Optimismista! (Kesätauolle)

[EDIT 17. kesäkuuta: Kiina-blogin kesäloma alkoi sittenkin jo tämän postauksen myötä, toisin kuin aikaisemmin kirjoitin. Takki on tyhjä eikä kirjoittamisen aiheita ole viime aikoina päähän ilmestynyt, joten mitä sitä suotta väkisin yrittämään! Palaan asiaan elokuun loppuvaiheilla, ja syyskuusta alkaen bloggaajan kynä on takuuvarmasti taas totutun hyvässä vauhdissa!]

Ollaan jo kesäkuun kynnyksellä, ja vaikka Kiina-blogi onkin sinnikkäästi jaksanut tässä kuussa julkaista peräti kahdeksan tekstiä, on hiipumisen merkkejä alkanut olla ilmassa. Suomessa kesäkuu tuo tullessaan juhannuksen, ja sen jälkeen monilla koittaa ansaittu kesäloma. Kiinassa kuitenkin lukukaudet jatkuvat jopa heinäkuulle asti, joten tällä puolella maailmaa tekemistä vielä riittää.

Omat aivoni ovat viime kuukausien rutistuksien myötä alkaneet jo osoittaa hiipumisen merkkejä, joten nyt näyttää vahvasti siltä, että blogiteksteissänikin oikeasti alkaa lopullista kesätaukoa edeltävä hiljainen lasketteluvaihe. Perjantaina lähden viikoksi Daliin – juttukeikalle! – ja sen matkan jälkeen tämänkertaista Kiinan-reissuani on jäljellä enää vaivaiset kolmisen viikkoa. Omat yksityistuntini päättyvät 27. päivä, minkä jälkeen alan tyttöystäväni kanssa hiljalleen suunnistaa etelään, kohti Hongkongia, mistä lennämme Moskovan kautta Helsinkiin.

Juttukeikasta sen verran, että sain jokunen viikko sitten illalla sängylläni makoillessani ja opiskelutauosta haaveillessani loistoidean: entä jos yhdistäisin matkan kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen?! Dalissa sijaitsee buddhalainen luostari, jonne voi sangen edullista 500 yuanin maksua vastaan mennä viikoksi treenaamaan munkkien kanssa taistelulajeja, shaolin-tyyliin. Hintaan sisältyy kuuden tunnin päivittäisen hikoilun lisäksi ”täysihoito”: katto pään päälle, kova sänky ja kolme kasvisateriaa päivässä.

Päätin ryhtyä tarjoamaan juttuideaani suomalaisille aikakauslehdille, ja heti ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi – ideani sai siis hienon vastaanoton! Artikkeli kuvineen valmistuu kesäkuun aikana ja julkaistaan joskus syksyllä. Julkaisun koittaessa mainostan tietysti asiaa Kiina-blogissa, mutta itse blogin kautta ei elämyksestä valitettavasti pääse tällä kertaa lukemaan.

Huhtikuussa julkaistun ja tämän tulevan artikkelin ohella positiivisia merkkejä oman tekemiseni saralta tuo tieto siitä, että vaikuttaisin päässeen erään helsinkiläisen galleria-baarin kanssa sopimukseen yhteistyöstä. Kesällä tapaan gallerian edustajan, ja käymme yhdessä läpi heille tarjoamani seitsemäntoista kuvan sarjan – päätämme, mitkä kuvista sopisivat parhaiten paikan tunnelmaan. Loppusyksystä kuvat todennäköisesti pannaan näytille, ja silloin jokainen kuva on itsessään myynnissä oleva teos. Tarkemman paikan ja ajankohdan ilmoitan myöhemmin!

(Mainittakoon muuten tässä ohimennen, että mikäli jotakuta lukijaa kiinnostaa saada seinälleen isompi versio jostain ottamastani kuvasta (kaikki jakamani kuvat löytyvät tunnisteen ”valokuvaus” takaa), voin mielelläni pientä korvausta vastaan toimittaa melkeinpä kuvasta kuin kuvasta alkuperäisen version sähköpostiin!)

Onnistumisten myötä itseluottamus on kohonnut ja rohkeutta on tullut rutkasti lisää. Seuraavaksi tarkoitukseni on koitella kepillä jäätä ja varovasti kirjoitella erinäisille pienemmille suomalaisille sanomalehdille. Aion tiedustella, josko heitä kiinnostaisi silloin tällöin julkaista kirjoittamiani, kiinalaisen yhteiskunnan ajankohtaisia aiheita käsitteleviä artikkeleita. Olisi hienoa, jos voisin panostaa kirjoittamiseen enemmän, blogin ulkopuolellakin.

Lisäksi olen seuraavaa Kiinan-vuottani (ja etenkin sen jälkipuoliskoa) ajatellen jo ryhtynyt hakemaan apurahoja, sillä olen viime aikoina ollut motivoituneempi kuin koskaan tuottamaan suomenkielisen käännöksen kiinalaisesta kaunokirjallisesta teoksesta.

Jo syksyllä 2011 alkanut käännösprojekti (ks. tunniste ”käännösprojekti” sivupalkissa) on saanut tänä keväänä antoisien yksityistuntien ansiosta komeata jatkoa, ja minusta on alkanut tuntua siltä, että Han Hanin esikoinen saadaan vielä jonakin päivänä luettavaksi suomen kielellä. Tietojeni mukaan kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun Kiinan tunnetuimman julkisuuden henkilön ja nuoren sukupolven äänenkannattajan esikoinen ilmestyisi millään vieraalla kielellä!

Kokemattoman mutta äärimmäisen fiksun yksityisopettajani kanssa olen tämän lukukauden aikana käynyt läpi niin monipuolisen annin kiinankielistä, eri aikoina ja eri tyyleillä kirjoitettua kirjallisuutta, että valmiudet kääntäjänä toimimisen suhteen ovat parantuneet ryminällä. Peukut siis pystyyn apurahojen puolesta, hakemani summa on kovin pieni!

Tällaista täältäpäin, oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa oikein kunnon positiivista tekstiä omista tulevaisuudennäkymistä! Kiina-blogi hiljenee nyt hetkeksi, minä poistun takavasemmalle Daliin ja toivotan itse kullekin rattoisaa kesää!

Seeking Asian Female

Kiinassa asuessaan saa usein osallistua keskusteluihin, joiden aiheena on roturajat ylittävä rakkaus, tai ainakin eri kulttuurien edustajien väliset parisuhteet. Useimmiten Kiinassa asetelma on sellainen, että länsimaalainen mies on kiinalaisen naisen kanssa. Toisin päin käy huomattavasti harvemmin, ja syiden hakeminen ilmiön vääristyneisyydelle nostaa usein mielipiteitä ja tunteitakin pintaan.

Tänään löysin sattumalta erinomaisen, aiheeseen liittyvän dokumenttielokuvan Seeking Asian Female.

Yhdysvalloissa syntynyt mutta geeniperimältään sataprosenttisen kiinalainen ohjaaja Debbie Lum halusi kuvata dokumenttielokuvan tutkiakseen, miksi niin monet länsimaalaiset miehet ovat aasialaisten naisten perään – miksi näitä ”aasiafiileja” tai ”keltakuumeen kourissa olevia miehiä” on niin paljon?

Tarinansa päähenkilöksi Lum löysi ”täydellisen” miehen, 60-vuotiaan Stevenin, joka on päättänyt hankkia itselleen sievän ja viattoman, perinteisen kiinalaisen vaimon.

Steven on hulluna kiinalaisiin naisiin, vaikkei ehkä itsekään ihan tarkkaan tiedä, miksi. Hän on harrastanut paljon kirjeenvaihtoa ja myös yrittänyt seurustelua useiden kiinalaisnaisten kanssa, mutta naimisiin asti hän ei koskaan ole ehtinyt – kahta amerikkalaisnaisten kanssa vuosia sitten solmittua, epäonnistunutta avioliittoa lukuun ottamatta.

Kaksitoista vuotta sitten Steven alkoi kiinnostua aasialaisista naisista, ja hänen huomionsa kohdistui nimenomaan kiinalaisiin. Enimmäkseen hän tykkää vain olla yhteydessä heihin, sillä jo yhteydenpito saa hänet tuntemaan itsensä uudelleen "kuin teini-ikäiseksi". Hän on eräänlainen keräilijä: hänen sekainen kotinsa on täynnä Kiinaan liittyvää tavaraa, valokuvia kiinalaisista naisista ja kokonaisia albumeita, joihin hän on kuvien ohella koonnut hänelle Kiinasta lähetettyjä kirjeitä. Netissä deittipalstoja selaillessaan Steven toteaa: "There seems to be an endless supply of women over there!"

Steven ei kuitenkaan ole vain keräilijä: hän tekee parhaansa onnistuakseen nuoren vaimon löytämisessä, ja elokuvassa pääsemme seuraamaan Stevenin ja hänen Kiinasta tullessaan tuoman kolmekymppisen vaimoehdokkaan Sandyn välisiä edesottamuksia.

Kielimuurista huolimatta pari näyttää aluksi ihan tyytyväiseltä. Etenkin Steven on täysin haltioissaan Sandysta, joka laittaa hyvää ruokaa, laulaa kauniisti ja on hänen silmissään äärimmäisen sievä. Sandy on uudesta asetelmasta hieman hämmentyneempi, mutta hänellekin pääsy Amerikkaan Kiinan kiireisestä Shenzhenistä on aina ollut jonkinlainen haave.

Viikon yhdessäolon jälkeen Steven alkaa suunnitella häitä, ja asiasta puhuminen tulevan rouvan kanssa hoidetaan tietokoneohjelman tarjoamien käännösten kautta – niin kuin moni muukin asia aina silloin, kun kiinaa jonkin verran osaava dokumentaristi ei ole paikalla. Häitä suunnitellessa ja yhteiselämään totutellessa parin välille alkaa kuitenkin monenlaisista syistä syntyä kitkaa, eivätkä kulttuurierot ja korkea kielimuuri tee asioista yhtään helpompia. Lisäksi selviää, että Steven ei ole menneisyydessään hoitanut raha-asioitaan ihan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. He onnistuvat lopulta sanomaan toisilleen ”tahdon”, mutta arki ei sillä paremmaksi muutu.

Steven myöntää hankaluuksien pistävän hänetkin koville, mutta hän vakuuttelee silti olevansa Sandyn kanssa onnellinen. Kun ohjaaja sitten kysyy Steveniltä, mitä hän uskoo Sandyn saavan heidän suhteestaan, seuraa pitkä hiljaisuus ennen epätoivoisia yrityksiä perustella suhdetta vaimon näkökulmasta esimerkiksi ”turvallisuudentunteella”, jota rahahuolien kanssa painiva Steven ei todellisuudessa kenties koskaan voi vaimolleen tarjota. Myös Sandy alkaa miettiä, oliko hänen valintansa tulla Stevenin mukana Amerikkaan oikea. Hän on tyytymätön, mutta ei missään nimessä halua palata maitojunalla takaisin Kiinaan, koska silloin hän menettäisi kasvonsa perheensä ja ystäviensä silmissä.

Ohjaaja Lum haluaa kysyä, mitä pari oikeasti suhteeltaan odotti. Oikeaa rakkautta ja onnellista yhdessäoloa elämän loppuun asti? Haluaako Steven oikeasti itselleen vain palvelijan, joka pitäisi hänestä huolta ja piristäisi hänen arkeaan? Onko Sandylla kenties mielessään vain se ”amerikkalainen unelma”? Ohjaaja ei päästä kumpaakaan elokuvansa päähenkilöä helpolla, mutta joutuu hänkin lopulta antautumaan heidän armoilleen – elokuvaohjaajasta tulee ensin tulkki, sitten vastahakoinen avioliittoneuvoja, ja lopulta läheinen ystävä, etenkin Sandylle, jolla ei ole ketään muuta kiinaa puhuvaa juttukaveria.

Suosittelen tätä dokumenttia kaikille kulttuurien välisistä suhteista kiinnostuneille!

Kiinalaisetkin osoittavat mieltään

Mielenosoitukset ovat Kiinassa periaatteessa kiellettyjä, mutta monien lähteiden mukaan niitä toteutetaan maassa hyvinkin paljon – niistä vain ei aina julkisesti puhuta.

Kiinalainen media ei juuri mielenosoituksista raportoi, ja syykin on varsin yksinkertainen: sillä ei ole siihen lupaa. Vallan kahvasta kiinni pitävä maan johto haluaa tehdä kaikkensa, jotta yli 1,3 miljardista kansalaisesta koostuva populaatio pysyisi hanskassa. Jatkuvat uutisraportit tyytymättömyytensä osoittavista, rohkeista kansalaisista rohkaisisivat varmasti suuria ihmismassoja barrikadeille, ja seuraukset saattaisivat olla hyvinkin merkittäviä.

Jotkut mielenosoitukset ovat sentään Kiinassakin laillisia. Mielenosoitukselle voi anoa lupaa, ja mikäli lupa myönnetään, löytyy asiasta luultavasti tietoa myös mediassa. Näin on käynyt Yunnanin pääkaupungissa Kunmingissa, jossa järjestettiin viime torstaina virallinen mielenosoitus kaupunkiin kaavailtua, öljyn jalostamiseen sekä tekstiiliteollisuuden käyttöön tarkoitetun para-ksyleenin (PX) valmistamiseen erikoistuvan tehtaan perustamista vastaan.

Mielenosoitus oli toinen kahden viikon sisään – aikaisemmin Kunmingissa tapahtuneesta protestoinnista raportoi muun muassa BBC.

Sain ennen toista mielenosoitusta käsiini tietoiskun, jossa esiteltiin taustoja protestille. Tehdasta on aikaisemmin kaavailtu useisiin kiinalaiskaupunkeihin, mutta jo kolmesti on kansan vastareaktioiden ansiosta onnistuttu suunnitelmia lykkäämään: Vuonna 2007 kohisi Xiamenissa, vuonna 2011 Dalianissa ja vuotta myöhemmin Zhejiang-provinssin Ningbossa. Nyt saastuttajat ovat suunnanneet katseensa Kunmingiin, eikä sinitaivaisena ”ikuisen kevään kaupunkina” tunnetun, 7-miljoonaisen kaupungin väestö ole suhtautunut suunnitelmiin suopeasti.

Me ulkomaalaiset opiskelijat luonnollisesti pidimme hienona asiana sitä, että kiinalaiset uskaltavat protestoida, ja hetken harkitsimme itsekin osallistuvamme mielenosoitukseen. Kävi kuitenkin niin, että Kunmingin alueen opiskelijoilta kiellettiin protestiin osallistuminen. Oma yliopistoni järjesti torstaille jonkinlaisen ekskursion, johon en itse osallistunut mutta joka osaltaan auttoi pitämään nuorison ”turvassa”, toisin sanoen poissa sieltä, missä tapahtuu.

Jotkut vaihto-opiskelijat saivat osallistua tiedotustilaisuuteen, jossa heitä varoitettiin erilaisiin syihin nojaten pysymään poissa paikalta. Mikäli joku opiskelijoista päätyisi esimerkiksi paikalta otettuihin valokuviin, saattaisi hän menettää stipendinsä tai tulla jopa karkotetuksi, jolloin myös seuraavalla kerralla Kiinaan viisumia anoessa saattaisi joutua vastailemaan kiperiin kysymyksiin...

Mielenosoitusta koskevasta uutisoinnista ilmenikin, että poliisi kuvasi paikalla olijoita ahkerasti. Asian herkkäluontoisuudesta kertoo myös se, että monet Weibossa (Kiinan vastine Twitterille) julkaistut, asiaan liittyvät päivitykset oli poistettu sivuilta.

Kaikki tällainen varoittelu on Kiinassa opiskeleville tai opiskelleille hyvin tuttua, ja paikalle meneminen olisi todennäköisesti ollut melko harmitonta, mutta päätimme kuitenkin oman kaveriporukkamme keskuudessa suosiolla jättää kiinalaisten protestit kiinalaisille – miksi ottaa tyhmiä riskejä, jos meistä suurin osa kuitenkin mielii Kiinassa vielä enemmän tai vähemmän pitkiä ajanjaksoja viettää? Asiasta bloggaaminen riittäköön.

Itse mielenosoituksesta löytyi jonkin verran uutisointia ainakin englanninkielisiltä nettisivustoilta, esimerkiksi täältä. Ilmeisesti protesti sujui varsin rauhallisissa merkeissä, vaikka jotkut protestoijista väittivätkin, että tarpeettomia pidätyksiä tehtiin etenkin mielenosoituksen alkuvaiheessa. Poliiseja oli tiettävästi heitelty vesipulloilla, mutta toisaalta monet mielenosoittajat yrittivät myös huokutella poliiseja puolelleen – ovathan he yhtä lailla Kunmingin asukkaita.

Mielenosoittajia arvioitiin olleen paikalla noin tuhat, vaikka toisinaan väkeä olikin ollut niin vähän, että poliisien määrä oli ylittänyt mielenosoittajien määrän. Osa protestoijista oli saapunut paikalle ”salaa”, töistään lintsaten ja pomoltaan asian salaten.

Mielenosoittajat vaativat pormestari Li Wenrongilta vastauksia monenlaisiin kysymyksiin: Jos tehdas kerran olisi harmiton, miksei sen ympäristövaikutuksista tehtyä virallista raporttia ole julkistettu? Mikseivät paikalliset sanomalehdet ole saaneet kirjoittaa aiheeseen liittyvistä, kansalaisia askarruttavista kysymyksistä? Eikö asiasta voitaisi toteuttaa kansanäänestystä? Onko Kunmingin ylipäätään mahdollista taistella suuria, valtion omistamia yrityksiä vastaan?

Pormestari Li lupasi lopulta aiheen käsittelyyn enemmän läpinäkyvyyttä ja sanoi, että asian käsittelyä jatkettaisiin tulevalla viikolla. Hän lupasi, että silloin myös kansalaisilla olisi mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin.

Moni skeptikko uskoo protestien johtavan korkeintaan siihen, että tehdas lopulta perustetaan johonkin sellaiseen pieneen ja syrjäiseen paikkaan, jolla ei ole yhtä hyviä edellytyksiä puolustaa oikeuksiaan. Kävi Kunmingin miten kävi, suunnitelmat toteutuvat ennemmin tai myöhemmin, jossain päin Kiinaa. Kaiken skeptisyydenkin keskellä on kuitenkin ollut hienoa saada seurata, kuinka kiinalaisetkin osaavat ja uskaltavat yhdistää voimansa ja protestoida isompiensa aikeita vastaan!

Sukupuu kiinalaisittain

Vaikka Kiinassa perheen koko on yhden lapsen politiikan vuoksi muuttumassa hyvin paljon suppeammaksi, ovat monet vanhempien sukupolvien perheet vielä pitkään suuria. Kiinaa opiskellut ei-kiinalainen on tästä varmasti erittäin tietoinen, sillä kielen ja sanaston saralla kiinalainen suurperhe  voi olla (tai siis ON) helvetillinen pala purtavaksi.

Kiinalaista sukupuuta ei kannata yrittää oppia kertarysäyksellä, vaan on parempi antaa sanaston kertyä hiljalleen. Niin olen tehnyt minäkin, ja suuremmilta turhautumisen tunteilta on vältytty kun sanastoa on tullut opittua silloin tällöin, sitä mukaa kun sitä on opiskelumateriaaleissa vastaan tullut.

Tämä blogiteksti sekoittanee lukijan pään, mutta toivottavasti se myös toimii kelvollisena tiedonlähteenä niille, joille syystä tai toisesta tulee tarvetta kiinalaisten perhe- ja sukulaissuhteiden kuvaamisessa käytettävän sanaston hallitsemiselle. Kirjoitan sukupuusta tässä luettelomaisen tekstin muodossa, mistä kelpaa sitten tulla tarkistelemaan sanoja jos sille löytyy tarvetta. Huomauttaisin, että tekstistä löytyy varmasti puutteita tai epäselvyyttä aiheuttavia väitteitä, sillä monille termeille löytyy eri vaihtoehtoja: toiset termit saattavat edustaa puhekieltä, kun taas toisten termien kohdalla esiintyy Kiinassa alueellisia eroja, jne…

Aloitetaan perheen ytimestä, joka tietenkin alkaa sinusta, 你 (nǐ). Isäsi on 爸爸 (bàba) tai 父亲 (fùqīn) ja äitisi 妈妈 (māma) tai 母亲 (mǔqīn). Isoveljestä käytetään termiä 哥哥 (gēge), isosiskosta 姐姐 (jiějie), pikkuveljestä 弟弟 (dìdi) ja pikkusiskosta 妹妹 (mèimei). Vanhemmistaan voi käyttää yhteisnimitystä 父母 (fùmǔ) tai 爸妈 (bàmā) ja sisaruksista taas yhteisnimitystä 兄弟姐妹 (xiōngdìjiěmèi). Jos siskoja ja veljiä on enemmänkin, löytyy heidän oikeaan järjestykseen laittamista varten lisää sanastoa (mutta ei nyt).

Sitten mennään naimisiin, jolloin syntyy aviopari, 夫妇 (fūfù). Vaimosta käytetään nimitystä 妻子 (qīzi), 老婆 (lǎopó) tai 太太 (tàitai), miehestä puolestaan nimitystä 丈夫 (zhàngfu), 老公 (lǎogōng) tai 先生 (xiānsheng). Nainen käyttää anopistaan nimitystä 婆婆 (pópo) ja appiukostaan termiä 公公 (gōnggong); heille miniä puolestaan on 媳妇 (xífù) tai 儿媳 (érxí). Miehelle appiukko on 岳父 (yuèfù) tai puhekielessä 丈人 (zhàngrén), anoppi 岳母 (yuèmǔ) tai puhekielessä 丈母娘 (zhàngmǔniáng); heille vävypoika on 女婿 (nǚxù). Miehen tai vaimon sisaruksillekin on omat nimityksensä, mutta en mene niihin(kään) tällä kertaa.

Sisarusten mennessä naimisiin on kunkin puolisolla oma nimityksensä: isoveljen vaimo on 嫂子 (sǎozi), pikkuveljen vaimo 弟媳 (dìxí), isosiskon mies 姐夫 (jiěfu) ja pikkusiskon mies 妹夫 (mèifu). (Huomautettakoon, että homoavioliittoihin ei kiinan kieli ole valmis.)

Lapsen saaminen ei tuota suuria ongelmia: poika on 儿子 (érzi) ja tytär 女儿 (nǚér). Jos lapsia on useampia, voidaan heidän järjestykseen laittamiseksi käyttää sellaisia sanoja kuin 老大 (lǎodà), 老二 (lǎoèr) ja niin edelleen. Kun oma poika lisääntyy, käytetään hänen pojastaan sanaa 孙子 (sūnzi) ja tyttärestään sanaa 孙女 (sūnnǚ); tyttären lisääntyessä poika on 外孙 (wàisūn) ja tyttö 外孙女 (wàisūnnǚ). Lapsenlapsista eteenpäin voidaan jokaisesta seuraavan sukupolven yksilöstä käyttää termiä 重孙 (chóngsūn) ja sitä seuraavista termiä 曾孙 (zēngsūn).

Sekä siskojen että veljien lapsista voidaan periaatteessa käyttää nimityksiä 侄子 (zhízi) ja 侄女 (zhínǚ), mutta halutessaan voi siskojen lapsista puhuessa asian tarkentaa: siskonpoika tottelee nimitystä 外甥 (wàishēng) ja siskontytär nimitystä 外甥女 (wàishēngnǚ).

Sitten setiin, täteihin ja isovanhempiin. Äidin puolen sedistä voidaan käyttää nimitystä 舅舅 (jiùjiu), oli kyseessä sitten vanhempi tai nuorempi veli; sedän vaimo on 舅妈 (jiùmā) tai 舅母 (jiùmǔ). Äidin siskot tottelevat nimitystä 姨妈 (yímā) ja heidän miehiinsä voidaan viitata sanoilla 姨父 (yífu) tai 姨丈 (yízhàng). Äidin isästä käytetään nimitystä 外公 (wàigōng) ja äidin äiti on 外婆 (wàipó).

Isän puolella on enemmän merkitystä sillä, onko setä isää vanhempi vai nuorempi. Vanhempi setä on 伯伯 (bóbo) tai 伯父 (bófù), ja hänen vaimonsa 伯母 (bómǔ) tai 大妈 (dàmā). Nuorempi veli tunnetaan nimellä 叔父 (shūfù) ja hänen vaimonsa nimellä 叔母 (shūmǔ). Isän siskot tunnetaan nimellä 姑姑 (gūgu) ja heidän miehensä nimellä 姑父 (gūfu). Isän isä on 爷爷 (yéye) ja isän äiti 奶奶 (nǎinai), mutta etenkin eteläisessä Kiinassa näistä voidaan käyttää myös nimityksiä 祖父 (zǔfù) ja 祖母 (zǔmǔ).

Isoisovanhemmat tunnetaan termeillä 太公 (tàigōng) ja 太婆 (tàipó) riippumatta siitä, ovatko he isän vai äidin puolelta.

Serkuista puhuttaessa voidaan käyttää kahdesta kirjoitusmerkistä koostuvia termejä: Jälkimmäinen merkki on 哥, 姐, 第 tai 妹 riippuen serkun sukupuolesta ja iästä itseen nähden. Äidin puolen serkkujen kohdalla ensimmäinen merkki on aina 表 (biǎo), ja samoin on isän siskojen jälkeläisten kohdalla – näin siksi, että heillä kaikilla on eri sukunimi kuin sinulla. Isän veljien lasten kohdalla ensimmäinen merkki on 堂 (táng), ja silloin sukunimennekin pitäisi olla sama.

Sanasto alkaa nyt loppua, vaikka tiedän, että olemassa on vielä paljon erikoistapauksia! Mikäli lukijalla on tahtoa mennä vielä syvemmälle, tarkempia termejä ja yksityiskohtia varmasti etsivälle löytyy! Liitän tähän loppuun vielä oivallisen YouTube-videon, joka tarjoaa lisävaloa ja lisää hämmennystä aiheeseen.

Hmm… Tämän katsomisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että pitäisi ehkä alkaa pyydellä anteeksi totaalisen lukijan pään sekoittamisen vuoksi. Omassa listauksessani eivät kaikki termit täsmänneet videossa kuvattujen kanssa, kun taas video tarjosi omaan tarjontaani nähden vielä paljon enemmän potentiaalisia sukulaissuhteita täsmällisine termeineen.

En silti usko, että kukaan tässä on väärässä (tosin jos tekstistäni virheitä löysit niin kerro ihmeessä!), vaan nämä eroavaisuudet alleviivaavat sitä tosiseikkaa, että Kiina on suuri maa paitsi väestönsä puolesta, myös maantieteellisesti, ja siksi kielen käytössä voi maan eri osien välillä ilmetä suuriakin eroavaisuuksia. Omat tietoni esimerkiksi ovat tämänhetkisen opettajani tarkistamia, ja hän voisi vannoa vaikka äitinsä hengen kautta, että näin se menee!

Lykkyä kaikille niille, jotka ovat osa kiinalaista perhettä!