Mitään maata järisyttävää ei ole luvassa, mutta kerrataan nyt viimeaikaisia edes kotiväen iloksi…
Sain 7. päivä Suomesta kaksi vierasta, isosiskoni ja hänen miesystävänsä. Molemmat matkustivat ensimmäistä kertaa Kiinaan (ja tietääkseni Aasiaan päin ylipäätään), joten olin ennen heidän saapumistaan jonkin verran hermostunut: sujuisiko kaikki hyvin, näkisimmekö riittävästi hienoja paikkoja, pitäisivätkö he Kiinasta ja kiinalaisesta ruoasta, ja niin edelleen.
Tavallisesti, kun esimerkiksi luokkatovereilleni on tullut vieraita kylään, ovat heidän Kiinassa tekemänsä matkat olleet pitkiä ja vaikuttavia: joka paikassa on täytynyt ehtiä käymään. Siksi olinkin hieman yllättynyt ja samalla myös helpottunut siitä, että omat vieraani eivät halunneet tuolta pariviikkoiseltaan mitään hektistä – heillä on kuitenkin takanaan suhteellisen raskas ja työntäyteinen Suomen talvi. Pariviikkoisen aikana nukuttiin pois univelkoja, syötiin hyvin ja naukkailtiin kylmää Tsingtao-olutta. Totesinkin jossain vaiheessa vitsaillen, että he olisivat melkeinpä yhtä hyvin voineet viettää lomansa vaikka Sastamalassa.
Pieni ”Kiina-kiertueemme” vei meidät Hangzhouhun, Suzhouhun ja lopulta Shanghaihin. Siskoni miesystävän hypättyä viime maanantaina lentokoneeseen takaisin kohti Suomea jatkoimme vielä siskoni kanssa Jinhuaan akkuja latailemaan ennen seuraavaa etappia.
Hangzhouhun halusin mennä siksi, että aion edelleen päättäväisesti löytää kaupungista sen puolen, mitä Kiina ja koko muukin maailma jaksaa ylistää – keväällä Hangzhoun pitäisi vieläpä olla kauneimmillaan. Mutta Hangzhou oli edelleen iso ja meluisa, eikä myyttinen West Lake vieläkään jaksanut tehdä sitä vaikutusta, josta esimerkiksi osa tämän blogin lukijoista on päässyt osille.
Koska vierailijoita kiinnosti eniten rentoutuminen ja myöhään nukkuminen, emme päivisin yrittäneet tehdä liian näyttäviä turismikierroksia. Joidenkin temppelivisiittien lisäksi pyörimme hostellin lähialueilla haistelemassa tunnelmia ja maistelemassa paikallisia ruokia – erityisesti katuruoka jäi Hangzhousta mieleen. Iltaisin siemailimme viihtyisän majapaikkamme baarissa olutta tai hörpimme ylihinnoiteltua teetä.
Pikainen siirtyminen pienestä Suomesta suoraan valtaisaan Kiinaan tarjosi vierailijoilleni tasaisen varmasti ihmeteltävää sellaisten asioiden muodossa, joihin itse olen jo oudosti ehtinyt tottua: melu, taksikuskien kaahaaminen, ihmispaljous, ihmisten tavat, tuijottaminen, helou-huutelu…
Suzhoussa oleilimme sangen mukavissa puitteissa alueella, jossa arkkitehtuuri kunnioitti vanhoja perinteitä ja jossa kulki ristiin rastiin pieniä kanavia. Suzhoun päiviä väritti valitettavasti pieni ruokamyrkytysepisodi, joka hieman ironisesti iski länsimaalaisessa ravintolassa käynnin jälkeen – siskoni ei ensimmäisen viikkonsa aikana ollut ihan vielä tottunut kiinalaiseen ruokaan, joten hän halusi mieluummin syödä jotain tuttua ja ”turvallista”.
Suzhousta matka jatkui valtaisaan Shanghaihin, jossa pitkien ihmettelykävelyiden ja muun muassa erään pilvenpiirtäjän 87. kerroksessa sijaitsevan Cloud 9 -baarin lisäksi onnistuimme Aalto-yliopiston Design Factoryn ystävällisen väen ansiosta käymään ihan oikeassa suomalaisessa saunassa vihtoineen kaikkineen. Kokemus oli kieltämättä makoisa yli kahdeksan kuukauden tauon jälkeen.
Saavuttuamme maanantaina siskoni kanssa Jinhuaan aloimme suunnitella seuraavaa etappia, mutta valitettavasti sääennusteet mihinkään potentiaalisista matkakohteista eivät olleet kovin rohkaisevia. Niinpä rantojen, lämmön ja hemmotteluhoitojen perään haikaillut siskoni päätti varata äkkilähdön etelään, Hainan-saarelle Sanya-nimiseen turistimekkaan, josta hän jatkaisi edelleen alkuperäisen matkasuunnitelmansa mukaisesti kohti viikon kestävää Taiwanin-kiertuetta. Ehdin tavata siskoni vielä kuun vaihteessa ennen hänen paluutaan Suomeen.
Kuten lauantaina jakamistani kuvista voi päätellä, käytin itse jäljellä olevat vapaapäiväni suuntaamalla opiskelijakukkarolle hieman paremmin sopivaan matkakohteeseen, Keltaiselle vuorelle, säätä uhmaamaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti