Kouluympäristössä tapahtuvat surmatyöt eivät ole yksityisoikeudella Suomen ja Yhdysvaltain ongelmia. Myös esimerkiksi Kiinassa on viime vuosina tapahtunut. Etenkin vuonna 2010 laajaa julkisuutta keräsi päiväkoteihin ja alakouluihin suuntautuneiden julmien hyökkäysten sarja.
Tänä vuonna syyskuun 14. päivä tapahtui Kaakkois-Kiinan Jiangxi-provinssissa, missä erään lukion kolmannen luokan vastuuopettaja joutui toimistossaan tunnille valmistautuessaan oppilaansa surmaamaksi.
Motiivina pidetään kauan kasvanutta kaunaa liian tiukkaa kuria pitänyttä opettajaa kohtaan. Pitkään kyteneen vihan arvellaan lopulta purkautuneen siinä vaiheessa, kun opettaja takavarikoi pojalta tämän matkapuhelimen. Oppilas oli jo aikaisemmin ehtinyt menettää kiinnostuksensa opiskelua kohtaan. Hän nukkui usein tunneilla, ja surmatyötä edeltävänä aikana oli jopa lakannut tulemasta osalle tunneista.
Kyseinen lukio on tunnettu siitä, että sen oppilaat pärjäävät hyvin kokeissa ja siten sieltä valmistuvien mahdollisuuden päästä arvostetumpiin yliopistoihin ovat paremmat. Opettajansa surmannut oppilas on yksi niistä monista nuorista, jotka oli pistetty lukioon sen hyvän maineen vuoksi, eikä niinkään siksi, että poika kyvyiltään olisi mitenkään erottunut massasta ja siten ansainnut parempaa.
Kyseisessä lukiossa opiskelevien mukaan koulupäivät alkavat tavallisesti aamuseitsemältä ja päättyvät jopa niinkin myöhään kuin iltakymmeneltä; joka viikko pidetään kuusi tenttiä, jotta oppilaat varmasti ovat skarppina läpi lukuvuoden. Lepohetkiä nuorille suodaan vain kahdesti viikossa, lauantai-iltana sekä sunnuntai-iltapäivänä. On helppo päätellä, ettei kyseisessä "superkoulussa" ole helppoa olla kasvava nuori.
Eräs koulun opettajista kertoo, että opettajien on yleensä pakko olla tiukkoja, sillä kilpailu on armotonta paitsi eri oppilaitosten kesken, myös koulun sisäisesti sen eri luokkien, opettajien sekä tietysti itse oppilaiden välillä. Opettajansa surmanneen oppilaan sanotaan jääneen jo hyvän aikaa sitten muiden oppilaiden kelkasta, minkä vuoksi hän oli luovuttanut ja alkanut kapinoida opettajiaan ja jopa omia vanhempiaan vastaan, jotka kohdistivat poikaansa kohtuuttoman korkeita odotuksia.
Surman jälkeen koulun opettajat pitivät netissä neuvonpitoa tapahtuman syistä. Eräs opettaja oli sitä mieltä, että pakkomielteisesti tuloksiin tähtäävän opetuksen keskellä oppilaat saattavat tuntea olevansa kuin tuotantolinjalla kohti paketointia olevia tuotteita. Tällainen johtaa helposti siihen, että oppilaat turtuvat ”opiskeluun” ja menettävät viimeisetkin kiinnostuksensa rippeet koulunkäyntiä kohtaan.
Kovia paineita luovan opetusilmapiirin uskotaan tuovan liian kovia paineita erityisesti niille lapsille, jotka perheensä ainoina lapsina ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi, olemaan huomion keskipisteenä ja siten tuntemaan olevansa erityisiä, muita tärkeämpiä. Toinen suuri joukko paineelle yliherkkiä nuoria ovat ne, jotka syystä tai toisesta eivät juuri koskaan pääse tapaamaan vanhempiaan ja perhettään, vaan asuvat oppilaitoksensa tarjoamissa asuntoloissa.
Halusin jakaa tämän uutisen, sillä kyseessä on ainakin jo toinen kerta lyhyen ajan sisään, kun kiinalaiseen nuorisoon liittyvästä tragediasta tai muusta huolestuttavasta ilmiöstä uutisoitaessa otetaan puheeksi kiinalaisen koulujärjestelmän negatiiviset piirteet. Aihe on ehdottomasti syvemmän tutustumisen arvoinen, ja allekirjoittaneen kiinnostusta aihetta kohtaan lisää se kiinalainen romaani, jonka todennäköisesti ensi vuonna suomennan. Romaani nimittäin kertoo teini-ikäisestä pojasta, joka puuduttavan ja kohtuuttomia paineita luovan koulunkäynnin keskellä yrittää löytää elämästään jotakin innostumisen arvoista. Kirjan ilmestyttyä vuonna 2000 otti nuori sukupolvi tarinan ja sen kirjoittajan omakseen.
Uutisen lähde: 《南方都市报》 17.9.2013; alkuperäisen uutisen sisältöä on tätä blogitekstiä varten valikoiden suomennettu, minkä jälkeen sekaan on tarpeen vaatiessa lisätty omia kommentteja tai muuta informaatiota.
lauantai 28. syyskuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Helmiä katujen varsilta
Tässä taas hieman kevyempää tavaraa blogin lukijoille nautittavaksi. Kävin eilen kamera mukanani pitkällä kävelyllä, tarkoituksenani kiinnittää huomiota erilaisiin mainoksiin ja esimerkiksi kauppojen nimien englanninkielisiin käännöksiin. Tässä tulokset, ensin tulee kuva ja kuvan perässä kommenttini.
Kyllä, yksi kirjoitusmerkin 迷 merkityksistä on ’fani’ ja 尚 voi tarkoittaa muun muassa ’yhä’ tai ’vielä’. Valitettavasti tällaisiin kömpelöihin merkki merkiltä -käännöksiin törmää Kiinassa harva se päivä, ja kenties hienolta kuulostavan kiinankielisen nimen alta löytyvä ”käännös” saa englantia vähänkin tuntevan lähinnä purskahtamaan nauruun. Ei luulisi olevan liian haastavaa löytää jostain yhtä laowaita avuksi ja tarjota sitten kielijelpistä avuksi vaikka pari ilmaista drinkkiä.
Jos kiinalaisissa mainoksissa kuvataan perhettä, kiinnitän yleensä huomiota siihen, millaista perherakennetta niissä kuvataan. Tämä johtuu siitä, että Kiinassa on perinteisen, poikalapsia suosivan ajattelutavan vuoksi huomattava määrä enemmän miehiä, mikä johtaa siihen, että tulevaisuudessa kymmenille miljoonille kiinalaismiehille ei riitä morsiamia. Näissä kahdessa kuvassa onnellisella avioparilla on tytär – onko mainosta kuvattaessa ehkä ollut tarkoituskin välittää kansalle sellaista viestiä, että tyttölapsi perheessä voisi olla onnellinen asia? Vai onko kyseessä pelkkä sattuma? Oli miten oli, mielestäni paikallisessa mainonnassa näkee enemmän tyttöjä kuin poikia.
Tämän pikku vaatekaupan kyltti näyttäisi kaipaavan remonttia – eikä pelkästään huonon kuntonsa vuoksi. Tosin nyt kun tarkemmin kaupan nimeä katson, niin seisoohan siinä kiinaksi merkit 丑 ’ruma’ ja 怪 ’omituinen’… Mahtavatko kiinalaiset naiskuluttajat ymmärtää ironiaa? Kauppa näyttäisi kuitenkin käyvän, sillä liike on ollut kyltin kunnosta päätellen tällä paikalla jo hyvän aikaa.
Tämän leipomokaupan nimi puhuu puolestaan: kyseessä on kaupungin jännittävin paikka ostaa leivoksensa. En ole uskaltautunut sisälle, mutta kuvittelisin sisältä löytyvän bandanna päässään ja suuri viidakkoveitsi kädessään leivoksia väsäävän kiinalaismiehen, jonka puheesta ei saa mitään selvää.
Kuten näistä kuvista voi päätellä, löytyy kauneuskirurgialle Kiinasta reilusti tarjontaa – varmasti siis myös kysyntää. Hieman kyseenalaista mainontaa edustaa jälkimmäinen kuva, jossa mainitaan, että tällä klinikalla leikellään naamoja Audrey Hepburnin kunniaksi. Ennen ja jälkeen -kuvien perusteella klinikan jälki on melko vakuuttavaa. Valitettavasti ottamani kuva on resoluutioltaan sen verran pieni, että en pysty erottamaan, mitä tuohon alapuolelle on pienellä präntillä kirjoitettu.
Tämän kuvan otin ihan vain neuvoakseni niitä lukiojita, jotka kenties aikovat Kiinassa pistää pystyyn jonkinlaisen puodin. Silloin pitää ehdottomasti muistaa, että kaupankäynnistä ei tule mitään, ellet hanki kaupan eteen helvetin isoa kaiutinta ja pistä sitä pumppaamaan taukoamatta hirvittävältä kuulostavaa teknoa. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta sitten kun hiirenhiljainen kauppasi menee konkurssiin, älä turhaan yritä väittää, ettei sinua varoitettu.
Nämä neljä minikylttiä varastivat huomioni graafisen suunnittelunsa vuoksi. Varkaista varoittava poliisisetä vaikuttaa sangen yrmeältä kaverilta, toisin kuin ne iloisen ja ystävällisen näköiset piirroshahmot, joihin Kiinassa elävät tai eläneet ovat varmasti usein törmänneet. Kaupungin siisteydestä vastaava kaverikin alkaa olla kyllästynyt siihen, ettei ketään oikeasti kiinnosta, minne se tupakantumppi pitäisi heittää. Naiset, joista toinen kieltää ottamasta toisista kuvia ilman lupaa ja toinen tuomasta koiraasi sairaalan tiloihin, ovat huomattavasti söötimmän näköisiä, vaikka niiden silmiä tarkastellessa voisi ehkä päätellä, että molemmat ovat aineissa.
Kyllä, yksi kirjoitusmerkin 迷 merkityksistä on ’fani’ ja 尚 voi tarkoittaa muun muassa ’yhä’ tai ’vielä’. Valitettavasti tällaisiin kömpelöihin merkki merkiltä -käännöksiin törmää Kiinassa harva se päivä, ja kenties hienolta kuulostavan kiinankielisen nimen alta löytyvä ”käännös” saa englantia vähänkin tuntevan lähinnä purskahtamaan nauruun. Ei luulisi olevan liian haastavaa löytää jostain yhtä laowaita avuksi ja tarjota sitten kielijelpistä avuksi vaikka pari ilmaista drinkkiä.
Jos kiinalaisissa mainoksissa kuvataan perhettä, kiinnitän yleensä huomiota siihen, millaista perherakennetta niissä kuvataan. Tämä johtuu siitä, että Kiinassa on perinteisen, poikalapsia suosivan ajattelutavan vuoksi huomattava määrä enemmän miehiä, mikä johtaa siihen, että tulevaisuudessa kymmenille miljoonille kiinalaismiehille ei riitä morsiamia. Näissä kahdessa kuvassa onnellisella avioparilla on tytär – onko mainosta kuvattaessa ehkä ollut tarkoituskin välittää kansalle sellaista viestiä, että tyttölapsi perheessä voisi olla onnellinen asia? Vai onko kyseessä pelkkä sattuma? Oli miten oli, mielestäni paikallisessa mainonnassa näkee enemmän tyttöjä kuin poikia.
Tämän pikku vaatekaupan kyltti näyttäisi kaipaavan remonttia – eikä pelkästään huonon kuntonsa vuoksi. Tosin nyt kun tarkemmin kaupan nimeä katson, niin seisoohan siinä kiinaksi merkit 丑 ’ruma’ ja 怪 ’omituinen’… Mahtavatko kiinalaiset naiskuluttajat ymmärtää ironiaa? Kauppa näyttäisi kuitenkin käyvän, sillä liike on ollut kyltin kunnosta päätellen tällä paikalla jo hyvän aikaa.
Tämän leipomokaupan nimi puhuu puolestaan: kyseessä on kaupungin jännittävin paikka ostaa leivoksensa. En ole uskaltautunut sisälle, mutta kuvittelisin sisältä löytyvän bandanna päässään ja suuri viidakkoveitsi kädessään leivoksia väsäävän kiinalaismiehen, jonka puheesta ei saa mitään selvää.
Kuten näistä kuvista voi päätellä, löytyy kauneuskirurgialle Kiinasta reilusti tarjontaa – varmasti siis myös kysyntää. Hieman kyseenalaista mainontaa edustaa jälkimmäinen kuva, jossa mainitaan, että tällä klinikalla leikellään naamoja Audrey Hepburnin kunniaksi. Ennen ja jälkeen -kuvien perusteella klinikan jälki on melko vakuuttavaa. Valitettavasti ottamani kuva on resoluutioltaan sen verran pieni, että en pysty erottamaan, mitä tuohon alapuolelle on pienellä präntillä kirjoitettu.
Tämän kuvan otin ihan vain neuvoakseni niitä lukiojita, jotka kenties aikovat Kiinassa pistää pystyyn jonkinlaisen puodin. Silloin pitää ehdottomasti muistaa, että kaupankäynnistä ei tule mitään, ellet hanki kaupan eteen helvetin isoa kaiutinta ja pistä sitä pumppaamaan taukoamatta hirvittävältä kuulostavaa teknoa. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta sitten kun hiirenhiljainen kauppasi menee konkurssiin, älä turhaan yritä väittää, ettei sinua varoitettu.
Nämä neljä minikylttiä varastivat huomioni graafisen suunnittelunsa vuoksi. Varkaista varoittava poliisisetä vaikuttaa sangen yrmeältä kaverilta, toisin kuin ne iloisen ja ystävällisen näköiset piirroshahmot, joihin Kiinassa elävät tai eläneet ovat varmasti usein törmänneet. Kaupungin siisteydestä vastaava kaverikin alkaa olla kyllästynyt siihen, ettei ketään oikeasti kiinnosta, minne se tupakantumppi pitäisi heittää. Naiset, joista toinen kieltää ottamasta toisista kuvia ilman lupaa ja toinen tuomasta koiraasi sairaalan tiloihin, ovat huomattavasti söötimmän näköisiä, vaikka niiden silmiä tarkastellessa voisi ehkä päätellä, että molemmat ovat aineissa.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Han Han, osa I – hauska tutustua
Kaiken osuessa kohdalleen alan ensi vuoden maaliskuusta alkaen tuottaa suomennosta kiinankielisestä romaanista, jonka kirjoittaja on yksi tunnetuimmista henkilöistä kiinaa puhuvassa maailmassa. Han Han on kuitenkin kansainvälisesti vielä tuntematon nimi.
Löysin joitain mainintoja häntä seuraavista englanninkielisistä sivuista, jotka ovat kääntäneet hänen kirjoituksiaan, mutta ne sivut ovat hiljentyneet jo aikoja sitten: esimerkiksi Han Han Digest on viimeksi twiitannut kaksi vuotta sitten ja Chinageeks on julkaissut puolitoista vuotta sitten.
Ajattelin, että Kiina-blogi olisi oivallinen kanava välittää suomalaisille tietoa Han Hanista, etenkin siksi, että ensi vuoden syysmarkkinoille saattaa ilmestyä suomennos hänen esikoisromaanistaan, joka ilmestyessään vuonna 2000 oli valtava myyntimenestys Kiinassa ja joka teki kirjoittajastaan heti sensaatiomaisen tunnetun. Ehkä romaanille löytyisi blogitekstieni ansiosta muutama potentiaalinen ostaja lisää…
Jatkossa alan julkaista Han Han -tunnisteella varustettuja postauksia. Jokainen teksti sisältää ensin pätkän suomeksi tiivistettyä, Wikipediasta lainattua tietoa miehestä (sekä tiettyihin aiheisiin liittyen myös muualta käsin ongittua informaatiota). Tätä tietoa seuraa suomennos jostain hänen kirjoittamastaan tai muusta häneen liittyvästä – se voi olla esimerkiksi blogiteksti (Han Hanin blogin löydät täältä) tai pätkä jostain hänen romaanistaan tai esseestään. Tavoitteeni on tehdä tästä blogitekstisarjasta ainakin kymmenen osan mittainen.
Aloitetaanpa.
Han Han Wikipedian mukaan, osa I
Perustietoja:
Syyskuun 23. päivä 1982 syntynyt Han Han on ammattitason rallikuski, bestseller-kirjailija, laulaja, Party-lehden luoja ja Kiinan (ja kenties siten koko maailman) luetuin bloggaaja. Hän on kirjoittanut seitsemän romaania, joiden lisäksi häneltä on julkaistu muun muassa esseekokoelmia. Time-lehden äänestyksessä vuonna 2010 Han Han valittiin maailman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. Saman vuoden syyskuussa brittilehti New Statesman sijoitti hänet vastaavalla listallaan sijalle 48. Häntä on usein kuvailtu nuorena ”kapinalliskirjoittajana” ja oman sukupolvensa äänenkannattajana.
Han Han -lainaus, osa I
Tässä ilman sen suurempia kontekstiselittelyjä lyhyt poiminto Han Hanin vuonna 2010 ilmestyneestä romaanista 《1988——我想和这个世界谈谈》 (englanniksi 1988: I Want to Talk with the World), jonka valitsin tämän Kiinan-vuoteni ensimmäiseksi kiinankieliseksi kirjakseni. Tavoitteeni on lukea vähintään yksi kirja joka kuukausi, ja veikkaanpa, että jatkossakin valitsen kirjani Han Hanin laajahkon tuotannon joukosta.
Huomaa, että olen päättänyt olla dialogin esittämisessä uskollinen alkuperäistekstille, jossa esitettävä tapa on mielestäni kiinankin kielessä epätyypillinen.
Nana ei lopulta syönyt isoa nuudeliannostaan loppuun. Kaarsimme huoltoasemalle tankkia täyttämään, ja Nana meni käymään vessassa. Hän sanoi, raskaana oleva nainen ei saa pidätellä, joten joka kerta kun näet vessan, sinun täytyy päästää minut käymään.
Sanoin, ethän aio taas karata?
Nana sanoi, en. Aiotko itse karata?
Sanoin, en.
Nana sanoi, ei se mitään, karkaa pois vain, en minä siitä välitä. Voin elää elämäni missä hyvänsä.
Sanoin, vien sinut etsimään johtaja Sunia.
Nana sanoi, aha. Mutta älä huolehdi, en minä sinulle taakaksi ryhdy. Olet puheliain asiakkaani, minäkään en ole puhunut kenenkään muun kanssa yhtä paljon kuin sinun.
Sanoin, en ole asiakkaasi. Nana hätkähti ja sanoi, et kai vain halua omistaa minua?
Sanoin, en tietenkään. Haluan olla ystäväsi.
Nana hymyili ja sanoi, ystävä, jonka kanssa olet ollut sängyssä?
Sanoin, et kertonut ajoissa, jos olisit kertonut heti alussa, että olet raskaana, miten olisin voinut hypätä sänkyyn kanssasi?
Nana sanoi, minuakin kaduttaa. Jos olisin kertonut heti kättelyssä, et olisi halunnut minua ja minä olisin palannut kotiin. Olisin ehkä ajatellut menettäneeni parisataa yuania, vaikka tosiasiassa olisin säästänyt parikymmentä tuhatta. Kaikki tämä johtuu siitä, etten tehnyt asiaa selväksi.
Sanoin, Nana, itse asiassa sinä teit asian silloin heti hyvin selväksi. Tulen aina muistamaan sen, olet varmasti ainoa prostituoitu maailmassa, joka heti ovella kertoo asiakkaalleen olevansa raskaana.
Nana sanoi, katso, valvontakamera kuvaa meitä.
Nostin katseeni ja näin ison valvontakameran, joka osoitti huoltoaseman kauppaa ja vessan sisäänkäyntiä kohti. Aloin vaistomaisesti vältellä kameraa.
Nana sanoi, tule, otetaan yhteiskuva.
Astuimme valvontakameran eteen. Hymyilimme ja jätimme jälkeemme viiden sekunnin mittaisen videon.
Kysyin Nanalta, mitä me tällä saavutimme?
Nana sanoi, saavutimme yhden turvallisuudentunteen ilmenemismuodoista. Sitä kutsutaan olemassaolon tunteeksi, luin asiasta kirjasta.
Sanoin, olet vielä lukenut kirjojakin.
Nana sanoi, totta kai. Kun olen joutilaana, luen yleensä lehtiä. Mutta minä luen pelkkiä naistenlehtiä, lehtiä joissa käsitellään tunteita ja sydämen asioita, tai muotia. Suurin osa lukemistani on näitä lehtiä, mitään yhteiskunnasta tai politiikasta uutisoivia lehtiä en tykkää lukea.
Sanoin, aivan niin, jos tykkäisit, niin et miettisi tulevan lapsesi lähettämistä Pohjois-Koreaan opiskelemaan.
Alkuperäinen teksti, sivuilta 150–151 (copy-pastattu netistä, joten saattaa sisältää kirjoitusvirheitä):
娜娜最终没有吃完那碗面。我们拐上加油站加满油，娜娜去加油站上了一次厕所，她说，孕妇是不能憋的，你每看见一个厕所就要让我进去。
我说，你不会再跑了吧？
娜娜说，不会。你会不会跑了？
我说，不会。
娜娜说，没事，你跑吧，我无所谓的。我在哪里都能活。
我说，带你找到孙老板。
娜娜说，嗯。不过你放心，我不会拖累你的，你是我说过最多话的客人，我对你讲得最多。
我说，我不是你的客人。娜娜一惊，道，难道你想当我的主人。
我说，那更不是。朋友。
娜娜一笑说，上过床的朋友？
我说，你是不早说，早说你有了，我怎么可能上你。
娜娜说，我也后悔，我早说有了，你就不要我了，我就回去了，看着是损失了几百块钱，但其实是节省了两万块。都怨我没和你说清楚。
我说，娜娜，其实你当时一进门就说清楚，我也会记得你一辈子的，你肯定是世界上第一个上门先说自己已经怀孕的小姐。
娜娜笑笑，说，你看，摄像头照着我们。
我抬头一看，有一个硕大的摄像头，正对着加油站便利店，尽头便是厕所。我下意识地躲避了一下。
娜娜说，来，我们拍个合影。
我们站在便利店的摄像头前，各自微笑，留下五秒的视频。
我问娜娜，这算是什么。
娜娜说，这算是安全感中的一个分支。叫存在感。我书里看的。
我说，你还真读过一些书。
娜娜说，那是，我闲下来还是会读点杂志的。不过我都是读一些女性杂志，情感杂志，心理杂志，时尚杂志，最多就这样了，太深的那些，和新闻什么社会啊政治啊有关的那些我都不喜欢读。
我说，是，要不然你也不会把你儿女送朝鲜去了。
Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com
Löysin joitain mainintoja häntä seuraavista englanninkielisistä sivuista, jotka ovat kääntäneet hänen kirjoituksiaan, mutta ne sivut ovat hiljentyneet jo aikoja sitten: esimerkiksi Han Han Digest on viimeksi twiitannut kaksi vuotta sitten ja Chinageeks on julkaissut puolitoista vuotta sitten.
Ajattelin, että Kiina-blogi olisi oivallinen kanava välittää suomalaisille tietoa Han Hanista, etenkin siksi, että ensi vuoden syysmarkkinoille saattaa ilmestyä suomennos hänen esikoisromaanistaan, joka ilmestyessään vuonna 2000 oli valtava myyntimenestys Kiinassa ja joka teki kirjoittajastaan heti sensaatiomaisen tunnetun. Ehkä romaanille löytyisi blogitekstieni ansiosta muutama potentiaalinen ostaja lisää…
Jatkossa alan julkaista Han Han -tunnisteella varustettuja postauksia. Jokainen teksti sisältää ensin pätkän suomeksi tiivistettyä, Wikipediasta lainattua tietoa miehestä (sekä tiettyihin aiheisiin liittyen myös muualta käsin ongittua informaatiota). Tätä tietoa seuraa suomennos jostain hänen kirjoittamastaan tai muusta häneen liittyvästä – se voi olla esimerkiksi blogiteksti (Han Hanin blogin löydät täältä) tai pätkä jostain hänen romaanistaan tai esseestään. Tavoitteeni on tehdä tästä blogitekstisarjasta ainakin kymmenen osan mittainen.
Aloitetaanpa.
Han Han Wikipedian mukaan, osa I
Perustietoja:
Syyskuun 23. päivä 1982 syntynyt Han Han on ammattitason rallikuski, bestseller-kirjailija, laulaja, Party-lehden luoja ja Kiinan (ja kenties siten koko maailman) luetuin bloggaaja. Hän on kirjoittanut seitsemän romaania, joiden lisäksi häneltä on julkaistu muun muassa esseekokoelmia. Time-lehden äänestyksessä vuonna 2010 Han Han valittiin maailman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. Saman vuoden syyskuussa brittilehti New Statesman sijoitti hänet vastaavalla listallaan sijalle 48. Häntä on usein kuvailtu nuorena ”kapinalliskirjoittajana” ja oman sukupolvensa äänenkannattajana.
Han Han -lainaus, osa I
Tässä ilman sen suurempia kontekstiselittelyjä lyhyt poiminto Han Hanin vuonna 2010 ilmestyneestä romaanista 《1988——我想和这个世界谈谈》 (englanniksi 1988: I Want to Talk with the World), jonka valitsin tämän Kiinan-vuoteni ensimmäiseksi kiinankieliseksi kirjakseni. Tavoitteeni on lukea vähintään yksi kirja joka kuukausi, ja veikkaanpa, että jatkossakin valitsen kirjani Han Hanin laajahkon tuotannon joukosta.
Huomaa, että olen päättänyt olla dialogin esittämisessä uskollinen alkuperäistekstille, jossa esitettävä tapa on mielestäni kiinankin kielessä epätyypillinen.
Nana ei lopulta syönyt isoa nuudeliannostaan loppuun. Kaarsimme huoltoasemalle tankkia täyttämään, ja Nana meni käymään vessassa. Hän sanoi, raskaana oleva nainen ei saa pidätellä, joten joka kerta kun näet vessan, sinun täytyy päästää minut käymään.
Sanoin, ethän aio taas karata?
Nana sanoi, en. Aiotko itse karata?
Sanoin, en.
Nana sanoi, ei se mitään, karkaa pois vain, en minä siitä välitä. Voin elää elämäni missä hyvänsä.
Sanoin, vien sinut etsimään johtaja Sunia.
Nana sanoi, aha. Mutta älä huolehdi, en minä sinulle taakaksi ryhdy. Olet puheliain asiakkaani, minäkään en ole puhunut kenenkään muun kanssa yhtä paljon kuin sinun.
Sanoin, en ole asiakkaasi. Nana hätkähti ja sanoi, et kai vain halua omistaa minua?
Sanoin, en tietenkään. Haluan olla ystäväsi.
Nana hymyili ja sanoi, ystävä, jonka kanssa olet ollut sängyssä?
Sanoin, et kertonut ajoissa, jos olisit kertonut heti alussa, että olet raskaana, miten olisin voinut hypätä sänkyyn kanssasi?
Nana sanoi, minuakin kaduttaa. Jos olisin kertonut heti kättelyssä, et olisi halunnut minua ja minä olisin palannut kotiin. Olisin ehkä ajatellut menettäneeni parisataa yuania, vaikka tosiasiassa olisin säästänyt parikymmentä tuhatta. Kaikki tämä johtuu siitä, etten tehnyt asiaa selväksi.
Sanoin, Nana, itse asiassa sinä teit asian silloin heti hyvin selväksi. Tulen aina muistamaan sen, olet varmasti ainoa prostituoitu maailmassa, joka heti ovella kertoo asiakkaalleen olevansa raskaana.
Nana sanoi, katso, valvontakamera kuvaa meitä.
Nostin katseeni ja näin ison valvontakameran, joka osoitti huoltoaseman kauppaa ja vessan sisäänkäyntiä kohti. Aloin vaistomaisesti vältellä kameraa.
Nana sanoi, tule, otetaan yhteiskuva.
Astuimme valvontakameran eteen. Hymyilimme ja jätimme jälkeemme viiden sekunnin mittaisen videon.
Kysyin Nanalta, mitä me tällä saavutimme?
Nana sanoi, saavutimme yhden turvallisuudentunteen ilmenemismuodoista. Sitä kutsutaan olemassaolon tunteeksi, luin asiasta kirjasta.
Sanoin, olet vielä lukenut kirjojakin.
Nana sanoi, totta kai. Kun olen joutilaana, luen yleensä lehtiä. Mutta minä luen pelkkiä naistenlehtiä, lehtiä joissa käsitellään tunteita ja sydämen asioita, tai muotia. Suurin osa lukemistani on näitä lehtiä, mitään yhteiskunnasta tai politiikasta uutisoivia lehtiä en tykkää lukea.
Sanoin, aivan niin, jos tykkäisit, niin et miettisi tulevan lapsesi lähettämistä Pohjois-Koreaan opiskelemaan.
Alkuperäinen teksti, sivuilta 150–151 (copy-pastattu netistä, joten saattaa sisältää kirjoitusvirheitä):
娜娜最终没有吃完那碗面。我们拐上加油站加满油，娜娜去加油站上了一次厕所，她说，孕妇是不能憋的，你每看见一个厕所就要让我进去。
我说，你不会再跑了吧？
娜娜说，不会。你会不会跑了？
我说，不会。
娜娜说，没事，你跑吧，我无所谓的。我在哪里都能活。
我说，带你找到孙老板。
娜娜说，嗯。不过你放心，我不会拖累你的，你是我说过最多话的客人，我对你讲得最多。
我说，我不是你的客人。娜娜一惊，道，难道你想当我的主人。
我说，那更不是。朋友。
娜娜一笑说，上过床的朋友？
我说，你是不早说，早说你有了，我怎么可能上你。
娜娜说，我也后悔，我早说有了，你就不要我了，我就回去了，看着是损失了几百块钱，但其实是节省了两万块。都怨我没和你说清楚。
我说，娜娜，其实你当时一进门就说清楚，我也会记得你一辈子的，你肯定是世界上第一个上门先说自己已经怀孕的小姐。
娜娜笑笑，说，你看，摄像头照着我们。
我抬头一看，有一个硕大的摄像头，正对着加油站便利店，尽头便是厕所。我下意识地躲避了一下。
娜娜说，来，我们拍个合影。
我们站在便利店的摄像头前，各自微笑，留下五秒的视频。
我问娜娜，这算是什么。
娜娜说，这算是安全感中的一个分支。叫存在感。我书里看的。
我说，你还真读过一些书。
娜娜说，那是，我闲下来还是会读点杂志的。不过我都是读一些女性杂志，情感杂志，心理杂志，时尚杂志，最多就这样了，太深的那些，和新闻什么社会啊政治啊有关的那些我都不喜欢读。
我说，是，要不然你也不会把你儿女送朝鲜去了。
Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com
torstai 19. syyskuuta 2013
Poikamainen tyttö, voi ei!
Aloitin viime viikolla kiinalaiseen mikroblogipalvelu Weiboon tutustumisen.
Kiinalaista mediaa seuratessa tulee usein vastaan aiheita, joita esitellessä viitataan Weiboon. Joku on kirjoittanut osuvasti kiinnostavasta tai muuten vain huomiota herättävästä aiheesta, ja muut käyttäjät ovat alkaneet välittää kirjoitusta eteenpäin. Pian sadat tuhannet tai miljoonat ihmiset ovat lukeneet sen, ja kommenttejakin on luultavasti kertynyt enemmän kuin kukaan koskaan jaksaisi lukea. Lehdilleen täytettä etsivät toimittajat saavat aiheesta raportoitavaa.
Aiheeseen, joka kulloinkin lukeutuu Weibon huomiota herättävimpiin, viitataan adjektiivilla 热门 – aihe on siis kuuma. Kuuma aihe voi olla yhteiskunnallisesti merkittävä ja arkaluontoinenkin, jolloin sensorit saattavat poistaa postauksen vain minuuttien kuluessa sen lähettämisestä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä, sillä Weibo-käyttäjiä on niin paljon, että postaus on ehtinyt jo levitä laajalle lukijakunnalle. Weiboa pidetään vahvana kanavana kiinalaiselle yksilölle, joka haluaa ilmaista mielipiteensä, ja etenkin sellaiselle käyttäjälle, joka osaa tehdä sen ovelalla tavalla niin, että postaukset eivät tule sensuroiduiksi.
Kuumat aiheet saattavat olla myös täysin turhia. Mutta turhuudethan kiinnostavat – mietitään vaikka 7 päivää -lehden suosiota Suomessa.
Ensimmäisen kuuman aiheen, jonka Kiina-blogi jakaa, voinee suoraan tuomita turhuuksien osastolle. Haluan sen kuitenkin jakaa, sillä listat ovat usein suosittua luettavaa, ja saahan luettava välillä aiheeltaan turhaakin olla.
Toisaalta tämä saattaa olla ihan kiinnostavakin aihe. 20 poikamaisesti käyttäytyvän tytön tunnusmerkkiä latova lista kertoo jotakin Kiinassa yhä vahvasti vallitsevista sukupuolirooleista. Nuoressa parisuhteessa muun muassa se, että tyttö käyttäytyy erittäin tyttömäisesti tai suorastaan lapsellisesti, on tavallisesti paitsi sallittua, myös suotavaa.
Tästä Weibossa kuumaksi kierrätetystä ja kommentoidusta listasta selviää, millaisia asenteita, tapoja tai käytöstä nuorelta naiselta Kiinassa tavallisesti ei odoteta. Valitse suosikkisi!
“女汉子”的20个标准
”Poikamaisen tytön” 20 tunnusmerkkiä
1. 瓶盖拧不开，会较劲但不求助
Jos ei meinaa onnistua vääntämään pullonkorkkia auki, tekee kaikkensa, mutta ei kuitenkaan pyydä apua.
2. 天太热时，在家会“裸奔”
Sään ollessa liian kuuma kävelee kotonaan ilkialasti.
3. 常发出“当女生好麻烦”的感叹
Valittelee usein sitä, kuinka ”naisena oleminen on hankalaa”.
4. 喜欢仰着头把薯片渣往嘴里倒
Tykkää syödä perunalastuja kohottamalla leukansa ylöspäin ja kaatamalla niitä suoraan suuhunsa.
5. 平时或上网聊天时会说脏话
Käyttää arkielämässä tai internetissä likaista kieltä.
6. 夏天愿意去吃没空调的老火锅
Suostuu kuumana kesäpäivänä syömään hot pot -ravintolassa, jossa ei ole ilmastointia.
7. 能自己换饮水机水桶
Pystyy itse vaihtamaan vesiautomaatin vesipullon [joka painaa lähes 20 kiloa].
8. 爱玩网络游戏
Rakastaa nettipelejä.
9. 时间太晚会不洗漱直接睡觉
Kellon ollessa liian myöhä menee nukkumaan pesemättä kasvojaan ja hampaitaan.
10. 不爱化妆，很少自拍
Ei pidä meikkaamisesta, ottaa hyvin vähän kuvia itsestään.
11. 跟男生很容易成为“哥们儿”
Ystävystyy helposti poikien kanssa, muuttuen siten itsekin ”jätkäksi”.
12. 喜欢跷二郎腿或抖脚
Tykkää istua toisen jalan nilkka toisen jalan polven päällä.
13. 觉得逛街购物是种麻烦
Kokee shoppailun rasittavaksi puuhaksi.
14. 很少进理发店、美甲店、美容院
Käy hyvin harvoin kampaajalla, pedikyyrissä ja kauneussalongeissa.
15. 吃苹果通常是洗干净直接啃
Omenaa syödessään tavallisesti vain pesee sen ja alkaa natustaa.
16. 在家时经常不洗脸不梳头
Kotona ollessaan jättää usein kasvojen pesun ja hiusten harjaamisen väliin.
17. 外出旅游行李自己扛
Kantaa matkustaessaan itse omat matkatavaransa.
18. 看不惯发嗲的女生，觉得矫情
Katsoo paheksuen tyttöjä, jotka käyttäytyvät lapsellisesti.
19. 穿高跟鞋也敢追地铁公交
Uskaltaa korkokengät jalassakin juosta metron tai bussin perään.
20. 有异性在场点餐也敢点大份
Kehtaa jopa vastakkaisen sukupuolen edustajan läsnä ollessa tilata ravintolassa ison annoksen.
Kiinalaista mediaa seuratessa tulee usein vastaan aiheita, joita esitellessä viitataan Weiboon. Joku on kirjoittanut osuvasti kiinnostavasta tai muuten vain huomiota herättävästä aiheesta, ja muut käyttäjät ovat alkaneet välittää kirjoitusta eteenpäin. Pian sadat tuhannet tai miljoonat ihmiset ovat lukeneet sen, ja kommenttejakin on luultavasti kertynyt enemmän kuin kukaan koskaan jaksaisi lukea. Lehdilleen täytettä etsivät toimittajat saavat aiheesta raportoitavaa.
Aiheeseen, joka kulloinkin lukeutuu Weibon huomiota herättävimpiin, viitataan adjektiivilla 热门 – aihe on siis kuuma. Kuuma aihe voi olla yhteiskunnallisesti merkittävä ja arkaluontoinenkin, jolloin sensorit saattavat poistaa postauksen vain minuuttien kuluessa sen lähettämisestä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä, sillä Weibo-käyttäjiä on niin paljon, että postaus on ehtinyt jo levitä laajalle lukijakunnalle. Weiboa pidetään vahvana kanavana kiinalaiselle yksilölle, joka haluaa ilmaista mielipiteensä, ja etenkin sellaiselle käyttäjälle, joka osaa tehdä sen ovelalla tavalla niin, että postaukset eivät tule sensuroiduiksi.
Kuumat aiheet saattavat olla myös täysin turhia. Mutta turhuudethan kiinnostavat – mietitään vaikka 7 päivää -lehden suosiota Suomessa.
Ensimmäisen kuuman aiheen, jonka Kiina-blogi jakaa, voinee suoraan tuomita turhuuksien osastolle. Haluan sen kuitenkin jakaa, sillä listat ovat usein suosittua luettavaa, ja saahan luettava välillä aiheeltaan turhaakin olla.
Toisaalta tämä saattaa olla ihan kiinnostavakin aihe. 20 poikamaisesti käyttäytyvän tytön tunnusmerkkiä latova lista kertoo jotakin Kiinassa yhä vahvasti vallitsevista sukupuolirooleista. Nuoressa parisuhteessa muun muassa se, että tyttö käyttäytyy erittäin tyttömäisesti tai suorastaan lapsellisesti, on tavallisesti paitsi sallittua, myös suotavaa.
Tästä Weibossa kuumaksi kierrätetystä ja kommentoidusta listasta selviää, millaisia asenteita, tapoja tai käytöstä nuorelta naiselta Kiinassa tavallisesti ei odoteta. Valitse suosikkisi!
“女汉子”的20个标准
”Poikamaisen tytön” 20 tunnusmerkkiä
1. 瓶盖拧不开，会较劲但不求助
Jos ei meinaa onnistua vääntämään pullonkorkkia auki, tekee kaikkensa, mutta ei kuitenkaan pyydä apua.
2. 天太热时，在家会“裸奔”
Sään ollessa liian kuuma kävelee kotonaan ilkialasti.
3. 常发出“当女生好麻烦”的感叹
Valittelee usein sitä, kuinka ”naisena oleminen on hankalaa”.
4. 喜欢仰着头把薯片渣往嘴里倒
Tykkää syödä perunalastuja kohottamalla leukansa ylöspäin ja kaatamalla niitä suoraan suuhunsa.
5. 平时或上网聊天时会说脏话
Käyttää arkielämässä tai internetissä likaista kieltä.
6. 夏天愿意去吃没空调的老火锅
Suostuu kuumana kesäpäivänä syömään hot pot -ravintolassa, jossa ei ole ilmastointia.
7. 能自己换饮水机水桶
Pystyy itse vaihtamaan vesiautomaatin vesipullon [joka painaa lähes 20 kiloa].
8. 爱玩网络游戏
Rakastaa nettipelejä.
9. 时间太晚会不洗漱直接睡觉
Kellon ollessa liian myöhä menee nukkumaan pesemättä kasvojaan ja hampaitaan.
10. 不爱化妆，很少自拍
Ei pidä meikkaamisesta, ottaa hyvin vähän kuvia itsestään.
11. 跟男生很容易成为“哥们儿”
Ystävystyy helposti poikien kanssa, muuttuen siten itsekin ”jätkäksi”.
12. 喜欢跷二郎腿或抖脚
Tykkää istua toisen jalan nilkka toisen jalan polven päällä.
13. 觉得逛街购物是种麻烦
Kokee shoppailun rasittavaksi puuhaksi.
14. 很少进理发店、美甲店、美容院
Käy hyvin harvoin kampaajalla, pedikyyrissä ja kauneussalongeissa.
15. 吃苹果通常是洗干净直接啃
Omenaa syödessään tavallisesti vain pesee sen ja alkaa natustaa.
16. 在家时经常不洗脸不梳头
Kotona ollessaan jättää usein kasvojen pesun ja hiusten harjaamisen väliin.
17. 外出旅游行李自己扛
Kantaa matkustaessaan itse omat matkatavaransa.
18. 看不惯发嗲的女生，觉得矫情
Katsoo paheksuen tyttöjä, jotka käyttäytyvät lapsellisesti.
19. 穿高跟鞋也敢追地铁公交
Uskaltaa korkokengät jalassakin juosta metron tai bussin perään.
20. 有异性在场点餐也敢点大份
Kehtaa jopa vastakkaisen sukupuolen edustajan läsnä ollessa tilata ravintolassa ison annoksen.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Kiina lukuina (I)
Tällä hetkellä kiinan opiskeluni tärkein osa-alue on lukeminen. Pyrin lukemaan päivittäin noin kymmenen sivun edestä valitsemaani kiinalaista romaania sekä muutaman sanomalehtiartikkelin. Sanomalehtien saralla pitäydyn hyväksi todetussa, kolmen päivän välein ilmestyvässä 《文摘周刊》-lehdessä, johon on kerätty mielenkiintoisia uutisartikkeleita muista julkaisuista. Jokaisen artikkelin mukana tulee tieto siitä, missä teksti on alun perin julkaistu, joten lukija voi halutessaan vaikka netitse käydä tutustumassa, mitä muuta kyseisellä lähteellä on tarjottavanaan.
Koska lukutahtini on nyt aiempaa tiuhempi, näyttäisi blogissa jaettavaakin olevan tiedossa taas ihan mukavasti. Olen tähän ensimmäiseen blogitekstiin koonnut neljän uutisartikkelin pohjalta tilastotietoja, joiden myötä lukija saa sitä, mitä blogini nimen alaotsikkokin lupaa: pintaraapaisuja Kiinasta.
(Tykkään kirjoitella välillä tällaisia täysin pintapuolisia juttuja, sillä ajan myötä jotkin näistä lyhykäisistä kappaleista saattavat inspiroida allekirjoittaneen isompaa tekstiä työstämään. Ja miksei lukijakin voisi tätä kautta innostua hakeutumaan lisätiedon pariin?)
Maan korkeimmat minimipalkat
Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinan korkeinta minimikuukausipalkkaa ”nauttivat” shanghailaiset, jotka tienaavat kuukaudessa vähintään 1 620 yuania eli noin 200 euroa. Jos tarkastellaan tuntipalkkasäännöksiä, vievät pekingiläiset voiton 15,2 yuanin eli vajaan kahden euron tuntiliksallaan.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että jopa hintatasoltaan alhaisessa Yunnanissa ei noilla summilla kovin pitkälle pötkittäisi. Peking ja Shanghai taas ovat Kiinan kalleimpia kaupunkeja, joten minimipalkalla elävän tulee todennäköisesti asua vanhempiensa luona, syödä vain kotona valmistettuja aterioita tai halvimpia mantou-pullia ja ottaa elämän muillakin rintamilla rauhallisesti. Sellaiset ihanteet kuin omistusasunto ja lapsen pistäminen hyvään kouluun saattavat jäädä haaveeksi.
Lähde: 中新网-verkkosivusto
Mistä sitten rahat vuokraan?
Elinkustannukset nousevat, sille ei voi mitään. Asuminen etenkin suurissa kiinalaiskaupungeissa on ylettömän kallista, halusit sitten hankkia omistusasunnon tai elää vuokralla.
Tilastojen mukaan yleinen vuokrataso on ollut maanlaajuisesti nousussa nyt 44 kuukautta putkeen. Jyrkintä nousu on ollut Shenzhenissä, missä tämän päivän vuokrataso on keskimäärin 32 % vuoden 2009 lukemia korkeampi. Shenzhenistä löytyy jopa asuinalue, jossa nousu on ollut huimaava 89 %. Matalatuloisemman shenzheniläisen palkasta jopa kaksi kolmannesta saattaa upota vuokrakustannuksiin.
Lähde: 《南方日报》
Yhden lapsen politiikan rikkomisesta
Yhden lapsen politiikka on laaja ja kiehtova aihe, johon aion myöhemmin perehtyä tarkemmin. Liian monen lapsen hankkimisesta aiheutuvat seuraukset näyttäisivät vaihtelevan alueittain, mutta yleistäen voitaneen sanoa, että rangaistuksena liiallisesta lisääntymisestä saa ainakin sakkoja ja häpeää. Häpeästä esimerkkinä sellainen ainakin jossain päin maata olemassa oleva käytäntö, että sääntöjä rikkovan avioparin koko työyksiköltä jää vuoden lopussa mahdolliset bonukset saamatta.
Taloudelliset sanktiot näyttäisivät pahenevan sitä mukaa, mitä suurempi ja varakkaampi kaupunki on kyseessä. Maaseudulla rajoitusten ylittäminen ei siis ihan välttämättä pilaa koko loppuelämää, mutta esimerkiksi Shanghaissa sakotetaan avioparin kumpaistakin osapuolta vuosituloihin nähden kolminkertaisella summalla. Jos siis pariskunta tienaa yhteensä 80 000 yuania vuodessa, rapsahtaa heille rangaistukseksi 240 000 yuanin sakko. Pekingissä vastaava kerroin on lain mukaan pahimmillaan peräti kaksikymmentä. Kuulostaa tehokkaalta pelotteelta, mutta…
…syvemmälle perehtymiselle aiheeseen löytyy monia syitä. Minua kiinnostaa esimerkiksi tietää, kuinka tyttöystäväni pomolla voi olla neljä poikaa…
Lähde: 《21世纪经济报告》
Kirjoja, vaan ei lukijoita
Ei ehkä tule yllätyksenä, että väkiluvultaan maailman suurimmassa valtiossa painetaan myös suurimmat määrät kirjoja. Silti lukemien tarkasteleminen saa haukkomaan henkeään. Kiinassa painettiin vuonna 2012 peräti 7,925 miljardia kirjaa. Joka päivä julkaistiin keskimäärin 373 teosta.
Silti kiinalaiset lukevat vähän. Tilastojen mukaan keskivertokiinalainen lukee yhden vuoden aikana vain vähän yli neljä kirjaa. Vertailukohtaa tuo katsaus Pohjoismaihin, joissa artikkelin tietojen mukaan ihmiset lukevat keskimäärin 24 kirjaa vuodessa. Pohjoismaiden jälkeen kakkosena tulevat Yhdysvallat ja Etelä-Korea 17 ja 11 kirjan vuositahdeillaan.
Kiinan alhaiset lukemistilastot yllättävät, sillä ainakin hinnaltaan kirjat ovat maassa todella edullisia – kallein ostamani romaani taisi maksaa 25 yuania eli noin kolme euroa. En tiedä, kuinka yleisessä käytössä julkiset kirjastot Kiinassa ovat, mutta minusta tuntuu, että kirjojen edullisuus vähentää kysyntää kirjastopalveluille. Tämä on sääli siinä mielessä, että Kiinassa kirjaa (joita siis painettiin viime vuonna 7,925 miljardia kappaletta) pidetään helposti kertakäyttötavarana, joka viskataan roskikseen lukemisen jälkeen.
Lähde: 《新景报》
Koska lukutahtini on nyt aiempaa tiuhempi, näyttäisi blogissa jaettavaakin olevan tiedossa taas ihan mukavasti. Olen tähän ensimmäiseen blogitekstiin koonnut neljän uutisartikkelin pohjalta tilastotietoja, joiden myötä lukija saa sitä, mitä blogini nimen alaotsikkokin lupaa: pintaraapaisuja Kiinasta.
(Tykkään kirjoitella välillä tällaisia täysin pintapuolisia juttuja, sillä ajan myötä jotkin näistä lyhykäisistä kappaleista saattavat inspiroida allekirjoittaneen isompaa tekstiä työstämään. Ja miksei lukijakin voisi tätä kautta innostua hakeutumaan lisätiedon pariin?)
Maan korkeimmat minimipalkat
Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinan korkeinta minimikuukausipalkkaa ”nauttivat” shanghailaiset, jotka tienaavat kuukaudessa vähintään 1 620 yuania eli noin 200 euroa. Jos tarkastellaan tuntipalkkasäännöksiä, vievät pekingiläiset voiton 15,2 yuanin eli vajaan kahden euron tuntiliksallaan.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että jopa hintatasoltaan alhaisessa Yunnanissa ei noilla summilla kovin pitkälle pötkittäisi. Peking ja Shanghai taas ovat Kiinan kalleimpia kaupunkeja, joten minimipalkalla elävän tulee todennäköisesti asua vanhempiensa luona, syödä vain kotona valmistettuja aterioita tai halvimpia mantou-pullia ja ottaa elämän muillakin rintamilla rauhallisesti. Sellaiset ihanteet kuin omistusasunto ja lapsen pistäminen hyvään kouluun saattavat jäädä haaveeksi.
Lähde: 中新网-verkkosivusto
Mistä sitten rahat vuokraan?
Elinkustannukset nousevat, sille ei voi mitään. Asuminen etenkin suurissa kiinalaiskaupungeissa on ylettömän kallista, halusit sitten hankkia omistusasunnon tai elää vuokralla.
Tilastojen mukaan yleinen vuokrataso on ollut maanlaajuisesti nousussa nyt 44 kuukautta putkeen. Jyrkintä nousu on ollut Shenzhenissä, missä tämän päivän vuokrataso on keskimäärin 32 % vuoden 2009 lukemia korkeampi. Shenzhenistä löytyy jopa asuinalue, jossa nousu on ollut huimaava 89 %. Matalatuloisemman shenzheniläisen palkasta jopa kaksi kolmannesta saattaa upota vuokrakustannuksiin.
Lähde: 《南方日报》
Yhden lapsen politiikan rikkomisesta
Yhden lapsen politiikka on laaja ja kiehtova aihe, johon aion myöhemmin perehtyä tarkemmin. Liian monen lapsen hankkimisesta aiheutuvat seuraukset näyttäisivät vaihtelevan alueittain, mutta yleistäen voitaneen sanoa, että rangaistuksena liiallisesta lisääntymisestä saa ainakin sakkoja ja häpeää. Häpeästä esimerkkinä sellainen ainakin jossain päin maata olemassa oleva käytäntö, että sääntöjä rikkovan avioparin koko työyksiköltä jää vuoden lopussa mahdolliset bonukset saamatta.
Taloudelliset sanktiot näyttäisivät pahenevan sitä mukaa, mitä suurempi ja varakkaampi kaupunki on kyseessä. Maaseudulla rajoitusten ylittäminen ei siis ihan välttämättä pilaa koko loppuelämää, mutta esimerkiksi Shanghaissa sakotetaan avioparin kumpaistakin osapuolta vuosituloihin nähden kolminkertaisella summalla. Jos siis pariskunta tienaa yhteensä 80 000 yuania vuodessa, rapsahtaa heille rangaistukseksi 240 000 yuanin sakko. Pekingissä vastaava kerroin on lain mukaan pahimmillaan peräti kaksikymmentä. Kuulostaa tehokkaalta pelotteelta, mutta…
…syvemmälle perehtymiselle aiheeseen löytyy monia syitä. Minua kiinnostaa esimerkiksi tietää, kuinka tyttöystäväni pomolla voi olla neljä poikaa…
Lähde: 《21世纪经济报告》
Kirjoja, vaan ei lukijoita
Ei ehkä tule yllätyksenä, että väkiluvultaan maailman suurimmassa valtiossa painetaan myös suurimmat määrät kirjoja. Silti lukemien tarkasteleminen saa haukkomaan henkeään. Kiinassa painettiin vuonna 2012 peräti 7,925 miljardia kirjaa. Joka päivä julkaistiin keskimäärin 373 teosta.
Silti kiinalaiset lukevat vähän. Tilastojen mukaan keskivertokiinalainen lukee yhden vuoden aikana vain vähän yli neljä kirjaa. Vertailukohtaa tuo katsaus Pohjoismaihin, joissa artikkelin tietojen mukaan ihmiset lukevat keskimäärin 24 kirjaa vuodessa. Pohjoismaiden jälkeen kakkosena tulevat Yhdysvallat ja Etelä-Korea 17 ja 11 kirjan vuositahdeillaan.
Kiinan alhaiset lukemistilastot yllättävät, sillä ainakin hinnaltaan kirjat ovat maassa todella edullisia – kallein ostamani romaani taisi maksaa 25 yuania eli noin kolme euroa. En tiedä, kuinka yleisessä käytössä julkiset kirjastot Kiinassa ovat, mutta minusta tuntuu, että kirjojen edullisuus vähentää kysyntää kirjastopalveluille. Tämä on sääli siinä mielessä, että Kiinassa kirjaa (joita siis painettiin viime vuonna 7,925 miljardia kappaletta) pidetään helposti kertakäyttötavarana, joka viskataan roskikseen lukemisen jälkeen.
Lähde: 《新景报》
tiistai 10. syyskuuta 2013
Paluutunnelmia
On vierähtänyt viikko siitä, kun palasin takaisin Kunmingiin, ikuisen kevään kaupunkiin. Tässä kirjoitan lyhyesti ensimmäisistä tunnelmistani.
Asumisesta
Löysimme pienenä onnenkantamoisena tyttöystäväni kanssa huoneen kimppakämpästä, jonka asukkaista yksi oli koulukaverini viime syksynä. Elokuussa lähetin viestiä jokaiselle Kunmingissa tapaamalleni ystävälle ja tuttavalle, ja sain yhden vastauksen. Se yksi vastaus riitti, ja nyt asumme tyytyväisenä pienessä huoneessa, joka etenkin alhaisen vuokransa puolesta kelpaa meille mainiosti.
Hyvää asunnossa on myös sen sijainti sekä ympäristö – ensimmäistä kertaa Kiinassa olen sellaisessa tilanteessa, että molemmat miellyttävät. Jinhuassa asuessani alistuin viettämään koko vuoden kampuksen sisällä sijaitsevassa asuntolassa, enkä osittain sen vuoksi nähnyt tai kokenut paljoa. Viime vuosi Kunmingissa sujui paremmin, mutta asunto sijaitsi kuitenkin melko kaukana sieltä, missä tapahtuu ja todellista kiinalaista elämänmenoa ei sen asuinkorttelin lähistöltä löytänyt.
Nyt olen päässyt asumaan hieman rupuisemmalle asuma-alueelle, ja se tuntuu yllättäen todelliselta onnenpotkulta. Asuinrakennus näyttää ulkoisesti ankealta, mutta on sisältä kuitenkin puhdas ja riittävän laadukas. Kun astuu ovesta ulos, astuu todellakin kiinalaiseen maailmaan. Ei tarvitse kävellä pitkälle, kun huomaa jo tallaavansa vilkkaita ja meluisia katuja. Niiden varrelta löytyy paitsi tuoksuvia ravintoloita, katuruokakojuja ja hedelmä- ja vihanneskauppoja, myös lukemattomia pikkuliikkeitä, joista voi ostaa ihan mitä vain arjessaan sattuukin keksimään tarvitsevansa.
Tuntuu ihanalta olla sellaisessa paikassa, jossa haluaa muutaman tunnin sisätiloissa opiskelun jälkeen lähteä kävelylle jo pelkästään siksi, että ulkona on niin paljon nähtävää. Tämä on sitä Kiinaa, jonka keskellä olen aina halunnut elää! Joku päivä ripustan kameran kaulaani ja käyn räpsimässä blogia varten kuvia.
Sunnuntaikurssista
Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa Keats-koulun järjestämällä sunnuntai-iltapäivän kielikurssilla, tai ”viisumikurssilla”, kuten ilkeämielisemmät toisinaan saattavat kommentoida. Iltapäivä oli yllättävän raskas, vaikka vaatimustasoltaan kurssi ei olekaan edes lähellä esimerkiksi niitä tunteja, joita kaksi vuotta sitten Jinhuassa aloin opiskella.
Tunneista tekee raskaan ensinnäkin se, että puoli kahden ja puoli viiden välillä pidetään vain yksi lyhyt tauko. Neljä tuntia on pitkä aika mitä tahansa tehdessä (paitsi kiinaa itsenäisesti opiskellessa!), mutta itselleni näistä tunneista tekee hankalia oppilaiden keskuudessa vallitsevat, valtaisat tasoerot.
Koska ilmoittautuneita on hyvin vähän (ensimmäisellä kerralla paikalla oli seitsemän oppilasta), on kaikki laitettu samaan ryhmään, kielitaidon tasoon katsomatta. Itseni lisäksi tunnilla oli kolme oppilasta, joilta kommunikointi kiinaksi sujuu hyvin, mutta vaikuttaisin kuitenkin olevan ainoa, joka on todella panostanut myös kirjoitetun kiinan oppimiseen ja siten pärjää myös opettajan printtaaman, kiinalaisin kirjoitusmerkein kirjoitetun oppimateriaalin kanssa. Kolme muuta oppilasta ovat alkeistason kielenkäyttäjiä, eikä heillä liene edes todellista kiinnostusta kiinan kieltä kohtaan, vaan he ovat maassa puolisoidensa työn vuoksi.
Keskittymiskykyni tulee siis sunnuntaitunneilla olemaan koetuksella, kun opettaja puhuu hitaasti ja yksinkertaistetusti ja osa oppilaista joutuu vielä sittenkin pyytämään häntä toistamaan sanomansa, vielä hitaammin ja vielä yksinkertaisempaa sanastoa käyttäen.
Tunnollisena kaverina olen ajatellut, että menen kyllä paikalle joka sunnuntai, mutta saa nähdä, kuinka käy. Jatkossa otan mukaan ainakin omia opiskelumateriaalejani, joiden pariin voin sukeltaa pakoon, kun tahti hidastuu hälyttävän matelevaksi.
Lukijat varmaankin tuntevat minua sen verran, että tietävät, ettei opiskeluni tuohon sunnuntaikurssiin rajoitu. Pelkoa siis minkäänlaisesta paikalleen jämähtämisestä ei ole, päinvastoin. Maaliskuussa häämöttävä käännösprojektin alku motivoi kehittymään niin paljon kuin suinkin ehtii, ja päiväni täyttyvätkin kirjoittamisen ohella muun muassa sanaston opiskelusta, kiinalaisten romaanien ja lehtien lukemisesta sekä uusimpana harrastuksena kiinalaiseen internet-maailmaan tutustumisesta. Tänään rekisteröidyin Weibon, Kiinan Twitterin, käyttäjäksi, ja uskon voivani sitäkin kautta paitsi parantaa kielitaitoani, myös ammentaa paljon uusia juttuaiheita.
Asumisesta
Löysimme pienenä onnenkantamoisena tyttöystäväni kanssa huoneen kimppakämpästä, jonka asukkaista yksi oli koulukaverini viime syksynä. Elokuussa lähetin viestiä jokaiselle Kunmingissa tapaamalleni ystävälle ja tuttavalle, ja sain yhden vastauksen. Se yksi vastaus riitti, ja nyt asumme tyytyväisenä pienessä huoneessa, joka etenkin alhaisen vuokransa puolesta kelpaa meille mainiosti.
Hyvää asunnossa on myös sen sijainti sekä ympäristö – ensimmäistä kertaa Kiinassa olen sellaisessa tilanteessa, että molemmat miellyttävät. Jinhuassa asuessani alistuin viettämään koko vuoden kampuksen sisällä sijaitsevassa asuntolassa, enkä osittain sen vuoksi nähnyt tai kokenut paljoa. Viime vuosi Kunmingissa sujui paremmin, mutta asunto sijaitsi kuitenkin melko kaukana sieltä, missä tapahtuu ja todellista kiinalaista elämänmenoa ei sen asuinkorttelin lähistöltä löytänyt.
Nyt olen päässyt asumaan hieman rupuisemmalle asuma-alueelle, ja se tuntuu yllättäen todelliselta onnenpotkulta. Asuinrakennus näyttää ulkoisesti ankealta, mutta on sisältä kuitenkin puhdas ja riittävän laadukas. Kun astuu ovesta ulos, astuu todellakin kiinalaiseen maailmaan. Ei tarvitse kävellä pitkälle, kun huomaa jo tallaavansa vilkkaita ja meluisia katuja. Niiden varrelta löytyy paitsi tuoksuvia ravintoloita, katuruokakojuja ja hedelmä- ja vihanneskauppoja, myös lukemattomia pikkuliikkeitä, joista voi ostaa ihan mitä vain arjessaan sattuukin keksimään tarvitsevansa.
Tuntuu ihanalta olla sellaisessa paikassa, jossa haluaa muutaman tunnin sisätiloissa opiskelun jälkeen lähteä kävelylle jo pelkästään siksi, että ulkona on niin paljon nähtävää. Tämä on sitä Kiinaa, jonka keskellä olen aina halunnut elää! Joku päivä ripustan kameran kaulaani ja käyn räpsimässä blogia varten kuvia.
Sunnuntaikurssista
Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa Keats-koulun järjestämällä sunnuntai-iltapäivän kielikurssilla, tai ”viisumikurssilla”, kuten ilkeämielisemmät toisinaan saattavat kommentoida. Iltapäivä oli yllättävän raskas, vaikka vaatimustasoltaan kurssi ei olekaan edes lähellä esimerkiksi niitä tunteja, joita kaksi vuotta sitten Jinhuassa aloin opiskella.
Tunneista tekee raskaan ensinnäkin se, että puoli kahden ja puoli viiden välillä pidetään vain yksi lyhyt tauko. Neljä tuntia on pitkä aika mitä tahansa tehdessä (paitsi kiinaa itsenäisesti opiskellessa!), mutta itselleni näistä tunneista tekee hankalia oppilaiden keskuudessa vallitsevat, valtaisat tasoerot.
Koska ilmoittautuneita on hyvin vähän (ensimmäisellä kerralla paikalla oli seitsemän oppilasta), on kaikki laitettu samaan ryhmään, kielitaidon tasoon katsomatta. Itseni lisäksi tunnilla oli kolme oppilasta, joilta kommunikointi kiinaksi sujuu hyvin, mutta vaikuttaisin kuitenkin olevan ainoa, joka on todella panostanut myös kirjoitetun kiinan oppimiseen ja siten pärjää myös opettajan printtaaman, kiinalaisin kirjoitusmerkein kirjoitetun oppimateriaalin kanssa. Kolme muuta oppilasta ovat alkeistason kielenkäyttäjiä, eikä heillä liene edes todellista kiinnostusta kiinan kieltä kohtaan, vaan he ovat maassa puolisoidensa työn vuoksi.
Keskittymiskykyni tulee siis sunnuntaitunneilla olemaan koetuksella, kun opettaja puhuu hitaasti ja yksinkertaistetusti ja osa oppilaista joutuu vielä sittenkin pyytämään häntä toistamaan sanomansa, vielä hitaammin ja vielä yksinkertaisempaa sanastoa käyttäen.
Tunnollisena kaverina olen ajatellut, että menen kyllä paikalle joka sunnuntai, mutta saa nähdä, kuinka käy. Jatkossa otan mukaan ainakin omia opiskelumateriaalejani, joiden pariin voin sukeltaa pakoon, kun tahti hidastuu hälyttävän matelevaksi.
Lukijat varmaankin tuntevat minua sen verran, että tietävät, ettei opiskeluni tuohon sunnuntaikurssiin rajoitu. Pelkoa siis minkäänlaisesta paikalleen jämähtämisestä ei ole, päinvastoin. Maaliskuussa häämöttävä käännösprojektin alku motivoi kehittymään niin paljon kuin suinkin ehtii, ja päiväni täyttyvätkin kirjoittamisen ohella muun muassa sanaston opiskelusta, kiinalaisten romaanien ja lehtien lukemisesta sekä uusimpana harrastuksena kiinalaiseen internet-maailmaan tutustumisesta. Tänään rekisteröidyin Weibon, Kiinan Twitterin, käyttäjäksi, ja uskon voivani sitäkin kautta paitsi parantaa kielitaitoani, myös ammentaa paljon uusia juttuaiheita.
torstai 5. syyskuuta 2013
Kolmas vuosi Kiinassa – ehkä myös viimeinen
Aloitin vuosi sitten kesäloman jälkeisen bloggaamisen viittauksella Aeroflotin lennolla tarjotun onnenkeksin sisältä löytyneeseen viestiin, joka kuului näin: "You are capable, competent, creative and careful. Prove it." Rohkaiseva kehotus tuli kuin tilauksesta, ja liimasin paperinpalasen muistikirjani ensimmäiselle sivulle muistuttamaan uusista haasteista ja motivoimaan kehittymään.
Kymmenen kuukauttani Kunmingissa olivat antoisia. Kovalle työllekin alkoi ilmestyä hedelmiä poimittaviksi lukuvuoden loppupuolella – sekä sen jälkeen.
Kun viime viikonloppuna lensin jälleen Aeroflotin kyydillä Moskovan kautta Hongkongiin (mistä matka jatkui junalla takaisin Yunnanin pääkaupunkiin), oli aterian päätteeksi taas rapean onnenkeksin aika. Tällä kertaa viesti oli lyhyt ja ytimekäs:
”Your present plans are going to succeed.”
Hieno juttu! Suunnitelmia nimittäin on, ja ne ovat ainakin omasta mielestäni kunnianhimoisia. Niistä lisää ihan kohta.
Ilmoittauduin juuri yhden lukukauden ajaksi opiskelijaksi Kunmingissa sijaitsevaan Keats-kielikouluun. Olin alun perin suunnitellut viettäväni ensimmäiset kuusi kuukautta Kiinassa turistiviisumeilla pallotellen, sillä aikaa täysipäiväiselle opiskelulle minulla ei enää ole. Kesän aikana sääntöjä viisumin saamisen suhteen on kuitenkin hankaloitettu, eikä esimerkiksi Hongkongista käsin liene enää mahdollista saada yhtään enempää kuin 30 päivää kerrallaan oleskeluaikaa Manner-Kiinassa – hyvä jos sitäkään. Viisumisuunnitelma vaikutti liian hankalalta, sillä viisumien hankinnassa ja entryille jatkoaikaa hakiessa tulisi varmasti kulumaan aikaa ja rahaa – jatkuvasta epävarmuusstressistä puhumattakaan.
Keatsilla oli tarjota juuri tarpeisiini sopiva palvelu: 3 000 yuanin korvausta vastaan pääsen sunnuntai-iltapäivisin pidettävälle kurssille, jolle osallistuminen oikeuttaa opiskelijaviisumiin. Edellisen vuoden viisumini asumislupa ei ole vielä umpeutunut, joten sain tulla maahan ilman tarvetta minkäänlaiselle byrokratialle. Koska asuinpaikka on jo löytynyt ja poliisiasemalla käyty rekisteröitymässä, ehdin jo tänään toimittaa uudelle koululleni asumisluvan päivittämiseen vaadittavat paperit. Kaikki kävi vähän liiankin helposti!
Seuraavan puolen vuoden tavoitteeni on seuraava: kehittyä niin paljon kuin mahdollista eri osa-alueilla (pääasiassa kiinan kielen saralla) ja pysyä hengissä taloudellisesti (ja miksei muutenkin). Maaliskuussa alkaa sitten suurempi projekti, jolle parhaillaan etsin rahoitusta.
Taloudellisella puolella olen turvassa yhä säästöjen voimin, mutta tämän vuoden alkupuolen kova panostus on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että olen hiljalleen alkanut saada Kiinaan liittyvästä kirjoittamisesta palkkaa. Huhtikuussa julkaistiin ensimmäinen artikkelini, ja pian sen jälkeen onnistuin myymään toisen. Elokuussa sain kaupaksi jo kolmannen, ja neljännellekin artikkelille olen löytänyt kiinnostusta. Mainitsen blogissa kyllä aina, kun jotakin ilmestyy.
Jos silloin tällöin saa artikkelin kaupaksi, pärjää yhdessä Kiinan halvimmista provinsseista mainiosti. Kirjoittamisen ohella saan toisinaan käsiini pieniä käännös- tai oikolukutoimeksiantoja. Kun tähän vielä liittää sen, että olen ajatellut hankkia itselleni jokusen kiinalaisen oppilaan englannin kielen yksityistunneille, ei raha-asioiden saralla pitäisi olla huolen häivää. Voin siis keskittyä lähes täysillä olennaiseen.
Maaliskuuta ja sitä seuraavaa 4–5 kuukautta ajatellen tapahtui elokuussa hienoja asioita. Joku lukijoista saattaa vielä muistaa käännöshaaveeni, Han Han -nimisen kiinalaiskirjailijan esikoisromaanin 《三重门》 kääntämisen suomen kielelle. Vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei aikaisemmin ole käännetty millekään vieraalle kielelle. Olen harrastuspohjalta ehtinyt kääntää teosta 56 sivun edestä, mikä on noin kuudesosa koko romaanista. Uhrasin kesälomastani jokusen kauniin päivän käännökseni hiomiseen, ja lähetin näytteen kustantajalle.
Kuten arvata saattaa, on kiinasta suoraan suomen kielelle kääntämään kykenevistä maassamme pulaa, ja sainkin kustantajan hyvin nopeasti kiinnostumaan yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen, ja lyhyiden neuvottelujen jälkeen allekirjoitimme käännössopimuksen. Kustantamolta saamieni tietojen mukaan neuvottelut teoksen julkaisuoikeuksista ovat sujuneet hyvin, joten olen alkanut henkisesti valmistautua käännösprojektiin.
Strategiani on melko yksinkertainen: ilmoittaudun ensi vuoden alussa johonkin kunmingilaiseen kielikouluun yksityisopetukseen, mikä mahdollistaa sen, että voin käydä kiinalaisen opettajan kanssa teoksen läpi kannesta kanteen. Näin minimoin virheiden ja väärinymmärrysten määrän ja pystyn takaamaan sen, että lopputuloksesta tulee julkaisukelpoinen. Laadun takaamiseksi auttaa myös se, että kustantajalla on mielessä kokeneempi kiinan kielen tuntija, joka voi työni tarkistaa.
Kiinankielisen kirjan kääntäminen on luonnollisesti itsessään valtava oppimisprosessi, minkä vuoksi sormeni alkavat syyhytä jo pelkästä ajatuksesta kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Maltti on kuitenkin nyt valttia: Kääntäminen tämän lukukauden aikana ei onnistuisi ensinnäkään siksi, että en ole ehtinyt suunnitella rahoitusta loppuun asti; maaliskuuhun mennessä ehdin hakea useita apurahoja, ja mikäli niiden suhteen ei onnista, voin paniikkiratkaisuna etsiä Kunmingissa lisää töitä ja kustantaa koko projektin itse. Tässä puolen vuoden aikana ehdin lisäksi kehittyä kiinan kielen osaajana vielä paljon, mikä tekee maaliskuussa työhön ryhtymisestä ja kunnioitettavan työtahdin ylläpitämisestä helpompaa.
Näyttää siltä, että noin vuoden kuluttua voin ylpeänä todeta, että olen kääntänyt kiinalaisen romaanin äidinkielelleni ja saanut sen vieläpä julkaistua. Silloin saan myös huomata liittyneeni hyvin pieneen kerhoon kaivattuja osaajia.
Monistakin syistä johtuen on tämän vuoden edetessä alkanut hiljalleen vahvistua tunne siitä, että kolme vuotta Kiinassa saa toistaiseksi riittää. Vuoden kuluttua tästä hetkestä olen saavuttanut kielitaidon, jolla voi jo tehdä yhtä ja toista mielenkiintoista kotimaasta käsin. Tämän postauksen otsikkoon liittyen voinkin varovasti vihjata, että käännöstyöstä tulisi minulle eräänlainen omatekemän kolmivuotisen opintosuunnitelmani ”lopputyö”, suuri projekti, jonka jälkeen on aika palata kotiin.
Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja edessä on hienoja aikoja Yunnanissa. Ei muuta kuin töihin!
Kymmenen kuukauttani Kunmingissa olivat antoisia. Kovalle työllekin alkoi ilmestyä hedelmiä poimittaviksi lukuvuoden loppupuolella – sekä sen jälkeen.
Kun viime viikonloppuna lensin jälleen Aeroflotin kyydillä Moskovan kautta Hongkongiin (mistä matka jatkui junalla takaisin Yunnanin pääkaupunkiin), oli aterian päätteeksi taas rapean onnenkeksin aika. Tällä kertaa viesti oli lyhyt ja ytimekäs:
”Your present plans are going to succeed.”
Hieno juttu! Suunnitelmia nimittäin on, ja ne ovat ainakin omasta mielestäni kunnianhimoisia. Niistä lisää ihan kohta.
Ilmoittauduin juuri yhden lukukauden ajaksi opiskelijaksi Kunmingissa sijaitsevaan Keats-kielikouluun. Olin alun perin suunnitellut viettäväni ensimmäiset kuusi kuukautta Kiinassa turistiviisumeilla pallotellen, sillä aikaa täysipäiväiselle opiskelulle minulla ei enää ole. Kesän aikana sääntöjä viisumin saamisen suhteen on kuitenkin hankaloitettu, eikä esimerkiksi Hongkongista käsin liene enää mahdollista saada yhtään enempää kuin 30 päivää kerrallaan oleskeluaikaa Manner-Kiinassa – hyvä jos sitäkään. Viisumisuunnitelma vaikutti liian hankalalta, sillä viisumien hankinnassa ja entryille jatkoaikaa hakiessa tulisi varmasti kulumaan aikaa ja rahaa – jatkuvasta epävarmuusstressistä puhumattakaan.
Keatsilla oli tarjota juuri tarpeisiini sopiva palvelu: 3 000 yuanin korvausta vastaan pääsen sunnuntai-iltapäivisin pidettävälle kurssille, jolle osallistuminen oikeuttaa opiskelijaviisumiin. Edellisen vuoden viisumini asumislupa ei ole vielä umpeutunut, joten sain tulla maahan ilman tarvetta minkäänlaiselle byrokratialle. Koska asuinpaikka on jo löytynyt ja poliisiasemalla käyty rekisteröitymässä, ehdin jo tänään toimittaa uudelle koululleni asumisluvan päivittämiseen vaadittavat paperit. Kaikki kävi vähän liiankin helposti!
Seuraavan puolen vuoden tavoitteeni on seuraava: kehittyä niin paljon kuin mahdollista eri osa-alueilla (pääasiassa kiinan kielen saralla) ja pysyä hengissä taloudellisesti (ja miksei muutenkin). Maaliskuussa alkaa sitten suurempi projekti, jolle parhaillaan etsin rahoitusta.
Taloudellisella puolella olen turvassa yhä säästöjen voimin, mutta tämän vuoden alkupuolen kova panostus on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että olen hiljalleen alkanut saada Kiinaan liittyvästä kirjoittamisesta palkkaa. Huhtikuussa julkaistiin ensimmäinen artikkelini, ja pian sen jälkeen onnistuin myymään toisen. Elokuussa sain kaupaksi jo kolmannen, ja neljännellekin artikkelille olen löytänyt kiinnostusta. Mainitsen blogissa kyllä aina, kun jotakin ilmestyy.
Jos silloin tällöin saa artikkelin kaupaksi, pärjää yhdessä Kiinan halvimmista provinsseista mainiosti. Kirjoittamisen ohella saan toisinaan käsiini pieniä käännös- tai oikolukutoimeksiantoja. Kun tähän vielä liittää sen, että olen ajatellut hankkia itselleni jokusen kiinalaisen oppilaan englannin kielen yksityistunneille, ei raha-asioiden saralla pitäisi olla huolen häivää. Voin siis keskittyä lähes täysillä olennaiseen.
Maaliskuuta ja sitä seuraavaa 4–5 kuukautta ajatellen tapahtui elokuussa hienoja asioita. Joku lukijoista saattaa vielä muistaa käännöshaaveeni, Han Han -nimisen kiinalaiskirjailijan esikoisromaanin 《三重门》 kääntämisen suomen kielelle. Vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei aikaisemmin ole käännetty millekään vieraalle kielelle. Olen harrastuspohjalta ehtinyt kääntää teosta 56 sivun edestä, mikä on noin kuudesosa koko romaanista. Uhrasin kesälomastani jokusen kauniin päivän käännökseni hiomiseen, ja lähetin näytteen kustantajalle.
Kuten arvata saattaa, on kiinasta suoraan suomen kielelle kääntämään kykenevistä maassamme pulaa, ja sainkin kustantajan hyvin nopeasti kiinnostumaan yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen, ja lyhyiden neuvottelujen jälkeen allekirjoitimme käännössopimuksen. Kustantamolta saamieni tietojen mukaan neuvottelut teoksen julkaisuoikeuksista ovat sujuneet hyvin, joten olen alkanut henkisesti valmistautua käännösprojektiin.
Strategiani on melko yksinkertainen: ilmoittaudun ensi vuoden alussa johonkin kunmingilaiseen kielikouluun yksityisopetukseen, mikä mahdollistaa sen, että voin käydä kiinalaisen opettajan kanssa teoksen läpi kannesta kanteen. Näin minimoin virheiden ja väärinymmärrysten määrän ja pystyn takaamaan sen, että lopputuloksesta tulee julkaisukelpoinen. Laadun takaamiseksi auttaa myös se, että kustantajalla on mielessä kokeneempi kiinan kielen tuntija, joka voi työni tarkistaa.
Kiinankielisen kirjan kääntäminen on luonnollisesti itsessään valtava oppimisprosessi, minkä vuoksi sormeni alkavat syyhytä jo pelkästä ajatuksesta kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Maltti on kuitenkin nyt valttia: Kääntäminen tämän lukukauden aikana ei onnistuisi ensinnäkään siksi, että en ole ehtinyt suunnitella rahoitusta loppuun asti; maaliskuuhun mennessä ehdin hakea useita apurahoja, ja mikäli niiden suhteen ei onnista, voin paniikkiratkaisuna etsiä Kunmingissa lisää töitä ja kustantaa koko projektin itse. Tässä puolen vuoden aikana ehdin lisäksi kehittyä kiinan kielen osaajana vielä paljon, mikä tekee maaliskuussa työhön ryhtymisestä ja kunnioitettavan työtahdin ylläpitämisestä helpompaa.
Näyttää siltä, että noin vuoden kuluttua voin ylpeänä todeta, että olen kääntänyt kiinalaisen romaanin äidinkielelleni ja saanut sen vieläpä julkaistua. Silloin saan myös huomata liittyneeni hyvin pieneen kerhoon kaivattuja osaajia.
Monistakin syistä johtuen on tämän vuoden edetessä alkanut hiljalleen vahvistua tunne siitä, että kolme vuotta Kiinassa saa toistaiseksi riittää. Vuoden kuluttua tästä hetkestä olen saavuttanut kielitaidon, jolla voi jo tehdä yhtä ja toista mielenkiintoista kotimaasta käsin. Tämän postauksen otsikkoon liittyen voinkin varovasti vihjata, että käännöstyöstä tulisi minulle eräänlainen omatekemän kolmivuotisen opintosuunnitelmani ”lopputyö”, suuri projekti, jonka jälkeen on aika palata kotiin.
Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja edessä on hienoja aikoja Yunnanissa. Ei muuta kuin töihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)