen siis hyvinvoinnin, eikö niin) kasvua, varsinkaan, kun tiedän sen tapahtuvan monien isojen ja tärkeiden asioiden kustannuksella.

Ansioluetteloa ja motivaatiokirjettä viilaillessani ajattelin aina, että jos jokin suomalainen yhtiö minut sattuisi palkkaamaan, tarjoutuisi silloin vain tilaisuus elää omillani Kiinassa, jatkaa kiinan oppimista ja kiinalaisten maailmaan syventymistä. Itse mahdollisesti tarjoutuvaa työsuhdetta pidin aina väliaikaisena, enkä ehkä edes kovin kiinnostavana.

Tämä ajattelu vaikutti selvästi niin, että en oikeastaan koskaan äitynyt etsimään kunnolla. Yritin vähän voidakseni sanoa yrittäneeni, ja luovutin nopeasti – nautin mieluummin kesästä. Mielessäni ovat kuitenkin olleet koko ajan muut asiat, ne jutut, joita haluan oikeasti saavuttaa, mutta joiden tavoittelussa on välillä meinannut kärsivällisyys hiipua.

Uuden opiskelupaikan myötä sain taas lisäpontta. Olen jo saavuttanut tämän kielen kanssa paljon, mutta toinen vuosi Kiinassa vie ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Kesäloma Suomessa on sujunut niin hienoissa merkeissä, että en tällä hetkellä ole ollenkaan varma siitä, mitä Kiinalta nyt haluan. Olen käynyt monia inspiroivia keskusteluja hienojen tyyppien kanssa ja huomannut selvemmin kuin ennen, että täällä ne todelliset ystävät ovat – ne, jotka eivät jatkuvasti katoa elämästäni tullakseen taas korvatuksi uusilla, enemmän tai vähemmän pinnallisiksi jäävillä ihmissuhteilla.

Tämä havahtuminen on saanut minut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Uskon onneni odottavan kotimaan kamaralla, sillä täällä on tuntunut tänä kesänä niin hyvältä olla. Viimeisen kuuden vuoden aikana iloni ei itse asiassa ole koskaan tullut Kiinasta, vaan kiinasta. Ja sitä kieltä voi pitää mukanaan ja sen parissa tehdä töitä, oli sitten missä hyvänsä.

Saatanpa siis kaikesta viimeaikaisesta itseeni kohdistamastani kritiikistä huolimatta päätyä tulevankin vuoden aikana ”unohtamaan elämisen” ja panostamaan edelleen kieleen ja kovaa, sitten palata Suomeen ja katsoa, mitä keksin. Tällä kertaa aion kuitenkin toteuttaa pari ratkaisevaa muutosta varmistaakseni, että vuodesta tulee juuri päättynyttä parempi.

Ensinnäkin, aion pysyä erossa yliopistokampukselta ja sitä kautta mahdollisesti myös yliopistoelämästä, jonka viehätykseen olen menettänyt uskoni jo aikoja sitten. Ensimmäisenä täytyy siis etsiä asunto, ja sen suhteen pyörät ovatkin jo lähteneet mukavasti pyörimään, sillä eräs vanha tuttuni on Kunmingista kotoisin ja hän lupasi oitis tehdä parhaansa auttaakseen. Kiinalainen ystävä on kullankallis!

Toiseksi, en haaskaa aikaani tulevaisuudestani murehtimiseen, vaan keskityn nykyhetkeen ja sellaisiin asioihin, joissa haluan kehittyä. Olen alkanut ymmärtää, että parhaat asiat elämässä eivät aina löydy etsimällä. Lähden matkaan oudon levollisella mielellä luottaen siihen, että hyvää tulee vastaan jos on tullakseen. Silmäni pidän auki, mutta jos mihinkään hyvään en Kiinassa nyt törmää, palaan tyytyväisenä kotimaahan etsimään uusia haasteita – ideoitakin on ilmoilla, osa niistä uusia, osa vanhoja horroksestaan heränneitä. Kiva huomata, että menneetkin haaveet tai visiot alkavat nostella päätään!

Kielitaidon ohella aion panostaa kevyen päättäväisesti kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen, sillä olen alkanut tiedostaa omaavani vähintäänkin mainiot taidot molempien ilmaisun lajien tiimoilla. Alan kiinnittää huomiota kiinankieliseen mediaan ja etsiä sitä kautta suomalaisia kiinnostavaa juttumateriaalia kiinalaisista ilmiöistä. En kulje minnekään ilman kameraa ja muistilehtiötä. Varovainen tavoitteeni on saada tulevan vuoden aikana myytyä jotakin kirjoittamaani ja jotakin kuvaamaani.

Tämä tavoite heijastunee sitten bloginkin sisältöön, joten uskon, että siitä tulee kiinnostava(mpi kuin ennen). Tästä se sitten taas lähtee!

2 kommenttia:

  1. En malta odottaa, etta paasemma nakemaan kuvia Yunnanista! Sekun on hyvin korkealla matkailun toivelistallani.

    Mielenkiintoista lukea suunnitelmistasi :)

    VastaaPoista
  2. Onnea stipendistä!

    minttu

    VastaaPoista