perjantai 27. joulukuuta 2013

Kiinalaisesta jouluaatosta

Nyt kun joulu on jo turvallisesti takanapäin, jaan tässä hieman Kiinassa viettämääni jouluun liittyvää mielipahaa.

Mainittakoon kuitenkin ensin, että pääsimme kyllä mukavaa joulunkorviketta kihlattuni kanssa viettämään, kun päätimme omistaa aatonaaton joulutunnelmille. Söimme ja joimme ulkona hyvin, katsoimme jouluisia elokuvia (Rare Exports ja Ihmeellinen on elämä!) ja nautiskelimme vanhempiemme meille lähettämien joulupakettien herkullisista antimista (ks. kuva). Tämän tekstin avautuminen liittyy siihen, mitä varsinaisena aattoiltana tuli nähtyä.


Kuten monet lukijoista tietävät, ei joululla ole kiinalaisessa kulttuurissa perinteisesti minkäänlaista roolia – vain se noin prosentti Kiinan väestöstä, joka on kristittyjä, todella välittää joulusta. Monelle muulle kiinalaiselle se tarjoaa kuitenkin tekosyyn joko shoppailulle tai sitten muuten vain järkensä menettämiselle.

Joulu näkyy ja kuuluu kiinalaisessa suurkaupungissa. Joulupukkeja ja räikeitä kuusia ilmestyy kauppojen edustoille, ja joulun nimissä yritetään myydä jos jonkinlaista krääsää. Tilanne on samanlainen monien kiinalaisille vieraiden, tavallisesti amerikkalaislähtöisten juhlien (esimerkiksi Halloween) kohdalla: juhlalla ei ole niinkään merkitystä, mutta sitä pyritään silti myymään – etenkin tiedostavalle nuorisolle, joka haluaa olla cool.

Vaikka marketit huutavat joulua jo pitkään ennen joulukuun alkua, iskee joulu märän hanskansa kasvoille toden teolla vasta jouluaattona.

Lähdin aattoiltana ihan mielenkiinnosta seuraamaan, millaiset olisivat joulutunnelmat Kunmingin vilkkaimmalla aukiolla ja ostosalueella. Osasin odottaa jotakin epämiellyttävää, mutta se hulluus, johon törmäsin, yllätti totaalisesti. Itse asiassa se yllätti niin pahasti, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin jatkuvaa tarvetta lyödä seuraavaa röyhkeää vastaantulijaa nyrkillä naamaan.

Kiinalaisten joulu on niin typerää touhua, että sitä on sanoin vaikea kuvailla. Itse asiassa sitä voisi verrata ajatukseen Suomesta, jossa yhtäkkiä keksittäisiin, että kiinalainen uusivuosi onkin nyt in. Kukaan ei tietäisi, mitä uudenvuoden perinteisiin kuuluu, mutta kaikilla on yhtäkkiä pakottava tarve lähteä kaduille meuhkaamaan. Joku keksii myydä vaikka vesi-ilmapalloja, ja bisnesidea leviää niin, että aattoiltana jokaisella vastaantulijalla on pari märkää pommia kädessään. Joku toinen on keksinyt ostaa tukkuliikkeen tyhjäksi vappunaamareista, joiden ansiosta tuntemattomille saa olla vittumainen ihan anonyymisti.

Kunmingin keskusaukio oli jouluaattona tupaten täynnä ihmisiä, ja paikkaa saattoi kuvailla suorastaan sotatantereeksi.

Jouluisten hittituotteiden joukkoon Kiinassa lukeutuvat muiden muassa kauhunaamarit, loistavat pirunsarvet, helium-ilmapallot sekä lumi-spray. Näistä jälkimmäinen on jonkinlaista paineella ammuttavaa partavaahtoa, joka erityisesti silmiin osuessaan tuntuu sangen epämiellyttävältä. Valitettavasti monen kiinalaisen mielestä sprayta on hauska suihkuttaa kenen tahansa eteen sattuvan naamalle – etenkin, mikäli vastaantulija sattuu olemaan ulkomaalainen.

Onnistuin vain vaivoin tunkeutumaan pahimman kaaoksen lävitse, minkä jälkeen noin puolen tunnin kasvojeni peittelyn jälkeen viimein löysin rauhallisemman kadunpätkän. Siellä hyppäsin bussiin, joka kuljetti minut takaisin kotiin – ja turvaan.

Tämänkertainen joulu jäänee tältä erää viimeiseksi, jonka vietän Kiinassa. Eikä harmita ollenkaan!


tiistai 24. joulukuuta 2013

Kun nuorempi sisarus sotkee kuviot

Viime kuussa Kiinassa julkistettiin päätös yhden lapsen politiikan säädösten höllentämisestä. Jatkossa kaupunkilaisperheet ovat oikeutettuja toiseen lapseen, mikäli avioparista ainakin toinen on omien vanhempiensa ainoa jälkeläinen.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että monelle lapselle tieto pikkuveljestä tai -siskosta olisi ilouutinen.

Asia ei kuitenkaan välttämättä ole ihan näin. Monissa kiinalaisperheissä ainoa lapsi on ehtinyt tottua vanhempiensa ja isovanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, joka on aina kohdistunut sataprosenttisesti siihen yhteen ja tärkeimpään – minuun.

Kiinassa on yhden lapsen politiikan myötä syntynyt jo parikin sukupolvea, joita etenkin vanhemmat ikäluokat usein paheksuvat. Näitä 80- ja 90-luvulla syntyneitä pidetään suurella todennäköisyydellä keskimääräistä itsekkäämpinä omaan napaansa tuijottajina, joille esimerkiksi jakaminen saattaa olla täysin vieras ja kohdalle osuessaan hyvinkin vastenmielinen konsepti. Kaikista ei varmasti kunniattomia paskiaisia ole kasvanut, mutta kyseessä on kuitenkin ihan selvä ilmiö, jolle syytkin ovat osoitettavissa.

Kuninkaalliseen kohteluun tottuneista lapsista käytetään muuten kiinan kielessä lapsen sukupuolesta riippuen nimityksiä 小皇帝 (xiǎo huáng dì), ’pikku keisari’, tai 小公主 (xiǎo gōng zhǔ), ’pikku prinsessa’.

Eräs hiljattain julkaistu kiinalaisartikkeli kertoo kahdesta tapauksesta, joissa tällaiset perheen ”valtiaat” ovat pistäneet protestin pystyyn nuoremman sisaruksen tulon vuoksi.

Eräiden yrittäjävanhempien ennen aina niin kuuliaisella ja kiltillä 14-vuotiaalla tyttärellä meni pasmat sekaisin, kun hänen korviinsa kantautui uutinen siitä, että äiti odottaa toista lasta. Tytöstä tuli tyytymätön, eikä hän millään olisi halunnut ”suostua” hyväksymään tilannetta. Pikkuveljen syntymän jälkeen hän karkasi kotoaan. Vanhemmat löysivät tytön luokkatoverinsa kotoa, minkä jälkeen hän muutti mummonsa luokse asumaan. Myöhemmin tyttö suostui palaamaan kotiinsa, mutta vasta sen jälkeen, kun vanhemmat olivat ensin luvanneet hänelle, että he eivät koskaan tule suosimaan poikaansa millään tavalla – etenkään taloudellisesti.

Toisessa tapauksessa seitsemänvuotias poika keksi alkaa rääkätä vasta yksivuotiasta pikkusiskoaan. Kun vanhempia ei ollut näköpiirissä, poika muun muassa tökki pikkusiskoaan neulalla kasvoihin (!) ja poltti tämän sormia sytyttimellä (!). Vanhemmat marssivat poikansa kanssa psykologin pakeille, haluten epätoivoisesti löytää syitä sille, miksi heidän ennen niin kiltistä pojastaan tuli pikkusiskon syntymän jälkeen kauhea pirulainen.

Psykiatrisen osaston edustajan teoria kuului näin: ”Nykyisin moni perheensä ainoa lapsi on ehtinyt tottua ’4 + 2 -tilanteeseen’, jossa neljän isovanhemman ja kahden vanhemman huomio keskittyy kokonaan häneen. Koska lapsi on syntymästään asti ollut huomion keskipisteenä, ei jakamisen konsepti ole missään vaiheessa ehtinyt tulla hänelle tutuksi. Nuoremman sisaruksen tuleminen kuvioihin tarkoittaa lapselle yhtäkkiä paitsi vähäisempää huomiota perheeltään, myös muiden resurssien uudelleenjakamista.”

Kiina-blogi toivottaa tämän riemukkaan tekstin myötä kaikille lukijoille rauhallista joulua, ja antautunee itsekin ansaitulle, kirjoitustahdiltaan hieman kevyemmälle lomakaudelle! Älkää lellikö lapsianne liikaa!

Tekstissä mainituista tapauksista kirjoitti alun perin 《现代快报》.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tämän vuoden ”muotisanoja”

Kiinassa julkaistaan vuosittain listoja sanoista, jotka syystä tai toisesta ovat kuluneen vuoden aikana nousseet pinnalle. Kyseessä saattaa olla täysin uusi sana, tai sitten kielen käyttäjille ennestään tutun sanan merkityksen kenttää on laajennettu syntyneen tarpeen mukaan. Jotkut sanat ovat saattaneet säilyä merkityksensä suhteen koskemattomina, mutta nousseet muuten vain pinnalle jonkinlaisen kehityksen suuntauksen myötä. Seuraavassa kuusi sanaa vuodelta 2013:

雾霾 (wù mái) viittaa 'savusumuun'. Savusumu on jo pitkään ollut tuttu ilmiö Kiinan kehitystä seuraaville, mutta parin viime vuoden aikana julkaistut kuvat etenkin Pekingin savusumuisista katunäkymistä ovat olleet erityisen huolestuttavaa katseltavaa. Viime viikkoina pahannäköistä savusumua on todistettu myös muualla kuin pääkaupungissa, esimerkiksi Shanghaissa. Kiinan tarjoamien virallisten lukujen mukaan Kiinassa on tällä hetkellä 104 kaupunkia, joiden ilmanlaatu on synkeän huonolla tolalla.

......

摇号 (yáo hào) tarkoittaa alun perin 'lottoa', mutta nykyisin se viittaa tavallisimmin siihen arvontaan, johon auton hankkimista mielivän tulee osallistua, mikäli aikoo saada hankinnalleen ensin luvan. Tietojeni mukaan Pekingissä "lotossa voittamisen" todennäköisyys on yksi 46:stä, mikä onkin johtanut siihen, että moni osallistuu arvontaan niin usein kuin mahdollista, siinäkin tapauksessa, että auto ei edes olisi lähitulevaisuuden realististen hankintojen listalla. Yrittänyttä ei laiteta, ja jos sattuu onnistamaan, niin auton ostamista voi alkaa ihan tosissaan harkita.

......

Olen huomannut, että sana 单独二胎 (dān dú èr tāi) on monille kiinan opiskelijoille vaikea tulkita. Hämäävän sanasta tekevät sen kaksi ensimmäistä merkkiä: 单独 tarkoittaa 'yksinäistä'. 二 tarkoittaa 'kahta' ja 胎 'sikiötä'. Eli siis... kaksi yksinäistä sikiötä? Ei kuulosta järkevältä! Avain sanan tulkitsemiseen löytyy sanan 单独 hajottamisesta kahteen osaan: 单 viittaa 'yhteen' ja 独 tarkoittaa 'ainoata'. 二胎 tarkoittaa tässä yhteydessä 'toista lasta'. Sana 单独二胎 viittaa hiljattain Kiinassa julkistettuun yhden lapsen politiikan uuteen, höllennettyyn säädökseen. Sen mukaan kaupunkiin rekisteröityneellä avioparilla on oikeus toiseen lapseen (二胎), mikäli parista yksi (单) on omassa perheessään ainoa lapsi (独, lyhenne sanasta 独生子女 (dú shēng zǐ nǚ) 'ainoa lapsi'). Aikaisemmin voimassa olleesta säädöksestä, jonka mukaan avioparilla on oikeus toiseen lapseen silloin, kun molemmat osapuolet eli kaksi (双 (shuāng)) kahdesta ovat ainoita lapsia, käytetään nimitystä 双独二胎.

......

土豪 (tǔ háo) on perinteisesti tarkoittanut 'paikallista tyrannia'. 土 tarkoittaa 'maata' tai 'paikallista' ja 豪 viittaa 'varakkaaseen ja/tai vaikutusvaltaiseen henkilöön'. Nykyisin 土 kuitenkin tarkoittaa arkikielessä myös 'dorkaa', ja sanaa 土豪 onkin alettu käyttää uudessa merkityksessä, joka viittaa usein maaseudulta kotoisin oleviin miehiin, jotka syystä tai toisesta ovat yhtäkkiä rikastuneet. Tällainen "rikas dorka" ostaa kaikkea kallista mitä eteen sattuu, osaamatta yhtään harkita, saako se hänet näyttämään hyvältä vai typerältä. Koska "rikas dorka" rakastaa kultaa, rakastaa hän myös kullan väriä, ja siten esimerkiksi älypuhelinta valitessaan valitsee sille todennäköisesti räikeimmän mahdollisen kultakuoren. Tällaisesta kullanväristä on Kiinassa alettu käyttää nimitystä 土豪金 (tǔ háo jīn), 'rikkaan dorkan kulta'.

......

女汉子 (nǚ hàn zi) on uusi sana, josta olen aikaisemmin julkaissut oman blogitekstinsä. Kiinalaisilta tytöiltä ja nuorilta naisilta odotetaan nyky-Kiinassa tavallisesti melko lapsellista, tyttömäistä ja söpöä käytöstä. Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä jokainen tyttö halua olla lapsimaisesti mariseva pikkulikka. Niinpä itsenäisesti ajattelevien, käytökseltään ei-enää-niin-tyttömäisten nuorten naisten joukko on alkanut nostaa päätään. Sana 女汉子 itsessään tarkoittaa kirjaimellisesti "naispuolista miestä".

......

碰瓷 (pèng cí) tarkoittaa merkki merkiltä analysoituna 'posliinin tönäisyä'. Sitä on käytetty viitatessa huijareihin, jotka lähtevät esimerkiksi kiireisille julkisille paikoille "myymään" kalliita esineitä, kuten vanhoja vaaseja. Huijarin todellinen tarkoitus on levittää tavaransa maahan siten, että ohikulkijoiden on helppo tönäistä ne kumoon, rikkoa ne ja siten joutua maksamaan rikkomastaan tavarasta kovan hinnan. Tällaisen huijarin kanssa varovaisuuskaan ei välttämättä auta, sillä huijari saattaa jonkun kulkiessa ohi tönäistä itse oman vaasinsa kumoon ja syyttää asiasta sitten ohikulkijaa. Se on siis huijari, joka posliinia tönäisee, ei niinkään uhri.

Tämä sana on etenkin Kiinassa asuvan ulkomaalaisen silmissä ajankohtainen. Monelle Kiinassa skootterilla tai autolla liikkuvalle on nimittäin käynyt surkeasti, kun ulkomaalaisen tunnistanut kiinalainen on tahallaan heittäytynyt ulkomaalaisen kolhittavaksi ja ruvennut filmaamaan kuin Cristiano Ronaldo konsanaan. Tällaisen (potentiaalisesti hieman itsetuhoisen) käytöksen tarkoituksena on se, että kolhittu kiinalainen järjestää "onnettomuuden" vuoksi kohtauksen siinä toivossa, että rikas ulkomaalainen (kyllä, perusolettamus Kiinassa  on se, että ulkomaalainen on aina varakas) maksaisi itsensä tilanteesta ulos. Joissain tilanteissa filmaaja on jopa tehnyt sopimuksen paikallisen sairaalan lääkärin kanssa. Sairaalareissulle lähdetään, "vammat" hoidetaan kuntoon, "syyllinen" maksaa viulut ja myöhemmin lääkäri jakaa ammattifilmaajan kanssa voitot. Tylyä, mutta näin se vain menee!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kansallisen itsetunnon nostatusta?

Toisinaan kiinalaisia lehtiartikkeleita lukiessani vastaan tulee sellaisia tekstejä, jotka saavat väkisinkin hieman nostamaan kulmiaan ja epäilemään, että mikäköhän tämänkin artikkelin tarkoitus on ollut. Joskus tuntuu siltä, että artikkeleissa pyritään tosiasioita liioittelemalla nostattamaan kiinalaisten itsetuntoa ja kansallista ylpeyttä.

Yksi tällainen artikkeli oli nimeltään ”Miksi ulkomaalaiset naiset ovat hulluina kiinalaisiin miehiin?” Kiinassa kolmisen vuotta eläneenä ja ihmisiä tarkkailleena en voinut kuin naureskella lueskellessani juttua, joka kertoi muutamasta yksittäistapauksesta, jossa kiinalaisella miehellä on puolisona länsimaalainen nainen. Juttu yritti uskotella, että nykypäivänä naiset suorastaan ryntäävät Kiinaan miehistä tappelemaan. En lähtisi ihan heti tällaista allekirjoittamaan, vaikka toki poikkeustapauksiakin Kiinaan saapuvien joukosta löytyy.

Jaan tässä suomennoksen viimeisimmästä huomioni herättäneestä artikkelista. Tekstissä piilee varmasti totuuden jyvä, sillä kiinalaiset, ulkomaille matkailemaan lähtevät turistit ovat nykyään maailman kovimpia kuluttajia, ja upporikkaita löytyy vaurastuvasta Kiinasta vuosi vuodelta enemmän. Lukija saa kuitenkin tehdä omat johtopäätöksensä siitä, onko kirjoittaja (joka ilmeisesti on Yhdysvalloissa asuva kiinalainen) maustanut tekstiään pienellä liioittelulla vai ei – vai voisiko kyseessä olla peräti vitsi?

Tässä suomennos:

Nykyään amerikkalaisten luksustuotekauppojen ovien pielestä löytyy kiinankielisiä kylttejä. Niissä lukee muun muassa ”tervetuloa”, ”meiltä saa kuitin”, ”ethän tinkaa”, ”osta yksi, saat toisen kaupan päälle” tai ”tuotteemme ovat takuulla aitoja”.

Yhdysvalloissa autokaupat ovat palkanneet tarkoituksella myyjiä, jotka osaavat sujuvaa kiinaa. Vaaleatukkainen, sinisilmäinen nuorukainen ottaa esille käyntikorttinsa, joka on kokonaan kiinankielinen. Hänen oikea nimensä on selvästi Michael, sillä kortissa lukee 麦克 (màikè). Kortissa kehotetaan kutsumaan myyjää ”pikku-Maiksi” (小麦 (xiǎomài)).

Las Vegasin merkkivaatekaupassa rivi kultakiharaisia nuoria neitejä odottaa asiakkaita. Itäaasialaiset kasvot nähdessään he alkavat välittömästi suoltaa kiinankielisiä lauseita: ”tervetuloa”, ”katsele rauhassa”, ”kiitos”, ”eipä kestä”, ”tervetuloa uudelleen”. Joskus asiakas toteaa kohteliaasti olevansa Japanista, Etelä-Koreasta tai Vietnamista. Silloin kultakutri vaihtaa välittömästi englantiin ja toteaa tympeä ilme kasvoillaan, että ”katsele itse”. Joskus ennen kiinalaiskaupunkien ulkomaalaisten asuttamissa kaupunginosissa oli kylttejä, joissa luki: ”Kiinalaisilta ja koirilta pääsy kielletty.” Tämän päivän Yhdysvalloissa puolestaan saattaa melkeinpä löytää kylttejä, joissa seisoo: ”Vain kiinalaisten taluttamat koirat saavat astua sisään.”

Kerran vein erään tianjinilaisfirman toimitusjohtajan, herra Wangin, Costco-tukkumyymälään ostoksille. Herra Wang osti kertarysäyksellä tyhjäksi yli kaksikymmentä hyllyllistä tavaraa. Hänen perässään toistakymmentä amerikkalaista myyjää työnsi hiki hatussa ostoskärryjä, ja tilanne oli vaikuttava. Vaikka herra Wang ei edes osannut englantia, riitti, että hän osoitti sormellaan haluamaansa tavaraa, ja myyjä siirsi tavaran ripeästi ostoskärryyn. Alun perin Wang oli tullut Yhdysvaltoihin Boeing 737 -lentokoneen ostaakseen – Costco-ostosreissun saapuessa päätökseensä ladattiin tavarat suoraan koneeseen.

Alkuperäinen teksti julkaistu 《世界博览》-lehdessä. Tämä käännös perustuu editoituun versioon, jonka julkaisi 3.12.2013 sanomalehti 《文摘周报》.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kiina-blogi 200 julkaisua vanha!

Muistan vielä elävästi sen hämärän elokuisen illan Helsingissä vuonna 2011. Olin aloittamassa suuren matkani, lähdössä Kiinaan opiskelemaan. Kirjoittelin siskoni asunnossa Kiina-blogin ensimmäisiä esittelytekstejä, joissa pohdin, mitä tuleman mahdollisesti pitää.

Suomessa vietettyjä kesälomia lukuun ottamatta olen tähän päivään asti ollut sillä samalla tiellä. Oleskelen edelleen Kiinassa opiskelijastatuksella, mutta jatkuvan oppitunneilla käymisen sijaan käytän suurimman osan ajastani omilla tavoillani opiskelemiseen sekä muiden projektien kehittelemiseen.

Paljon on kahdessa vuodessa muuttunut, mitä heijastelee sekin tosiseikka, että paljon on syntynyt myös tekstiä – tämä on jo blogin kahdessadas! Jotkut lukijoista ovat olleet mukana alusta asti ja pitempäänkin (ensimmäisen Kiina-aiheisen blogini kirjoittamisen aloitin jo tammikuussa 2009, lähes viisi vuotta sitten). Se, että niin monet lukijat ovat pysyneet pitkään mukana ja aina välillä tsempanneet kommenteillaan, on pitänyt allekirjoittaneen leuan pystyssä.

Kahdensadan tekstin rajapyykki olisi tullut vastaan jo paljon aikaisemmin, mutta olen parisenkymmentä menneiden aikojen tekstiä päättänyt blogistani poistaa huomattuani, että niillä on tai saattaa kenties tulevaisuudessa olla kaupallista arvoa.

Blogini on todellakin toteuttanut sen tarkoituksen, mitä ajatellen sitä alun perin ryhdyin kirjoittamaan. Halusin sen toimivan ponnahduslautana ammattimaisemman kirjoittamisen pariin. Nyt valmistaudun kiinankielisen romaanin suomentamiseen ja tuotan samalla vaivihkaa kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin pariin opastavaa, viihdyttävää ”tietokirjaa”, jolle saattaa hyvinkin löytyä ensi vuoden aikana Suomesta kustantaja. Lisäksi Kiina-aiheisia tekstejäni julkaistaan säännöllisesti suomalaisissa lehdissä. Näyttää siltä, että pitkäaikaisesta harrastuksestani on viimein tulossa ammatti.

Voin hyvällä omallatunnolla nykyisin kutsua itseäni vapaaksi toimittaja-kirjoittaja-kääntäjäksi, ja olen asiasta onnellinen ja ylpeä. Raha on ollut tiukassa jo melko pitkään, mutta olen onneksi vuosien kovan työn myötä kehittynyt kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntijana niin korkealle tasolle, että kun ensi vuonna jätän Kiinassa asumisen taakseni, uskallan ryhtyä myymään osaamistani toiminimen avulla. Sitä ennen tarvitsen vain jokusen onnistumisen, ja itseluottamusta on nyt kertynyt sen verran, että uskon onnistumisia olevan horisontissa.

Oloni on kaikin puolin mainio, etenkin, kun olen kaiken tämän päälle vielä rakastunut hienoon naiseen, jolle Kiina ja kiinan kieli merkitsevät yhtä paljon kuin itsellenikin.

Kiitoksia lukijoille, pysykäähän mukana jatkossakin!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kunming-tärppejä: Kultainen temppeli

Kunmingin laitamilta löytyy ainakin kaksi merkittävämpää temppelikompleksia. Toinen tunnetaan nimellä Kultainen temppeli (金殿), toista kutsutaan Bambutemppeliksi (筇竹寺). Molemmilla on tarjota kauniita, vanhoja temppelirakennuksia sekä niin paljon vihreää puistoaluetta, että paikalla vierähtää aurinkoisena päivänä mukavasti vaikka koko päivä.

Tällä kertaa esittelen lyhyesti Kultaisen temppelin. Lähteenä on käytetty pääasiassa paikalta löytyneitä infokylttejä. Kerron paikasta omine sanoineni valokuvien muodossa.

Taolainen Kultainen temppeli sijaitsee vehreällä, mäntyjen täyttämällä Mingfeng-kukkulalla. Alkuperäinen temppeli rakennettiin Ming-dynastian aikana vuonna 1602, mutta 35 vuotta myöhemmin rakennelma päätettiin siirtää Bingchuanin maakunnassa sijaitsevalle Jizu-vuorelle. Nykyinen temppeli rakennettiin vuonna 1671, ja vaikka päätemppeliä ei olekaan koolla pilattu, on kyseessä suurin pronssinen rakennelma koko Kiinassa (ei siis kultainen, kuten temppelin nimi saattaa harhaanjohtavasti vihjata). Sen keskellä seisova patsas esittää Zhenwu’ta, joka on yksi taoismin tärkeistä jumalista. Tässä jokunen otos temppelistä:

[Edit: joitain kuvia poistettu jälkikäteen.]



Kultaisen temppelin takana, Mingfeng-kukkulan laella, sijaitsee vanha kellotorni. Se rakennettiin vuonna 1423 ja sen katosta roikkuu jättimäinen, pronssinen kello, joka painaa 14 tonnia. Alueella sijaitsee myös muun muassa suuri kasvitieteellinen puutarha sekä useita muita spotteja, joista valokuvaamisesta ja/tai historiasta kiinnostuneet voivat saada paljon irti.

Lopuksi haluan jakaa otoksia yksityiskohdista, joita temppelillä ja sitä ympäröivällä alueella on tarjota reilusti:






maanantai 9. joulukuuta 2013

Äidin kultaiset avioliittoneuvot

Olen Kiina-blogissa jonkin verran kirjoitellut kiinalaiseen parisuhteeseen liittyvistä aiheista, ja usein kirjoittaessa on tullut sivumennen mainittua nuorten kiinalaisten avioliittopaineista. Tässä jaan käännöksen aiheeseen liittyvästä artikkelista, jonka löysin taannoin kiinalaisesta sanomalehdestä. Artikkeli on 28-vuotiaan naimattoman naisen kirjoittama tilitys äidilleen. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka kiinalaisvanhemmilla voi usein olla tapana asettaa jälkeläisensä harteille kovia paineita puolison löytämiseen liittyen.

Näin se menee:

Olen jo hyvässä iässä, mutten vieläkään ole löytänyt etsimääni. Se henkilö elämässäni, joka puolestani eniten murehtii, on tietysti äitini. Jokusen epäonnistuneen parisuhdekokeilun jälkeen sain hiljattain äidiltäni kirjeen. Tämä kirje oli ensimmäinen, jonka hän oli kirjoittanut minulle yli kymmeneen vuoteen, ja se alkoi näin: ”Rakas tyttäreni, olet jo 28-vuotias. Olet seurustellut monen miehen kanssa, mutta aina tuloksetta. Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua?”

Sydän täynnä epäilyksiä jatkoin lukemista. Se, mitä seurasi, yllätti minut kuin salama kirkkaalta taivaalta: ”Tyttäreni, olemme isäsi kanssa miettineet, että se voisi ehkä johtua siitä, ettet omaa kovin hyvää ymmärrystä omia ominaisuuksiasi kohtaan. Vaatimuksesi unelmiesi miestä kohtaan ovat ehkä kohtuuttomia. Olet ainoastaan 1,58 metriä pitkä, eikä vartalosi muotokaan ole kaksinen (tämä lievä paksuus tosin johtuu osittain siitä, että ruokimme sinua lapsena liikaa siinä pelossa, ettet saisi kylliksi ravintoa). Vanhempasikaan eivät ole erityisen varakkaita. Tavallisen ihmisen tulisi etsiä itselleen tavallinen ihminen. Ei kannata tuhlata vuosiaan epärealististen tavoitteiden vuoksi.”

Itkin murskautuneen itsetuntoni kanssa koko yön. Eikö sanotakin, että kaikki lapset ovat vanhempiensa silmissä täydellisiä? Eivätkö tytön vanhemmat usein olekin sitä mieltä, että minkäänlainen mies ei voi olla kyllin hyvä heidän tyttärelleen? Kuinka äitini saattaakaan niin kärsimättömästi haluta myydä minut alennuksella pois?

Se, mitä olen etsinyt, on aina ollutkin ihan tavallinen ihminen.

Millainen sitten on tavallinen ihminen? Terve ja kohtuullisen näköinen, jonkin verran koulutusta, samankaltainen perhetausta kuin minulla, aavistuksen verran minua pitempi, tulot hieman omiani korkeammat, vuosiltaan suurin piirtein samassa ikäluokassa kuin minäkin. Vartaloni ei ole kaksinen, joten hänkin saa olla lihava, tai laiha. Perhetaustani on vaatimaton, enkä koskaan ole haaveillutkaan mistään rikkaasta prinssistä. Näin yksinkertainen on mielikuvani sopivasta miehestä. Kuinka äitini silti saattaa puhua ”epärealistisista tavoitteista”?

Äitini jatkaa vielä kirjoittamista: ”Eivät ihmiset ennen olleet noin nirsoja. Silloin joku tuli ja esitteli naisen miehelle, sitten tavattiin pari kertaa ennen kuin sovittiin jo asia. Ja kaikki elivät elämänsä mukavasti.” Ongelmana on se, että äidin nuoruusaikoina kaikilla niillä ihmisillä, joihin tehdasalueella törmäsi, oli enemmän tai vähemmän samanlaiset lähtökohdat. Samoin oli tulevaisuusnäkymien laita. Nykyisin, suuressa kaupungissa, on vaikeampi törmätä sopivaan ihmiseen.

Tietyllä tavalla kumppanin etsiminen on kuin etsisi työpaikkaa: tullakseen ensin valituksi ja sitten pärjätäkseen pitäisi olla kaikin puolin sopiva. Lyhyesti sanottuna: Se, että en ole päässyt naimisiin, ei johdu siitä että olisin liian nirso tai että rimani olisi omiin avuihini nähden kohtuuttoman korkealla. Kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että kohtalo ei vain ole tuonut kohdalleni sopivalta tuntuvaa miestä, enkä kohtaloani odotellessani ole halunnut tyytyä ”paremman puutteessa” sellaiseen, joka ei minulle sovi.

Äitini, älä vähättele arvoani vain sen vuoksi, että minulla ei ole ollut onnea rakkaudessa.

Tekstin julkaisi alun perin naistenlehti 《安报·魅力》. Tämä käännös perustuu 《文摘周报》-lehden muokkaamaan versioon.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Luumu kultaisessa vaasissa

Muistan joskus löytäneeni kirpputorilta suomenkielisen, ei niin kovin paksun kopion kiinalaisesta romaanista 《金瓶梅》 (jīn píng méi). Kannessa ei muistaakseni ollut teokselle suomenkielistä nimeä.

Tulin kiinan-opiskeluni alkuvuosina hamstratuksi paljon Kiina-aiheisia teoksia, ja niistä suuri osa odottaa yhä kotimaassa, pahvilaatikoihin pakattuina, kiltisti lukijaansa. Myös Jin Ping Mei löytyy lukemattomien lukemattomien joukosta.

Ehkä joku lukijoista on kyseisen suomennoksen lukenut? Olisi kiva kuulla mielipiteitä käännöksen sisällöstä!

1500-luvulla nimettömän kirjailijan kynästä syntynyt romaani, joka englanniksi tunnetaan nimellä The Plum in the Golden Vase, kertoo värikkään tarinan korruptoituneen kauppiaan ja poliittisen pyrkyrin noususta ja tuhosta.

Tietojeni mukaan romaani ei ole Kiinassa mikään kaikkein suosituin, vaikka se aikoinaan lukeutuikin Ming-dynastian ”neljän suuren romaanin” joukkoon. Sen kansien välistä löytyy niin vahvasti eroottista, suorastaan pornografista sisältöä, että kirja on ollut Kiinassa kiellettyjen, alatyylisten lukunautintojen listalla pitkään. Maon aikoina vain harvoilla ja valituilla oli lupa päästä käsiksi teokseen. Ehkä nykyisinkään niin moni kiinalainen ei ole siihen tutustumisesta erityisen kiinnostunut. Voin toki olla väärässäkin...

Törmäsin tällä viikolla mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tarinaan yhdysvaltalaisesta kääntäjästä. Hänen tarinansa voi lukea englanniksi muun muassa täältä, mutta seuraavassa lyhyesti artikkelin sisältöä suomeksi:

Vuonna 1950 16-vuotias lähetyssaarnaajapoika David Tod Roy astui nanjingilaiseen antikvariaattiin, tavoitteenaan löytää jotakin rivoa luettavaa. Hän löysi lyhentämättömän kopion Jin Ping Mei -teoksesta, josta hän oli aiemmin lukenut vain puutteellisen, lyhennetyn käännöksen, jossa kieli vaihtui rivojen kohtausten tullen englannista latinaksi.

Nuorta Royta kiinnosti ajatus kirjan lapsille sopimattomasta sisällöstä, mutta hän kertoo olleensa ehdottomasti kiinnostunut myös kirjan muusta annista. Myöhemmässä elämänsä vaiheessa hän päätti ryhtyä tuottamaan romaanista kunnollista englanninkielistä käännöstä.

Nyt 80-vuotias Roy käytti elämästään 40 vuotta saattaakseen koko teoksen huolellisesti englannin kielelle. Hiljattain ilmestyi yhteensä lähes 3 000 sivusta koostuvan käännöksen viides ja viimeinen osa, englanniksi The Dissolution.

Käännöstä on kehuttu oivalliseksi, lähes tietosanakirjamaiseksi johdannoksi Ming-dynastian maailmaan ja tapoihin. Vaikutuksen on tehnyt myös hänen tarkkuutensa tekstistä löytyvien, yli 4 400 alaviitteen kanssa. Niiden myötä lukijalle ei pitäisi jäädä teoksesta pieninkään yksityiskohta epäselväksi. Toisaalta kriitikot ovat todenneet, että alaviitteidensä ja tarinassa esiintyvien lähes 800 henkilöhahmon vuoksi käännös saattaa vaatia lukijaltaan äärimmäisyyksiin venyvää kärsivällisyyttä.

Royn käännöstä kiitellään myös siksi, että se on tavallaan pelastanut Chin Ping Mein maineen lännessä: sitä on perinteisesti pidetty pelkkänä pornoteoksena, mutta nykylukijoilla on uuden englanninnoksen myötä tilaisuus lukea teosta poliittisemmastakin näkökulmasta. Erään kriitikon mukaan sellaisesta poliittisesta ja sosiaalisesta korruptiosta, jota romaanissa kuvaillaan, saa tänä päivänä lukea uutisista lähes päivittäin – eikä ainoastaan Kiinassa, vaan ympäri maailman.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Han Han, osa IV – modernin runouden parodioija

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (käännöksen työnimi Kolme porttia) suomentamisesta tulee allekirjoittaneen ykkösprojekti vuodelle 2014 – saimme oikeudet marraskuun lopulla!

Han Han Wikipedian mukaan, osa IV

Han vs. moderni runous

26.9.2006 Han kyseenalaisti modernin kiinalaisen runouden arvon julkaisemassaan blogitekstissä ”Miksi runous ja runoilijoita on yhä olemassa?” (现代诗和诗人为什么还存在). Tässä ja muissa artikkeleissaan hän parodioi sellaisia Kiinan 1900-luvun runoilijoita kuin Xu Zhimo (徐志摩) ja Hai Zi (海子) – jälkimmäisen runoja on luettavissa myös suomeksi, Pertti Seppälän kääntäminä. Hanin tekstit sytyttivät kiistan, jossa häntä vastaan asettui lukuisia kiinalaisrunoilijoita.

Han–Zheng-kiista

10.4.2007 Han kritisoi blogitekstissään ”Viimeaikaisia järjestelyjä” (最近的一些安排) rock-laulaja Zheng Junin (郑钧) tekopyhyyttä. Alun perin vuonna 2006 Zheng oli julkisesti tuominnut kiinalaisen Super Girl -laulukilpailun ”sietämättömän oksettavaksi”. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin oli samankaltaiseen konseptiin perustuvan Super Boy -kilpailun tuomaristossa. Luonnollisesti kritiikki synnytti kaksikon välille kiistan.

Han Han -lainaus, osa IV

En etsinyt tätä tekstiä varten yllämainittuun runouskiistaan liittyvää materiaalia, mutta uskon kuitenkin, että tämä lainaus ajaa sangen hyvin asiansa. Alla käännös ”runosta”, joka löytyy Han Hanin esikoisesta Kolme porttia. Luin kirjan marraskuussa uudestaan, ja tarinasta löytyy jokunen ”moderni runo”. Tämä on poimittu omistamani kopion sivuilta 260–262.


ajelehtii
minun
unessa
ni
tuuli
tavoittamaton
tuuli
vie mukanaan
minun
uneni
kertoo
minulle
minunko sydämeni
ajelehtii
yötaivaassa
vai
ko
yötaivas
leviää
minun
sydämeeni
syvä

syvä
rauhaisa
sydän
rauhaisa
kenen
tuoksu
pitkään
pitkään
pitkään
pitkään
tunkeutuu
minun
unee
ni
levittäytyy
minun
sydämee
ni.




飘散在


睡眠里

何处的

携走我的

告诉
我:
是我的心


夜空


夜空



的心
深了

深了
静了

静了








盘踞

我的


散落



心里