Tätä blogitekstiä kirjoittaessa ollaan jo kesäkuun kynnyksellä. Lämpötilat nousevat Kunmingissa päivittäin 30 asteen tuntumaan ja ylikin, ja meno on alkanut muuttua hikiseksi.
Yhdeksän kuukautta on taas kulunut vilisten. Kyseessä on neljäs kerta, kun kesän ja kuumuuden saapuminen on minulle merkki siitä, että pian koittaa kotiinpaluun hetki, tauko Kiinasta. Olenkin jo kaivellut lähtökuoppiani ahkerasti. Tällä kertaa Kiinan taakse jättäminen tuntuu erilaiselta – en nimittäin ole hankkinut paluulippua. En siis näillä näkymin ole palaamassa Kiinaan, ja se tuntuu hyvältä.
Kiina on ollut viime kuukausina minun makuuni turhan meluisa ja käytökseltään karkea. Sitä se on varmasti ollut alusta asti, mutta ilmeisesti uutuudenviehätys on viimein hävinnyt. Haluan takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Turvallisella tarkoitan myös esimerkiksi liikenneturvallisuutta – en jaksaisi enää kirota niin paljon joka kerta, kun haluan suunnata polkupyörälläni paikasta A paikkaan B.
Takana on kolme kuukautta kovaa työtä kaunokirjallisen kääntämisen parissa. Varsinaista käännöstyötä on jäljellä enää kahden työpäivän edestä. Käännettävää on vielä kaksitoista sivua, kun valmista käännöstä olen tuottanut peräti 314 sivun edestä. Työt kuitenkin jatkuvat. Ensinnäkin, olen päässyt ”kesätöihin”, mikä tarkoittaa sitä, että juhannusta edeltävään, kesäkuun 19. päivä koittavaan Kunmingista lähtöön asti pysyn kiireisenä.
Lisäksi minun on vielä vaikea arvioida sitä, kuinka hyvää tai huonoa työtä olen käännökseni kanssa tehnyt. Kääntämisen päättymistä seuraavan viikon aikana käyn 326-sivuisen romaanikäännökseni vielä kertaalleen läpi ja suoritan viimeiset viilaukset. Tai ainakin toistaiseksi viimeiset. Sen jälkeen joku nimittäin käy vielä työni läpi, ehkä vielä joku toinenkin. Odotan jännityksellä tuomiota ja toivon, että liikaa korjattavaa ei ensimmäisestä tuottamastani versiosta löydy.
Lasken oikeastaan päiviä tuohon Kunmingista lähtöön ja sitten kesäkuun 24. päivä Shanghaista ilmoille nousevaan lentoon. Olen ollut kyllästynyt elämääni Kiinassa jo pitkään, eikä ajatus pitkäaikaisesta Kiinassa oleskelusta enää houkuttele. Kaikki päättyy aikanaan. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa paluuta Kiinaan voi kuitenkin harkita, jos ja kun elämä heittää mielenkiintoisia haasteita tielle.
Tavoite on nyt asettua syksyllä kihlattuni kanssa Tallinnaan ja aloittaa siellä uusi elämä. Pöytä on puhdas. Kiinassa sille pöydälle on kuitenkin luotu pöytälevy ja työvälineet – kaikkihan on nykyisin valmistettu Kiinassa. Lähdemme yrittämään siltä pohjalta, mitä itse kukin meistä on Kiinan-vuosiemme aikana oppinut. Olemme oppineet niin valtavasti, että katsomme uteliaasti kohti tulevaisuutta. Tulevaisuudesta tulee haastava, jännittävä ja varmasti erittäin mielenkiintoinen. Aloitamme molemmat omat, Kiinan ja kiinan kielen tuntemuksen pohjalle rakentuvat uramme.
Tämän tekstin myötä julistan samalla epäsäännöllisemmän aikakauden Kiina-blogissa alkaneeksi. Olen jo pitkään julkaissut blogitekstejä niin säännöllisesti, että asiassa on menty melkeinpä pakko-oireisen häiriön puolelle. Näin siitä huolimatta, etten aina ole ollut edes varma siitä, käykö joku tekstejäni lukemassa.
Uuden elämän alun myötä Kiina-blogi ei ole katoamassa minnekään, mutta sen julkaisutiheyteen ja tekstien aihealueisiin tulee varmasti muutoksia. Jatkossa alan sijoittaa enemmän aikaa kirjoittamiselle, mutta tarkoitus on, että kirjoituksista yhä suurempi osuus menisi maksaville asiakkaille eli suomalaisille sanoma-, aikakaus- ja verkkolehdille. Eiköhän blogillekin liikene aiheita.
Toivotan Kiina-blogin lukijalle oikein mainiota alkavaa kesää, ja poistun nyt ainakin hetkeksi varovasti takavasemmalle. Jatkoa seuraa – mutta milloin, mistä käsin ja mistä aiheesta? Se jää nähtäväksi. Nauttikaamme ensin hieman kesästä!
lauantai 31. toukokuuta 2014
tiistai 27. toukokuuta 2014
Kiinalaisen kodin muodonmuutos
Seuraavassa käännös artikkelista, johon törmäsin viikko sitten. Tässä liikutaan taas aiheissa, joista olen itse huomannut olevani erityisen kiinnostunut: Kiinan kehityksen vaikutuksesta perheen ja yksilön elämään. Seuraavassa joitain pointteja siitä, miten väestöpolitiikan, kaupungistumisen ja väestön vanhenemisen yhdistelmä on vaikuttanut kiinalaisen kotitalouden rakenteeseen.
Kotitalous on pienentynyt
Raportin mukaan ennen 50-lukua kotitalouden keskikoko Kiinassa oli aina ollut 5,3:n henkilön yläpuolella. Lukema on kuitenkin ollut laskussa jo pitkään, ja vuonna 2012 se oli jo niinkin alhainen kuin 3,02. Lukeman laskemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa syntyvyyden lasku sekä muuttotyöläisyys. Lisäksi avioitumisiän nousu, lisääntyneet avioerot sekä niiden ihmisten kasvanut määrä, jotka ovat päättäneet jättää naimisiin menon kokonaan väliin ovat lukuihin vaikuttavia tekijöitä.
Yksi- tai kaksihenkisten kotitalouksien määrä on kasvanut
2000-luvun Kiinassa yksi- ja kaksihenkisten talouksien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2000 näiden talouksien osuus oli vain neljännes koko maan talouksista, mutta kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli noussut jo 40 prosenttiin – Kiinassa on yhteensä 160 miljoonaa yksi- tai kaksihenkistä taloutta. Yleistymiseen on vaikuttanut esimerkiksi se, että yhä useammat nuoret muuttavat yksin asumaan ennen seurustelukumppanin löytämistä ja avioliittoa. Lisäksi kasvussa on ollut vanhojen pariskuntien eläminen omassa taloudessaan sen sijaan, että he asuisivat lastensa luona.
Vanhusten määrä on kasvussa
Tilastojen mukaan Kiinassa on noin 430 miljoonaa kotitaloutta. Talouksia, joihin kuuluu yli 65-vuotiaita perheenjäseniä, on jo 88 miljoonaa, eli yli viidennes kokonaislukemasta. Vuonna 2013 Kiinassa oli peräti 37,5 miljoonaa vanhusta, jotka eivät enää tule toimeen ilman hoivaa, ja lukeman arvioidaan ylittävän 40 miljoonan rajan vuonna 2015.
Useampi sukupolvi saman katon alla
Useat vanhukset päätyvät asumaan samaan kotitalouteen jälkeläisensä kanssa. Perinteisesti kiinalaisessa kulttuurissa on pidetty selvänä, että parin avioiduttua he ottavat yleensä aviomiehen isän ja äidin saman katon alle asumaan. Nykypäivänä kyse on yhä harvemmin perinteistä ja yhä useammin modernin Kiinan kehityksen tuomien, uudenlaisten olosuhteiden pakosta: alun perin omassa taloudessaan eläneet vanhemmat kutsutaan jälkeläisen perheen kanssa saman katon alle siksi, että nuorella, työssäkäyvällä parilla ei muuten yksinkertaisesti olisi aikaa huolehtia omasta lapsestaan. Tällaisten kotitalouksien osuus talouksien kokonaismäärästä on nykyisin 23 prosenttia. Talouksien määrä on ollut selvässä nousussa koko 2000-luvun ajan.
Asiasta kirjoitti alun perin 《新华每日电报》. Tämä käännös pohjautuu 《文摘周报》-lehden muokkaamalle ja 16.5.2014 julkaisemalle versiolle artikkelista.
Kotitalous on pienentynyt
Raportin mukaan ennen 50-lukua kotitalouden keskikoko Kiinassa oli aina ollut 5,3:n henkilön yläpuolella. Lukema on kuitenkin ollut laskussa jo pitkään, ja vuonna 2012 se oli jo niinkin alhainen kuin 3,02. Lukeman laskemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa syntyvyyden lasku sekä muuttotyöläisyys. Lisäksi avioitumisiän nousu, lisääntyneet avioerot sekä niiden ihmisten kasvanut määrä, jotka ovat päättäneet jättää naimisiin menon kokonaan väliin ovat lukuihin vaikuttavia tekijöitä.
Yksi- tai kaksihenkisten kotitalouksien määrä on kasvanut
2000-luvun Kiinassa yksi- ja kaksihenkisten talouksien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2000 näiden talouksien osuus oli vain neljännes koko maan talouksista, mutta kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli noussut jo 40 prosenttiin – Kiinassa on yhteensä 160 miljoonaa yksi- tai kaksihenkistä taloutta. Yleistymiseen on vaikuttanut esimerkiksi se, että yhä useammat nuoret muuttavat yksin asumaan ennen seurustelukumppanin löytämistä ja avioliittoa. Lisäksi kasvussa on ollut vanhojen pariskuntien eläminen omassa taloudessaan sen sijaan, että he asuisivat lastensa luona.
Vanhusten määrä on kasvussa
Tilastojen mukaan Kiinassa on noin 430 miljoonaa kotitaloutta. Talouksia, joihin kuuluu yli 65-vuotiaita perheenjäseniä, on jo 88 miljoonaa, eli yli viidennes kokonaislukemasta. Vuonna 2013 Kiinassa oli peräti 37,5 miljoonaa vanhusta, jotka eivät enää tule toimeen ilman hoivaa, ja lukeman arvioidaan ylittävän 40 miljoonan rajan vuonna 2015.
Useampi sukupolvi saman katon alla
Useat vanhukset päätyvät asumaan samaan kotitalouteen jälkeläisensä kanssa. Perinteisesti kiinalaisessa kulttuurissa on pidetty selvänä, että parin avioiduttua he ottavat yleensä aviomiehen isän ja äidin saman katon alle asumaan. Nykypäivänä kyse on yhä harvemmin perinteistä ja yhä useammin modernin Kiinan kehityksen tuomien, uudenlaisten olosuhteiden pakosta: alun perin omassa taloudessaan eläneet vanhemmat kutsutaan jälkeläisen perheen kanssa saman katon alle siksi, että nuorella, työssäkäyvällä parilla ei muuten yksinkertaisesti olisi aikaa huolehtia omasta lapsestaan. Tällaisten kotitalouksien osuus talouksien kokonaismäärästä on nykyisin 23 prosenttia. Talouksien määrä on ollut selvässä nousussa koko 2000-luvun ajan.
Asiasta kirjoitti alun perin 《新华每日电报》. Tämä käännös pohjautuu 《文摘周报》-lehden muokkaamalle ja 16.5.2014 julkaisemalle versiolle artikkelista.
perjantai 23. toukokuuta 2014
Kiina lukuina (VI)
Miljardöörien valtakunta
Miljardööri määritellään Kiinassa Yhdysvaltain dollarin mukaan. Vuonna 2012 Kiinassa vähintään miljardin dollarin omaisuus oli 470 ihmisellä. Arvioiden mukaan lukema nousee vuoteen 2017 mennessä 1 040:een. Luvuillaan Kiina ohittaa Venäjän ja Lähi-idän alueen ja nousee samalla Yhdysvaltojen tuntumaan.
Kiinalaiset miljardöörit ovat kerskailutavoiltaan erilaisia kuin miljardöörit muualla maailmassa. He eivät esimerkiksi ole keskimäärin erityisen innostuneita näkemään maailmaa, vaan viihtyvät mieluummin kotimaansa rajojen sisällä. Luksustuotteilla shoppailun tai huvijahdeilla kruisailun sijaan kiinalaiset rikkaat viihtyvät paremmin neljän seinän sisällä, kuluttaen mieluusti valtavia summia esimerkiksi ylellisten mahjong- tai karaokepuitteiden hankkimiseen tai sellaisissa aikansa viettämiseen.
Lähde: 《中国青年报》
Työuupumuksen uusi mahtivaltio
Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinassa kuolee vuosittain työuupumukseen 600 000 ihmistä. Kiina onkin ohittanut Japanin kyseisen tilaston kärkimaana.
Hiljattain julkaistu artikkeli kertoo miehestä, joka saattoi ankaran työrupeaman päätökseensä kuolemalla äkillisesti kotonaan. Kellokorttitilastot kertoivat 33-vuotiaan insinöörimiehen tehneen yhden kuukauden aikana ylitöitä 189,5 tuntia. Lisäksi hän käytti ruokataukoihin keskimäärin alle 15 minuuttia per ruokailu; nopein tauko oli kestänyt vain yhdeksän minuuttia. Ylitöitä herra oli tehnyt jo pitkään, mutta kuolemaa edeltävänä kuukautena työtaakka oli ollut erityisen raskas.
Lähde: 《城市快报》
Ystävyyskaupunki Kiinasta?
Kiina alkoi vuonna 1973 etsiä kaupungeilleen muualta maailmasta ystävyys- tai sisarkaupunkeja. Nyt 439 eri kiinalaiskaupungilla on ystävyyskaupunkisuhde yhteensä 1 442 kaupungin kanssa ympäri maailman.
Aktiivisimpia maakuntia ovat Jiangsu (266 ystävyyskaupunkia), Shandong (167) sekä Guangdong (141). Maakunnat lukeutuvat Kiinan varakkaimpiin, mistä voi päätellä, että taloudelliset puitteet ovat tärkeitä ulkomaalaisille, Kiinasta ystävyyskaupunkia etsiville kaupungeille. Eniten ystävyyskaupunkeja Kiinalla on ehkä hieman yllättäen Japanissa, 251 kappaletta. Seuraavina listalla ovat Yhdysvallat ja Etelä-Korea.
Vuosien 1973 ja 1992 välillä ystävyyskaupunkeja etsiessään Kiina painotti kulttuurillisesti ja historiallisesti tärkeitä kaupunkeja. Vuoden 1992 jälkeen etenkin talous on ollut tärkeämmässä roolissa valintoja tehdessä. Kiina on saanut ystävyyskaupungeiltaan oppia muun muassa koulutuksen, tekniikan sekä kaupunkisuunnittelun rintamilla.
Lähde: 《壹读》
Miljardööri määritellään Kiinassa Yhdysvaltain dollarin mukaan. Vuonna 2012 Kiinassa vähintään miljardin dollarin omaisuus oli 470 ihmisellä. Arvioiden mukaan lukema nousee vuoteen 2017 mennessä 1 040:een. Luvuillaan Kiina ohittaa Venäjän ja Lähi-idän alueen ja nousee samalla Yhdysvaltojen tuntumaan.
Kiinalaiset miljardöörit ovat kerskailutavoiltaan erilaisia kuin miljardöörit muualla maailmassa. He eivät esimerkiksi ole keskimäärin erityisen innostuneita näkemään maailmaa, vaan viihtyvät mieluummin kotimaansa rajojen sisällä. Luksustuotteilla shoppailun tai huvijahdeilla kruisailun sijaan kiinalaiset rikkaat viihtyvät paremmin neljän seinän sisällä, kuluttaen mieluusti valtavia summia esimerkiksi ylellisten mahjong- tai karaokepuitteiden hankkimiseen tai sellaisissa aikansa viettämiseen.
Lähde: 《中国青年报》
Työuupumuksen uusi mahtivaltio
Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinassa kuolee vuosittain työuupumukseen 600 000 ihmistä. Kiina onkin ohittanut Japanin kyseisen tilaston kärkimaana.
Hiljattain julkaistu artikkeli kertoo miehestä, joka saattoi ankaran työrupeaman päätökseensä kuolemalla äkillisesti kotonaan. Kellokorttitilastot kertoivat 33-vuotiaan insinöörimiehen tehneen yhden kuukauden aikana ylitöitä 189,5 tuntia. Lisäksi hän käytti ruokataukoihin keskimäärin alle 15 minuuttia per ruokailu; nopein tauko oli kestänyt vain yhdeksän minuuttia. Ylitöitä herra oli tehnyt jo pitkään, mutta kuolemaa edeltävänä kuukautena työtaakka oli ollut erityisen raskas.
Lähde: 《城市快报》
Ystävyyskaupunki Kiinasta?
Kiina alkoi vuonna 1973 etsiä kaupungeilleen muualta maailmasta ystävyys- tai sisarkaupunkeja. Nyt 439 eri kiinalaiskaupungilla on ystävyyskaupunkisuhde yhteensä 1 442 kaupungin kanssa ympäri maailman.
Aktiivisimpia maakuntia ovat Jiangsu (266 ystävyyskaupunkia), Shandong (167) sekä Guangdong (141). Maakunnat lukeutuvat Kiinan varakkaimpiin, mistä voi päätellä, että taloudelliset puitteet ovat tärkeitä ulkomaalaisille, Kiinasta ystävyyskaupunkia etsiville kaupungeille. Eniten ystävyyskaupunkeja Kiinalla on ehkä hieman yllättäen Japanissa, 251 kappaletta. Seuraavina listalla ovat Yhdysvallat ja Etelä-Korea.
Vuosien 1973 ja 1992 välillä ystävyyskaupunkeja etsiessään Kiina painotti kulttuurillisesti ja historiallisesti tärkeitä kaupunkeja. Vuoden 1992 jälkeen etenkin talous on ollut tärkeämmässä roolissa valintoja tehdessä. Kiina on saanut ystävyyskaupungeiltaan oppia muun muassa koulutuksen, tekniikan sekä kaupunkisuunnittelun rintamilla.
Lähde: 《壹读》
maanantai 19. toukokuuta 2014
Aikainen lintu nappaa madon
Alkuvuodesta 2013 aloin blogikirjoittamisen ohella kirjoittaa Kiinaan liittyviä tekstejä myös ihan oikeiden lisätienestien toivossa. Silloin huhtikuussa sain kaupaksi ensimmäisen tekstini, eikä mennyt kovin pitkään, ennen kuin parille seuraavallekin oli jo ehtinyt löytyä ostajat.
Olen poiminut aiheita teksteilleni pääasiassa kiinalaisista sanomalehdistä, joita olen nyt puolentoista vuoden ajan lukenut säännöllisesti. Alun perin ryhdyin lehtiä lukemaan kehittääkseni kiinan kielen luetunymmärtämistaitojani. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että lukemistani artikkeleista löytyi myös mukavasti aiheita kirjoituksille.
Inspiraatio monille teksteille on syntynyt useampien artikkelien lukemisen myötä. Usein on syntynyt ensin vaatimaton blogiteksti, minkä jälkeen idea on jäänyt mieleen kypsymään. Lopputuloksena on ollut blogitekstin pohjalta tehty, parempi ja/tai laajempi, julkaisukelpoinen teksti. Ne ovat menneet yllättävän hyvin kaupaksi.
Tulevaa, kunnianhimoisempaa Kiina-kirjoitteluani ajatellen olen oppinut myös sellaisen läksyn, ettei aiheiden aina tarvitse olla seurausta pitkäaikaisesta perehtymisestä, vaan joskus pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kirjoittaa eteen pomppaavasta aiheesta ennen kuin muut ehtivät.
Muistan, kuinka viime vuonna syksyn tienoilla Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, että elokuvaohjaaja Zhang Yimouta epäiltiin yhden lapsen politiikan säännösten rikkomisesta. Artikkelin nähdessäni löin kämmenellä otsaani, sillä tajusin, että olin itse törmännyt takuulla kiinnostavaan aiheeseen kiinalaisessa mediassa jo useita kuukausia aikaisemmin. Olisin varmasti saanut jollekin taholle tekstin aiheesta myytyä, mikäli olisin vain ymmärtänyt aiheeseen tarttua.
Hyvä esimerkki onnistumisesta tuli pari viikkoa sitten, kun luin taas kiinankielisiä sanomalehtiartikkeleita. Eräs teksti liittyi hieman Suomeen: Euroopassa opiskellut nuori kiinalaismies oli kotimaahansa palattuaan eri vaiheiden kautta päätynyt kauppaamaan maanmiehilleen ”espoolaista paistettua kanaa”. Kuulosti käsittämättömältä, etenkin siksi, että tarkempi googlaaminen ei tarjonnut kyseisestä Espoon herkusta minkäänlaisia lisätietoja.
Tajusin nopeasti, että tässähän olisi ainesta hauskalle pikku tekstille – eihän aina tarvitse kirjoittaa vakavia, esimerkiksi yhteiskunnallisia ongelmia kartoittavia artikkeleita. Ihmiset tykkäävät aina huumorista. Googlailin lisää selvittääkseni, mitä lehtiä Espoossa julkaistaan. Päädyin tarjoamaan juttuideaa Länsiväylä-lehdelle vielä samana päivänä.
Kolme päivää kiinankielisen artikkelin lukemisen jälkeen oma tekstini oli jo myyty. Aikainen Rauno nappasi kerrankin madon, ja lopputuloksen voi käydä lukemassa tämän linkin takaa.
Freelance-kirjoittajan kevät on sujunut mukavissa merkeissä. Parin viime viikon aikana kaksi muutakin tekstiä ovat löytäneet julkaisijansa, lisäksi yksi on tällä hetkellä kiinnostuksensa jo osoittaneen, potentiaalisen ostajan luettavana. Hieno juttu!
Olen poiminut aiheita teksteilleni pääasiassa kiinalaisista sanomalehdistä, joita olen nyt puolentoista vuoden ajan lukenut säännöllisesti. Alun perin ryhdyin lehtiä lukemaan kehittääkseni kiinan kielen luetunymmärtämistaitojani. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että lukemistani artikkeleista löytyi myös mukavasti aiheita kirjoituksille.
Inspiraatio monille teksteille on syntynyt useampien artikkelien lukemisen myötä. Usein on syntynyt ensin vaatimaton blogiteksti, minkä jälkeen idea on jäänyt mieleen kypsymään. Lopputuloksena on ollut blogitekstin pohjalta tehty, parempi ja/tai laajempi, julkaisukelpoinen teksti. Ne ovat menneet yllättävän hyvin kaupaksi.
Tulevaa, kunnianhimoisempaa Kiina-kirjoitteluani ajatellen olen oppinut myös sellaisen läksyn, ettei aiheiden aina tarvitse olla seurausta pitkäaikaisesta perehtymisestä, vaan joskus pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kirjoittaa eteen pomppaavasta aiheesta ennen kuin muut ehtivät.
Muistan, kuinka viime vuonna syksyn tienoilla Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, että elokuvaohjaaja Zhang Yimouta epäiltiin yhden lapsen politiikan säännösten rikkomisesta. Artikkelin nähdessäni löin kämmenellä otsaani, sillä tajusin, että olin itse törmännyt takuulla kiinnostavaan aiheeseen kiinalaisessa mediassa jo useita kuukausia aikaisemmin. Olisin varmasti saanut jollekin taholle tekstin aiheesta myytyä, mikäli olisin vain ymmärtänyt aiheeseen tarttua.
Hyvä esimerkki onnistumisesta tuli pari viikkoa sitten, kun luin taas kiinankielisiä sanomalehtiartikkeleita. Eräs teksti liittyi hieman Suomeen: Euroopassa opiskellut nuori kiinalaismies oli kotimaahansa palattuaan eri vaiheiden kautta päätynyt kauppaamaan maanmiehilleen ”espoolaista paistettua kanaa”. Kuulosti käsittämättömältä, etenkin siksi, että tarkempi googlaaminen ei tarjonnut kyseisestä Espoon herkusta minkäänlaisia lisätietoja.
Tajusin nopeasti, että tässähän olisi ainesta hauskalle pikku tekstille – eihän aina tarvitse kirjoittaa vakavia, esimerkiksi yhteiskunnallisia ongelmia kartoittavia artikkeleita. Ihmiset tykkäävät aina huumorista. Googlailin lisää selvittääkseni, mitä lehtiä Espoossa julkaistaan. Päädyin tarjoamaan juttuideaa Länsiväylä-lehdelle vielä samana päivänä.
Kolme päivää kiinankielisen artikkelin lukemisen jälkeen oma tekstini oli jo myyty. Aikainen Rauno nappasi kerrankin madon, ja lopputuloksen voi käydä lukemassa tämän linkin takaa.
Freelance-kirjoittajan kevät on sujunut mukavissa merkeissä. Parin viime viikon aikana kaksi muutakin tekstiä ovat löytäneet julkaisijansa, lisäksi yksi on tällä hetkellä kiinnostuksensa jo osoittaneen, potentiaalisen ostajan luettavana. Hieno juttu!
torstai 15. toukokuuta 2014
Viisumiasiat kuntoon!
 |
| Moni Kiinassa ei ymmärrä sitä, että viisumin väärinkäyttö on lainvastaista ja saattaa johtaa toimenpiteisiin. Kuvan asumislupa ei liity tähän blogitekstiin. ;) |
Kolmen Kiinassa viettämäni vuoden aikana olen pariin otteeseen päätynyt tienaamaan ylimääräistä jollakin muullakin kuin Suomeen päin suuntautuneilla freelance-kirjoitushommilla. Olen muun muassa antanut englannin kielen yksityisopetusta naiselle, joka oli lähdössä Tanskaan opiskelemaan. Kerran esitin yhden kohtauksen verran ranskalaista laivastoupseeria jotakin dokumenttisarjaa varten, sitten esiinnyin kiinalaisen apteekkiketjun mainoksessa.
Varsinaisia mallin hommia en ole päässyt tekemään, sillä vaatimuksena on lähes aina ollut vähintään 180 senttimetrin pituus. Ainakin Jinhuan aikoinani ja sittemmin Kunmingissa minulle on ollut selvää, että juuri näitä töitä ulkomaalaiselle kasvolle on erityisen paljon tarjolla. Olen tavannut monia, jotka rahoittavat elämisensä Kiinassa mallin hommilla. Moni on Kiinassa ehkä juuri sitä varten – usein opiskelija- tai turistiviisumin turvin.
Moni ulkomaalainen tekee Kiinassa vähintään satunnaisesti töitä, vaikka passiin liimatussa asumisluvassa lukeekin ”opiskelija”. Pienemmissä kiinalaiskaupungeissa tällainen onnistuu. Lisätietestejä mielivälle Kiinassa asuvalle annettakoon kuitenkin varoituksen sana: mitä suurempi on kaupunki, jossa asut, sitä suurempi on myös riski jäädä laittomasta työnteosta kiinni ja tulla sitä kautta potkituksi ulos maasta.
Pekingissä kävi hiljattain niin, että poliisi oli organisoinut ”koe-esiintymisen” ulkomaalaisille malleille. Operaation tarkoituksena oli saada kiinni laittomasti maassa työskenteleviä ulkomaalaisia. Kävikin niin, että yli 60:lla paikalle saapuneella mallilla ei ollut paperit kunnossa. Suuri osa malleista oli eurooppalaisia.
Näitä kiinni jääneitä malleja odottaa vähintään sakot, mutta pahimmassa tapauksessa paluu kotimaahan. On sanomattakin selvää, että viisumiväärinkäytöksistä kiinni jäämisen vuoksi pääseminen takaisin Kiinaan tulevaisuudessa hankaloituu.
Asiasta kirjoittivat ainakin Shanghaiist ja The Beijinger. Jälkimmäinen muistuttaa kirjoituksessaan ulkomaalaisia siitä, että kannattaa yrittää parhaansa ja kunnioittaa Kiinan lakeja. Kehotus kuulostaa itsestään selvältä. Silti laittomasti Kiinassa asuvia, työskenteleviä ja kaikkea muuta tekeviä ulkomaalaisia on niin paljon, että seuraavat ohjeet on itse kunkin ihan hyvä kerrata:
1. Jos sinulla ei ole kiinalaista ajokorttia, lopeta ajaminen, kunnes olet sellaisen hankkinut.
2. Jos ajoneuvosi ei ole rekisteröity, lopeta ajaminen kunnes olet sen rekisteröinyt.
3. Jos teet töitä ilman asianmukaisia papereita, ryhdy lakkoon ja kerro työnantajallesi, että et tee päivääkään töitä ennen kuin hän on hoitanut viisumiasiasi kuntoon.
Näistä neuvoista on hyvä aloittaa! Kiinassa opiskeleva: mikäli pakottava tarve lisätienestille iskee, muista olla varovainen!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Aukiotanssit – hyvinvointia vai vandalismia?
Eräässä taannoin julkaisemassani blogitekstissä mainitsin, että kiinalaiset ovat äänekästä väkeä ja tuntuvat viihtyvän parhaiten paikoissa ja tilanteissa, joissa meteliä ja vilinää piisaa. Kiinalainen renao-luonne on vähän niin kuin vastakohta Suomessa yleiselle, mieluiten rauhalliseen ympäristöön hakeutuvalle luonteelle.
Yhtä oivaa esimerkkiä perikiinalaisesta tilanteesta, jossa on paljon väkeä ja meteliä, voi todistaa hankkiutumalla vaikka alkuillasta, päivällisajan jälkeen, johonkin paikalliseen puistoon tai julkiselle aukiolle. On melko varmaa, että siellä on menossa ”aukiotanssit”, kiinaksi 广场舞.
Aukiotanssiryhmät saattavat olla valtavan suuria, kokonaisen keskusaukion täyttäviä ihmismassoja. Ne saattavat olla myös pieniä, vaikka noin tusinasta tanssijasta koostuvia ryhmiä. Valtaosa tanssijoista on naisia, mutta miehiäkin mahtuu joukkoon. Tanssijoiden keski-ikä on verrattain korkea, vaikka joskus perheet lähtevätkin kolmen sukupolven voimin paikalle.
Tanssimista säestää porukan eteen asetettu, usein yhdenteentoista asteeseen säädetty kaiutin, josta ilmoille raikaa milloin millaistakin musiikkia perinteisemmästä kiinalaisesta musiikista aina moderniin teknopoppiin. Tansseja ohjaa yleensä yksi tanssitaidoiltaan hieman etevämpi nainen. Muut seuraavat perässä taitojensa sallimissa rajoissa. Monet tanssivat kehnosti, mutta aukiotansseissa ei ole mitään väliä sillä, kuinka hyvin tai huonosti tanssii. Tärkeintä on se, että keho saa liikuntaa ja mieli riemuitsee! Ehkä juuri tässä piilee aukiotanssien salaisuus.
Olen iloinen aukiotanssien olemassaolosta. Niiden todistaminen saa minut aina hyvälle tuulelle, joskus suorastaan liikuttuneeksi, ja soisin vastaavan ilmiön leviävän passiivisempien, kenties itsensä nolaamista pelkäävien suomalaistenkin keskuuteen. On hienoa nähdä näitä ryhmiä, joihin jokainen on tervetullut eikä suorituspaineita ole.
Mielipiteeni voisi kuitenkin olla erilainen, jos olisin joskus asunut aukion vieressä. Aukiotansseista on nimittäin Kiinassa tullut viime aikoina kuuma väittelyn aihe, mikä osoittaa sen, ettei ihan jokainen kiinalainen olekaan meluun rakastunut!
Kiinassa on raportoitu joitain välikohtauksia aukiotanssijoiden ja meluun kyllästyneiden välillä. Wenzhoulaisen toimistorakennuksen yrittäjät olivat kuluttaneet 260 000 yuania (noin 30 000 euroa) omiin äänentoistolaitteisiinsa, joilla tanssijat häädettiin tarpeen tullen häiritsemästä. Pekingissä meluun kyllästynyt mies oli tarttunut kivääriinsä, lähtenyt ulos ja ampunut taivaalle varoituslaukauksen, saaden siten tanssijoihin vipinää. Wuhanin kaupungissa parikymmentä tanssijaa koki ikävän yllätyksen, kun joku tanssipaikan vieressä asuva heitti heidän päälleen ulostetta.
Kun netissä levisi pari viikkoa sitten kuva Pariisin Place du Louvrella aukiotanssit pystyyn pistäneistä kiinalaisista ”mammoista”, alkoi moni kiinalainen nettikansalainen purkaa turhautumistaan. Monet osoittivat häpeävänsä sitä, että meluisa tanssiminen ja julkisen tilan omiminen oli pakko viedä ulkomaillekin. Tanssijoiden uskotaan sotkevan entisestään kiinalaismassojen jo ennestään tuhrimaa Kiina-kuvaa maailmalla. Pääosa valittajista on nuorempaa väkeä, eli kyseessä on selvä sukupolvien välinen kulttuurien yhteenotto.
Aukiotanssien aiheuttamat ongelmat ovat myös herättäneet keskustelua epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta, jossa ei ole osattu ottaa huomioon kaupungistumisen kiivasta tahtia. Kansalaisille ei ole riittävästi julkisia tiloja, joissa toteuttaa itseään ja harrastaa liikuntaa. Siksi niin monet tanssiryhmät valtaavat sen tilan, minkä sattuvat löytämään – usein jonkin asuinalueen sisältä, tai vaikka toimistorakennuksen pihalta. Silloin alkaa monilla hermot kiristyä ja korvatulpille tulee käyttöä. Suomessa tansseille pistettäisiin varmasti nopeasti stoppi, mutta en usko, että kiinalaiset aukiotanssijat joutuvat ihan heti harrastuksestaan luopumaan.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Palapeliin palasia keräilemään
Kuten moni lukija tietää, olen päättänyt aloittaa tämän vuoden syyskuussa leipäni tienaamisen Kiinaan ja kiinan kieleen liittyvää osaamistani kauppaavana yksityisyrittäjänä. Moni käytännön asia on vielä hämärän peitossa, ja tulee heinäkuuhun saakka sitä olemaankin. Uskon kuitenkin, että asiat saadaan järjestymään siten, että syyskuun saapuessa homma voi alkaa.
Alusta tulee varmasti vaikeaa. Olen asettanut vaatimattomaksi tavoitteekseni sen, että ensimmäisen vuoteni aikana onnistun lähinnä pitämään pääni pinnalla. Yhden vuoden toiminnan jälkeen odotan kuitenkin itseltäni jo sitä, että pystyn maksamaan itselleni hyvää palkkaa.
Toimintani lähtee käyntiin eräänlaisella palasien keräilemisellä – palapeli on haastava, mutta ei kovin iso. Tavoitteeni on löytää ensimmäisen vuoteni kuluessa vähintään kymmenen palasta, toisin sanoen yhteistyökumppania ja maksavaa asiakasta. Asiakas voi tilata minulta säännöllisesti esimerkiksi käännöksiä siten, että vuoden aikana tilauksista kertyy noin yhden kuukauden palkan edestä laskutettavaa. Asiakkaita saisi olla yhtä paljon kuin vuodessa kuukausia.
Yrittäjyyteni ensi askelia ajatellen hyvää lupailee se, että minulla on jo tiedossa kaksi palasta, kenties kolmaskin. Pohja on riittävän hyvä ja motivoi uusien etsintään.
Ensimmäisellä palasella ei varsinaisesti ole Kiinan kanssa mitään tekemistä. Se on kuitenkin tässä vaiheessa oikein tervetullut tulonlähde, varsinkin, kun kyseessä on homma, jota voin tehdä sieltä käsin, missä milloinkin satun tietokoneeni kanssa olemaan.
Toinen mahdollinen palanen on kiinalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen. Se on kovaa työtä, ja työstä irtoavien palkkioiden mataluuden vuoksi työstä saatava tuntiliksa ei ole kovin kaksista. Alhaisesta tuottavuudestaan huolimatta kyseessä on kuitenkin työtä, jota voin pitkin vuotta tehdä silloin, kun muita töitä ei ole tarjolla – kaunokirjallisuuden kääntäminen siis minimoi peukaloiden pyörittelyyn uppoutuvan ajan. Lisäksi jokainen kirjallisuuden kääntämiseen uppoutuva työtunti kehittää taitojani niin paljon, että se varmasti näkyy tulevaisuudessa ihan suoraan siinä, millaisella tahdilla pystyn esimerkiksi muunlaisia käännöstoimeksiantoja suorittamaan.
Voin myös paljastaa, että suurimmat ammatilliset unelmani liittyvät kiinalaisen kirjallisuuden suomentamiseen. Siksi toivon, että onnistuisin jatkossa suomentamaan kirjallisuutta esimerkiksi yhden kirjan vuositahtia ja sitä kautta kehittää taitojani, voidakseni myöhemmin tarttua aina haastavampiin projekteihin. Ideoita kiinnostavasta kirjallisuudesta on jo paljon.
Pidän myös journalismia yhtenä melko varmana palasena tulevaisuudessa. Tavoitteeni on julkaista ensimmäisen vuoteni aikana 10–20 Kiina-aiheista tekstiä. Tämän ei pitäisi olla ollenkaan mahdotonta, sillä olen jo viimeisten 13 kuukauden aikana onnistunut myymään 12 tekstiä. Syyskuussa aloitan pitkäkestoisen, järjestelmällisen prosessin, jonka tuloksena ajan myötä syntyy muhkea arkisto Kiinaan liittyvää lähdemateriaalia – pääasiassa artikkeleita siis.
Tähän asti suurin puutteeni kirjoittajana on kenties ollut juuri laajojen taustatietojen puute, kun opinnoiltani ja muilta projekteiltani en ole oikeastaan ehtinyt syventyä Kiina-aiheiseen kirjoitteluun. Vain kielitaitoni kehittämisen vuoksi olen lukenut säännöllisesti yhtä kiinankielistä sanomalehteä, mikä sekin on ehtinyt poikia useita artikkeliin tai vähintään blogitekstiin johtaneita aiheita. Jatkossa enemmän lukemalla opin myös tuottamaan asiantuntevampaa tekstiä samalla, kun ideoita syntyy enemmän.
Tässä siis kolme palasta, jotka tähän mennessä olen onnistunut unelmieni palapeliin saalistamaan. Ideoita uusille on jo mielessä, mutta niiden metsästäminen alkaa vasta sitten, kun tämä nykyinen elämänvaihe on ensin saatu alta pois ja kesästä on tarpeeksi nautittu. Motivaatio tulee silloin olemaan melkoinen, sillä mikään ei voisi olla hienompaa kuin se, että tämän palapelini onnistun kokoamaan.
Alusta tulee varmasti vaikeaa. Olen asettanut vaatimattomaksi tavoitteekseni sen, että ensimmäisen vuoteni aikana onnistun lähinnä pitämään pääni pinnalla. Yhden vuoden toiminnan jälkeen odotan kuitenkin itseltäni jo sitä, että pystyn maksamaan itselleni hyvää palkkaa.
Toimintani lähtee käyntiin eräänlaisella palasien keräilemisellä – palapeli on haastava, mutta ei kovin iso. Tavoitteeni on löytää ensimmäisen vuoteni kuluessa vähintään kymmenen palasta, toisin sanoen yhteistyökumppania ja maksavaa asiakasta. Asiakas voi tilata minulta säännöllisesti esimerkiksi käännöksiä siten, että vuoden aikana tilauksista kertyy noin yhden kuukauden palkan edestä laskutettavaa. Asiakkaita saisi olla yhtä paljon kuin vuodessa kuukausia.
Yrittäjyyteni ensi askelia ajatellen hyvää lupailee se, että minulla on jo tiedossa kaksi palasta, kenties kolmaskin. Pohja on riittävän hyvä ja motivoi uusien etsintään.
Ensimmäisellä palasella ei varsinaisesti ole Kiinan kanssa mitään tekemistä. Se on kuitenkin tässä vaiheessa oikein tervetullut tulonlähde, varsinkin, kun kyseessä on homma, jota voin tehdä sieltä käsin, missä milloinkin satun tietokoneeni kanssa olemaan.
Toinen mahdollinen palanen on kiinalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen. Se on kovaa työtä, ja työstä irtoavien palkkioiden mataluuden vuoksi työstä saatava tuntiliksa ei ole kovin kaksista. Alhaisesta tuottavuudestaan huolimatta kyseessä on kuitenkin työtä, jota voin pitkin vuotta tehdä silloin, kun muita töitä ei ole tarjolla – kaunokirjallisuuden kääntäminen siis minimoi peukaloiden pyörittelyyn uppoutuvan ajan. Lisäksi jokainen kirjallisuuden kääntämiseen uppoutuva työtunti kehittää taitojani niin paljon, että se varmasti näkyy tulevaisuudessa ihan suoraan siinä, millaisella tahdilla pystyn esimerkiksi muunlaisia käännöstoimeksiantoja suorittamaan.
Voin myös paljastaa, että suurimmat ammatilliset unelmani liittyvät kiinalaisen kirjallisuuden suomentamiseen. Siksi toivon, että onnistuisin jatkossa suomentamaan kirjallisuutta esimerkiksi yhden kirjan vuositahtia ja sitä kautta kehittää taitojani, voidakseni myöhemmin tarttua aina haastavampiin projekteihin. Ideoita kiinnostavasta kirjallisuudesta on jo paljon.
Pidän myös journalismia yhtenä melko varmana palasena tulevaisuudessa. Tavoitteeni on julkaista ensimmäisen vuoteni aikana 10–20 Kiina-aiheista tekstiä. Tämän ei pitäisi olla ollenkaan mahdotonta, sillä olen jo viimeisten 13 kuukauden aikana onnistunut myymään 12 tekstiä. Syyskuussa aloitan pitkäkestoisen, järjestelmällisen prosessin, jonka tuloksena ajan myötä syntyy muhkea arkisto Kiinaan liittyvää lähdemateriaalia – pääasiassa artikkeleita siis.
Tähän asti suurin puutteeni kirjoittajana on kenties ollut juuri laajojen taustatietojen puute, kun opinnoiltani ja muilta projekteiltani en ole oikeastaan ehtinyt syventyä Kiina-aiheiseen kirjoitteluun. Vain kielitaitoni kehittämisen vuoksi olen lukenut säännöllisesti yhtä kiinankielistä sanomalehteä, mikä sekin on ehtinyt poikia useita artikkeliin tai vähintään blogitekstiin johtaneita aiheita. Jatkossa enemmän lukemalla opin myös tuottamaan asiantuntevampaa tekstiä samalla, kun ideoita syntyy enemmän.
Tässä siis kolme palasta, jotka tähän mennessä olen onnistunut unelmieni palapeliin saalistamaan. Ideoita uusille on jo mielessä, mutta niiden metsästäminen alkaa vasta sitten, kun tämä nykyinen elämänvaihe on ensin saatu alta pois ja kesästä on tarpeeksi nautittu. Motivaatio tulee silloin olemaan melkoinen, sillä mikään ei voisi olla hienompaa kuin se, että tämän palapelini onnistun kokoamaan.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Han Han, osa VIII – kirjailijasta rallikuskiksi!
Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (Kolme porttia) suomentaminen on allekirjoittaneen ykkösprojekti vuonna 2014. Julkaisu odotettavissa syksyllä!
Han Han Wikipedian mukaan, osa VIII
Ura rallikuskina
Menestys kirjailijana mahdollisti sen, että Han Han saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa, kilpa-autoilijaksi ryhtymisen. Uusi ura starttasi vuonna 2003, mutta ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan Han Han joutui kohtaamaan vaikeita taloudellisia haasteita. Hän onkin myöntänyt, että Kiinassa sekä kirjailijan että kilpa-autoilijan ammatit ovat taloudellisesti erittäin haastavia.
Koska Han Han on jo pitkään kieltäytynyt tienaamasta rahaa esimerkiksi mainoksissa esiintymisellä, on hänen ainoa tulonlähteensä palkintorahojen ohella hänen omien kirjojensa myynnistä tulevat tuotot. Hän on myöntänyt, että hän voisi ansaita mainostamisella niinkin paljon kuin kolme miljoonaa yuania vuosittain. Hän kuitenkin pelkää, että jos hän lähtisi mainosmaailmaan mukaan, ei hän kenties pystyisi lopettamaan.
Alkaessaan saavuttaa kilpa-autoilussa menestystä, Han Han kommentoi haastattelussa kiinalaiselle koulujärjestelmälle irvaillen: ”Se, että olen menestynyt myös kilpa-autoilun saralla, todistaa, että olen kuin olenkin kokonaisvaltaisesti kehittynyt, etevä oppilas.”
Kilpa-autoilevaan kirjailijaan kohdistuneille ennakkoluuloille olkiaan kohauttanut Han Han on saavuttanut useita eri tason mestaruuksia Kiinassa, niistä ensimmäisen vuonna 2007. Vuonna 2009 hän pääsi ottamaan osaa myös Australian MM-ralliin. Ralliin osallistuttuaan hän kirjoitti blogissaan paljon siitä, kuinka surkeasti järjestettyä kilpa-autoilutoiminta on Kiinassa.
Han Han -lainaus, osa VIII
Koska tämänkertaisessa blogitekstissä puhutaan Han Hanin urasta kilpa-autoilijana, halusin poimia myös tähän lainaus-osioon asiaan liittyvän kommentin. Seuraava poiminta on viimeinen kappale 27.8.2009 kirjoitetusta, Han Hanin blogissaan julkaisemasta tekstistä ”几多事” (”Satunnaisia”). Painetussa muodossa teksti löytyy esseekokoelmasta 《青春》, josta olen lainannut aikaisemminkin ja joka on myös käännetty englanniksi (The Last Generation):
Tämänkertaisessa rallissa oli jälleen yksi äärimmäisen nopea asvalttitaipale. Koko taipaleella piti käyttää jarruja vain kahdessa kohdassa, muuten sai ajaa koko ajan kaasu pohjassa. Toivon, että voin jatkossakin napata asvalttirallien voittoja, mutta en ole varma, onko minusta siihen. Ei sillä, ettenkö pystyisi rallissa vielä korottamaan vauhtiani entisestään, olen vain sitä mieltä, että paineet alkavat tuntua turhan kovilta. Minulla on vielä liikaa keskeneräisiä asioita. Jos minulla ei olisi minkäänlaisia huolia ja murheita, voisin korottaa vauhtiani. Kun olen saanut lapsen, toteuttanut unelmani ja taannut perheelleni sekä vaimolleni elämän, jossa heidän ei tarvitse murehtia, voin näyttää kaikille, millaiseen nopeuteen pystyn. Usein pikataipaleita ajaessani minut valtaa pelko. Pelkään jyrkänteitä, järviä, korkeamman nopeuden pikataipaleita reunustavia, suuria puita, kallionseinämiä – pelkään niitä kaikkia. En myöskään koskaan voi sataprosenttisesti uskoa siihen, etteikö autooni iskisi teknistä vikaa. Voi olla, että olen ajaessani tähän asti ottanut varman päälle, pysytellyt liikaa omien kykyjeni asettamien rajojen sisällä. Tämänkertaisessa kilpailussa toivon voivani keskittyä kehittämään itseäni ja olla samalla tietenkin osumatta mihinkään. Olen onnekas, jos saavutan tavoitteeni, enkä usko, ettenkö sitä saavuttaisi. Jos taas en sitä saavuta, olen onneton. Asia on näin yksinkertainen.
这次的堪路发现又有一个超快的柏油路赛段，快到一直在最高的档位里整个赛段只需要踩两脚刹车。希望可以继续在柏油路面上获胜，我不知道自己能不能做到。在拉力赛场上其实我可以更快的，只是对我来说有太大的压力，我有太多未完的事情，如果没有任何的顾虑和牵挂，我可以更快的。当我有了小孩，完成了理想，确保家人和女人可以余生无忧以后，我会展示我可以达到的速度的。我在很多赛段里很害怕，垂直的悬崖，水库，高速赛段旁边的大树，山壁，我都害怕，我也不曾百分之一百信任我的赛车不会出机械问题。可能以前我驾驶的太安全了，太在我的能力范围之内了，这场比赛希望我能只顾着往前推进，当然尽量别撞上什么东西。得之我幸，不得我不信，再不得我不幸，无非就是这样。
 |
| Han Han on kokenut Kiinan kilparadoilla paljon, eikä läheskään aina ole ollut tyytyväinen siihen, kuinka surkeasti Kiinassa asioita toisinaan järjestetään. |
Han Han Wikipedian mukaan, osa VIII
Ura rallikuskina
Menestys kirjailijana mahdollisti sen, että Han Han saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa, kilpa-autoilijaksi ryhtymisen. Uusi ura starttasi vuonna 2003, mutta ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan Han Han joutui kohtaamaan vaikeita taloudellisia haasteita. Hän onkin myöntänyt, että Kiinassa sekä kirjailijan että kilpa-autoilijan ammatit ovat taloudellisesti erittäin haastavia.
Koska Han Han on jo pitkään kieltäytynyt tienaamasta rahaa esimerkiksi mainoksissa esiintymisellä, on hänen ainoa tulonlähteensä palkintorahojen ohella hänen omien kirjojensa myynnistä tulevat tuotot. Hän on myöntänyt, että hän voisi ansaita mainostamisella niinkin paljon kuin kolme miljoonaa yuania vuosittain. Hän kuitenkin pelkää, että jos hän lähtisi mainosmaailmaan mukaan, ei hän kenties pystyisi lopettamaan.
Alkaessaan saavuttaa kilpa-autoilussa menestystä, Han Han kommentoi haastattelussa kiinalaiselle koulujärjestelmälle irvaillen: ”Se, että olen menestynyt myös kilpa-autoilun saralla, todistaa, että olen kuin olenkin kokonaisvaltaisesti kehittynyt, etevä oppilas.”
Kilpa-autoilevaan kirjailijaan kohdistuneille ennakkoluuloille olkiaan kohauttanut Han Han on saavuttanut useita eri tason mestaruuksia Kiinassa, niistä ensimmäisen vuonna 2007. Vuonna 2009 hän pääsi ottamaan osaa myös Australian MM-ralliin. Ralliin osallistuttuaan hän kirjoitti blogissaan paljon siitä, kuinka surkeasti järjestettyä kilpa-autoilutoiminta on Kiinassa.
Han Han -lainaus, osa VIII
Koska tämänkertaisessa blogitekstissä puhutaan Han Hanin urasta kilpa-autoilijana, halusin poimia myös tähän lainaus-osioon asiaan liittyvän kommentin. Seuraava poiminta on viimeinen kappale 27.8.2009 kirjoitetusta, Han Hanin blogissaan julkaisemasta tekstistä ”几多事” (”Satunnaisia”). Painetussa muodossa teksti löytyy esseekokoelmasta 《青春》, josta olen lainannut aikaisemminkin ja joka on myös käännetty englanniksi (The Last Generation):
Tämänkertaisessa rallissa oli jälleen yksi äärimmäisen nopea asvalttitaipale. Koko taipaleella piti käyttää jarruja vain kahdessa kohdassa, muuten sai ajaa koko ajan kaasu pohjassa. Toivon, että voin jatkossakin napata asvalttirallien voittoja, mutta en ole varma, onko minusta siihen. Ei sillä, ettenkö pystyisi rallissa vielä korottamaan vauhtiani entisestään, olen vain sitä mieltä, että paineet alkavat tuntua turhan kovilta. Minulla on vielä liikaa keskeneräisiä asioita. Jos minulla ei olisi minkäänlaisia huolia ja murheita, voisin korottaa vauhtiani. Kun olen saanut lapsen, toteuttanut unelmani ja taannut perheelleni sekä vaimolleni elämän, jossa heidän ei tarvitse murehtia, voin näyttää kaikille, millaiseen nopeuteen pystyn. Usein pikataipaleita ajaessani minut valtaa pelko. Pelkään jyrkänteitä, järviä, korkeamman nopeuden pikataipaleita reunustavia, suuria puita, kallionseinämiä – pelkään niitä kaikkia. En myöskään koskaan voi sataprosenttisesti uskoa siihen, etteikö autooni iskisi teknistä vikaa. Voi olla, että olen ajaessani tähän asti ottanut varman päälle, pysytellyt liikaa omien kykyjeni asettamien rajojen sisällä. Tämänkertaisessa kilpailussa toivon voivani keskittyä kehittämään itseäni ja olla samalla tietenkin osumatta mihinkään. Olen onnekas, jos saavutan tavoitteeni, enkä usko, ettenkö sitä saavuttaisi. Jos taas en sitä saavuta, olen onneton. Asia on näin yksinkertainen.
这次的堪路发现又有一个超快的柏油路赛段，快到一直在最高的档位里整个赛段只需要踩两脚刹车。希望可以继续在柏油路面上获胜，我不知道自己能不能做到。在拉力赛场上其实我可以更快的，只是对我来说有太大的压力，我有太多未完的事情，如果没有任何的顾虑和牵挂，我可以更快的。当我有了小孩，完成了理想，确保家人和女人可以余生无忧以后，我会展示我可以达到的速度的。我在很多赛段里很害怕，垂直的悬崖，水库，高速赛段旁边的大树，山壁，我都害怕，我也不曾百分之一百信任我的赛车不会出机械问题。可能以前我驾驶的太安全了，太在我的能力范围之内了，这场比赛希望我能只顾着往前推进，当然尽量别撞上什么东西。得之我幸，不得我不信，再不得我不幸，无非就是这样。
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)