Unohda minut tänä yönä, Chengdu ja tulevat suomennosprojektit

Tässä pitkästä aikaa työaiheinen blogiteksti, edellisestä on (jälleen, tiedän) ehtinyt vierähtää tovi.

Jossain vaiheessa joulukuuta julkaistaan viimein toinen suomentamani kiinalainen romaani, Murong Xuecunin Unohda minut tänä yönä, Chengdu (《成都，今夜请将我遗忘》). Edellisen suomennokseni (Kolme porttia) tavoin myös tämä kirja saa komean kannen:

Jos muuten kirjoittaa Googlen kuvahakuun ”Chengdu”, tuloksena on pääasiassa tuota kannessa näkyvää siltaa esittäviä kuvia. Jostain syystä kesäkuussa Chengdussa viettämäni viikon aikana tuo nähtävyys jäi minulta kuitenkin näkemättä!

YLE:n Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen tapasi Murong Xuecunin syyskuussa Pekingissä, joten suomennoksestani kiinnostuneiden kannattaa ensi töikseen käydä lukaisemassa Mäkeläisen artikkeli täältä.

Toisen suomennokseni ilmestymistä odotellessa olen tehnyt paljon toimittajan töitä, ja yhden Kiina-aiheisen artikkelinkin olen saanut julkaistuksi. Maailman kuvalehti julkaisi vuoden alkupuolella neljästä jutusta koostuvan sarjan naisstereotypioista ympäri maailman, ja minunkin juttuni pääsi siihen Kiinaa edustamaan. Tämän linkin takaa puolestaan löydät jutun ”jatko-osan”, jossa käsitellään unelmien miehiä – myös kiinalaisia. (Jostain syystä sivun kuvat eivät tätä kirjoittaessa näy.)

Syksyllä valmistelin myös suomennosnäytteet yhteensä neljästä kiinalaisesta romaanista, jotka viime kesän aikana luin ja jotka enemmän kuin mielelläni suomentaisin (muitakin on toki mielessä). Ja hienosti kävi: viime viikolla allekirjoitin Basam Booksin kanssa kaksi uutta käännössopimusta. Syksyllä 2016 ilmestyy Yu Huan hieno esikoisromaani Elämänkaari (《活着》; englanniksi To Live), ja vuoden 2017 alkupuoliskolla on luvassa kiinalaista tieteiskirjallisuutta Kolmen kappaleen probleema -nimisen romaanin muodossa (《三体》; englanniksi The Three-Body Problem).

[EDIT: Käännössopimukset siirrettiin myöhemmin Aula & Co -kustantamolle. Elämänkaari ilmestyy syksyllä 2016, mutta Kolmen kappaleen probleema -projekti on pantu toistaiseksi jäihin. Sen sijaan julkaisemme vuoden 2017 ensimmäisen puoliskon aikana Mai Jian esikoisromaanin Koodinmurtaja (《解密》; englanniksi Decoded).]

Elämänkaarta pidetään yhtenä modernin Kiinan kirjallisuushistorian merkittävimmistä romaaneista. Muun muassa Time Out Beijing on sijoittanut sen toiseksi parhaaksi vuoden 1900 jälkeen julkaistuksi kiinalaissyntyisen kirjailijan kirjoittamaksi romaaniksi.

Kun vaimoni ensimmäinen kiinanopettaja ja nykyinen kollega kuuli, että olen ryhtymässä suomentamaan Elämänkaarta, hän hämmästyi. Hän kertoi lukeneensa romaanin lukemattomia kertoja ja rakastavansa sitä kenties enemmän kuin yhtäkään muuta teosta. Kun hän oli ensimmäistä kertaa lukenut sen loppuun, hän ei ollut kuulemma puhunut mitään viiteen päivään, ja samalla tavalla oli reagoinut myös hänen siskonsa – niin syvältä kouraiseva teos on kyseessä.

Kannattaa muuten katsoa Zhang Yimoun ohjaama elokuva vuodelta 1994, se on hieno elokuva ja sitä tehtäessä on (ilmeisesti) kirjailijan luvalla otettu toimivalla tavalla vapauksia. Elokuvan katsottuaan voi jäädä odottelemaan suomennostani, mutta kannattaa pitää mielessä, että kirja riipaisee huomattavasti elokuvaa syvemmin.

Haastetta riittää myös Kolmen kappaleen probleemassa, pitkälti sen genren vuoksi. Scifi ei ole minulle erityisen tuttu tyylilaji – varsinkaan kiinan kielellä. Liu Cixinin kirjoittama romaani, joka on samaa nimeä kantavan trilogian ensimmäinen osa, julkaistiin alun perin jo vuonna 2008. Se kuitenkin nousi maailmanmaineeseen vasta viime vuonna ilmestyneen englanninnoksen myötä. Tämän vuoden elokuussa romaani voitti maailman arvostetuimman tieteiskirjallisuuspalkinnon, kun sille myönnettiin Hugo Award parhaasta tieteisromaanista. Genren ystävien keskuudessa kiinalainen scifi koetaan varmasti virkistävänä tuulahduksena.

Kuten arvata saattaa, kahden käännössopimuksen allekirjoittaminen teki minut onnelliseksi. Minä haluan kiinalaista nykykaunokirjallisuutta suomentaa, ja kustantaja on valmis tätä arvokasta kulttuurityötä kanssani tekemään (tällä hetkellähän kiinalaista kaunokirjallisuutta suomentaa minun lisäkseni vain Riina Vuokko). Nämä kaksi projektia tuovat minulle satojen tuntien edestä haastavaa, erittäin antoisaa työtä, jonka myötä olen jatkossa valmis tarttumaan yhä suurempiin haasteisiin. Mitä enemmän kiinalaisia teoksia luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että kiinalaisen kirjallisuuden aarrearkku on pohjaton (ja sitä laajemmaksi kasvaa ostoslistani). Minun onnekseni arkku on suomen kielellä myös pitkälti tutkimaton, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on suuri kunnia (mukana tulee tietysti myös paljon vastuuta) tarttua näihin koskemattomiin helmiin ja hioa niistä käännökset suomalaiselle lukijalle.