Lijiangin vanhatkaupungit

Lijiang on reilun miljoonan asukkaan kokoinen kaupunki Yunnanin luoteisosassa. Paikka tunnetaan parhaiten vuorimaisemistaan sekä vanhastakaupungistaan, joka on yksi koko provinssin suurimmista (lue: pahimmista) turistirysistä. Sateisia kesäkuukausia lukuun ottamatta sää vaikuttaisi Lijiangissa olevan aina täydellinen.

Nähtävää Lijiangissa ei loppujen lopuksi kovin paljoa ole, mutta kaksi tai kolme päivää kaupungissa kuluu rattoisasti. Hitaamman matkailun ystävä viihtyy pitempäänkin, sillä varsinaisen vanhankaupungin ohella lähiympäristöstä löytää helposti monia muitakin vanhoja, toinen toistaan viehättävämpiä pikkukyliä.

Varsinaisen, kuuluisimman vanhankaupungin alueelle pääsee maksutta, mutta vierailijan kannattaa kuitenkin varautua pulittamaan 80 yuanin ”suojelumaksu”. Suosittelen kaivamaan kuvetta, sillä siten säästyt myöhemmältä turhautumiselta. Vasta tämän maksun pulitettuasi on sinulla nimittäin oikeus ostaa pääsylippuja muihin alueelta löytyviin kiinnostaviin kohteisiin. Joihinkin kohteisiin ja esimerkiksi niihin muihin vanhoihin kaupunkeihin pääset tämän lipun ostettuasi maksutta.

Lijiangin vanhakaupunki on parhaimmillaan aamulla heti auringonnousun jälkeen, kun turistimassat ovat vielä nukkumassa ja kaupat aamiaispaikkoja lukuun ottamatta kiinni. Kaupunki on yllättävän suuri, ja sen sokkeloisille kujille eksyy helposti, oli mukana sitten kartta tai ei. Raikkaan aamun hiljaisuudessa edes eksymisellä ei tosin ole mitään merkitystä, sillä niin mukavaa katuja tallatessa on. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Päivemmällä charmista kuoriutuu suuri osa, kun kadut täyttyvät ihmisistä ja lukemattomat rihkamakaupat avaavat ovensa. Silloin kannattaa ensin ottaa parempi ote arvotavaraa sisältävästä laukustaan ja suunnata vaikka kokeilemaan lukemattomia tarjolla olevia paikallisia herkkuja. Sitten voit suunnata ulos vanhastakaupungista ja etsiä nähtävää sen lähiympäristöstä. Tässä joitain suosituksia:

Black Dragon Pool Park

Vanhankaupungin pohjoispuolella sijaitseva, viehättävä puisto on vierailun arvoinen jo siksi, että sieltä löytyy yksi Yunnanin kuuluisimmista spoteista valokuvan räpsäisyä varten [kuva poistettu jälkikäteen]:

Kuvastani voi ehkä havaita, että Kunmingin tavoin myös Lijiang kaipaa nykyisin kipeästi sadetta. Maisemat ovat nättejä mutta kuitenkin kuivakan näköisiä; monin paikoin ”maisemalammilla” varustetuissa kohteissa joutuu pettymään, kun vettä ei löydykään. (Halutessasi voit verrata ottamaani kuvaa hieman komeampiin kuviin syöttämällä Googlen kuvahakuun puiston kiinankielisen nimen 黑龙潭公园.) Sadekauden jälkeen puisto lienee uskomattoman kaunis ja vehreä, ja silloin kannattanee käydä kiipeämässä myös ”elefanttikukkulalle”. Turvallisuussyistä kukkulalle ei valitettavasti alle neljän hengen ryhmillä ole menemistä.

Shuhe-vanhakaupunki (束河)

Vaikka Shuhe-vanhaankaupunkiin pääsee kätevästi paikallisella bussilla, on se huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän kaupallistunut kuin itse ”päävanhakaupunki”. Shuhessa mietin, että tässäpä olisi ihanteellinen paikka vaikkapa parin viikon oleskelulle jonkinlaisen etätyö- tai kirjoitusprojektin parissa. Majatalot ovat Shuhessakin toinen toistaan houkuttelevampia, ja paikan charmia lisäävät muun muassa kylän keskellä sijaitsevat pienet pellot. (kuva)

Baisha-vanhakaupunki (白沙)

Baisha tarjoaa vielä paremman aikamatkan menneisyyteen kuin Shuhe. Rauhallisten kujien tallailun ohella Baisha tarjoaa pari pientä erikoisuutta.

Freskoista kiinnostuneille löytyy Baishasta pieni temppelialue. Sen temppelit ovat kiehtovia, sillä niissä ei ole ollenkaan sisustusta – kaikki kumarrettava löytyy maalattuna seiniltä. Ming-dynastian aikana rakennetuista Liuli- ja Dabai ji -palatseista löytyvien freskojen maalaaminen aloitettiin vuonna 1384, ja niissä yhdistyy tiibetiläinen buddhismi, Han-alueen buddhismi sekä taoismi. Freskot ovat hyvin kuluneita, mutta niiden yksityiskohtia tutkiskellessa saattaa hyvin vierähtää pidempikin tovi. Temppelien sisällä ei valokuvaaminen ole soveliasta; alla olevat kuvat otin temppelin ulkopuolelta löytyneen, paikan historiaa esitelleen informaatiopisteen kuvista.

Freskojen lisäksi kaupungista löytyy muun muassa äärimmäisen kuuluisa tohtori, joka Lonely Planetin mukaan mainitaan joka ikisessä matkailuteoksessa, jossa Lijiangkin otetaan puheeksi. Itse en keksinyt syytä mennä tätä ”taolaistohtorista” tapaamaan, mutta lueskelin mielelläni vastaanottopaikan ulkopuolelle pystytetyistä tauluista löytyviä, tohtorista kirjoitettuja artikkeleita. Löytyipä taulusta myös suomenkielisiä tekstejä sekä parin tohtoria vierailullaan kunnioittaneen suomalaisen käyntikortit!

Oma matkani jatkui Lijiangista Daliin. Lijiang on sijaintinsa puolesta oivallinen kaupunki, sillä sieltä pääsee kätevästi jatkamaan matkaansa myös esimerkiksi Loikkaavan tiikerin rotkolle tai Shangri-Lahan.

"Näkökulman esittämisestä"

Tällä hetkellä käyttämässäni New Practical Chinese Reader 6 -oppikirjassa on paljon otteita modernin kiinalaisen kirjallisuuden klassikoista. Lainattuihin kirjailijoihin lukeutuu Lu Xun (鲁迅), joka on yksi arvostetuimmista 1900-luvulla vaikuttaneista kiinalaiskirjoittajista. Suomeksi häneltä on julkaistu novellikokoelma Uudenvuoden uhri ja muita kertomuksia (kirjailijan nimi on teoksen kannessa kirjoitettu muotoon Lu Syn).

Yhteiskunnallisiin ilmiöihin pureutuvan fiktion ohella Lu Xun kirjoitti paljon esseitä. Tässä käännös yhdestä, vuonna 1925 kirjoitetusta, hyvin lyhyestä esseestä (alkuperäisteksti käännöksen perässä):

”Näkökulman esittämisestä”

Näin unta, jossa istuin ala-asteen luokkahuoneessa pulpetin ääressä valmistelemassa esseetä. Kysyin opettajalta neuvoa näkökulman esittämisen keinoista.

”Vaikeaa!” sanoi opettaja, vilkaisten minua vinosti silmälasiensa takaa. Hän katsoi minuun ja sanoi: ”Kerron sinulle tarinan. Erääseen perheeseen syntyi poika, ja koko perhe oli tästä haltioissaan. Kun lapsi oli kuukauden ikäinen, tuotiin hänet esiin kaikkien nähtäväksi, ehkä siinä toivossa, että siitä koituisi lapselle hyvää onnea.

”Yksi vieras sanoi: ’Tästä lapsesta tulee rikas.’ Hän sai osakseen kiitosta.

”Toinen vieras totesi: ’Tästä lapsesta tulee virkamies.’ Vastalahjana hän sai osakseen imartelua.

”Kolmas vieras ennusti: ’Tämä lapsi kuolee.’ Tästä hyvästä hän sai osakseen kivuliaan selkäsaunan.

”Mies, joka kertoi kuolemasta, kertoi vääjäämättömän totuuden. Rikkaudesta ja kunniasta puhuneet sen sijaan valehtelivat. Kuitenkin valehtelijat saivat osakseen kiitosta, kun taas totta puhunut piestiin. Entä sinä…”

”Minä haluan olla valehtelematta, mutta myös olla saamatta selkäsaunaa. Kerro minulle, opettaja, mitä minun olisi tällaisessa tilanteessa pitänyt sanoa?”

”No, sinun olisi pitänyt sanoa näin: ’Oho! Mikä lapsi! Katsokaa nyt! Kuinka… Huh huh! Ha ha! He he! He he he he!’”




立论

我梦见自己正在小学校的讲堂上预备作文，向老师请教立论的方法。

“难！”老师从眼镜圈外斜射出眼光来，看着我，说。“我告诉你一件事——

“一家人家生了一个男孩，合家高兴透顶了。满月的时候，抱出来给客人看， ——大概自然是想得一点好兆头。

“一个说：‘这孩子将来要发财的。’他于是得到一番感谢。

“一个说：‘这孩子将来要做官的。’他于是收回几句恭维。

“一个说：‘这孩子将来是要死的。’他于是得到一顿大家合力的痛打。

“说要死的必然，说富贵的许谎。但说谎的得好报，说必然的遭打。你……”

“我愿意既不说谎，也不遭打。那么，老师，我得怎么说呢？”

“那么，你得说：‘啊呀！这孩子呵！您瞧！那么……。阿唷！哈哈！He he！ he，he he he he！’”

一九二五年七月八日。

Teollisuusalueiden ”syöpäkylät” (癌症村)

Nopeasti kehittyvä, ylikansoitettu Kiina painii monenlaisten isojen ongelmien kanssa. Vakavimpiin huolenaiheisiin lukeutuvat ympäristön saastuminen sekä saasteiden vaikutukset kansan terveyteen.

Itse kuvittelin jotenkin naiivisti ennen Kiinaan saapumistani, että täällä söisin terveellisesti, mutta totuus on, että todella moni ulkomaalainen kokee kiinalaisen ruoan epäterveellisenä, laadultaan usein peräti ala-arvoisena. Itsekin olen huomannut alkavani kaivata kesällä mahdollisesti koittavaa, kotimaan vierailun mahdollistamaa, puhdasta/puhtaampaa ruokaa syömällä toteutettavaa ”detoxia”.

《新民周刊》-lehden julkaisema artikkeli valaisee ympäristön saastuttamisen vakavuutta teollisuuskemikaalien aiheuttamien terveyshazardien näkökulmasta. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä Kiinan ”syöpäkylistä” kertovan artikkelin sisällöstä:

Kiinassa on peräti 164 tekstiiliteollisuuskeskittymää, ja niissä sijaitsevien tehtaiden määrä on noin 50 000. Suurin osa on keskittynyt Kiinan itä- ja kaakkoisosiin, tavallisesti rannikkokaupunkeihin.

Parikymmentä vuotta sitten Wei Dongying saapui Wuli-nimiseen, noin tuhannen asukkaan kylään mennäkseen naimisiin paikallisen kalamiehen kanssa. Kylän läheisyydessä sijaitsevan Qiantang-joen vesi oli tuolloin vielä kirkkaan puhdasta. Kylän koville pistänyt painajaistarina alkoi 90-luvun alussa, kun alueella päätettiin alkaa kehittää kemiallista teollisuutta.

Alussa tehtaat dumppasivat jätevetensä suoraan läheisiin järviin tai Qiantang-jokeen. Vesistöjen väri muuttui aina tehdasjätteen värin mukaisesti, ja sama likavesi päätyi myös kylän pelloille. Paikalliset maanviljelijät olivat luonnollisesti asiasta huolissaan, mutta tehtaiden johtajat vakuuttelivat, ettei minkäänlaista syytä huoleen olisi. Saasteiden leviämistä ei ollut kukaan kontrolloimassa.

Tehtaat palkkasivat vain ulkopaikkakuntalaisia, sillä he pelkäsivät paikallisten aiheuttavan harmia, mikäli tehtaiden huonoissa olosuhteissa työskentelemisen myötä kyläläisten terveydessä alkaisi ilmetä huolestuttavia piirteitä. Wei Dongying muistaa, kuinka muualta kylään hommiin tulleet työläiset päivän päätteeksi omiin kyliinsä palatessaan olivat milloin minkäkin värisen väriaineen peitossa.

Kun saastuttamista oli jatkunut nelisen vuotta, saivat kyläläiset viimein tarpeekseen. He alkoivat tavoitella ylempiä tahoja voidakseen valittaa dilemmastaan. Paikallinen hallitus suostui suorittamaan kyläläisille verikokeita ja tutkimaan paikallisten vesistöjen laatua, mutta testien tulokset eivät koskaan nähneet päivänvaloa.

Vuosien 1992 ja 2005 välillä 60 Wuli-kylän asukasta menehtyi syöpään. Syövän lisäksi erilaiset verisairaudet olivat yleisiä.

Wuli-kylän läheisyydestä löytyi useita muitakin kemiallisen teollisuuden jätteiden aiheuttamista saasteista kärsineitä ”syöpäkyliä”. Alueelle rakennettiin jätevedenpuhdistamo, mutta sinnikäs ja aina kriittinen Greenpeace (joka muuten kiinaksi tunnetaan nimellä 绿色和平) havaitsi, että ”puhdistamisen” jälkeen Qiantang-jokeen päästetty vesi oli edelleen saastunutta. Tämä vesi päätyisi lopulta mereen, ja merialueilla saastuneessa vedessä tuotettu ruoka puolestaan päätyisi ruokapöytiin ympäri Kiinan, kenties myös ulkomaille.

Siitä, onko tilanteen suhteen tähän päivään mennessä ehditty saavuttaa merkittävää parannusta, ei artikkeli puhu, mutta teksti ilmaisee huolta kiinalaisten terveydestä, nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. Tämä tarina on yksi esimerkki siitä, että kansanterveys näyttäisi Kiinassa olevan melko jyrkässä syöksykierteessä.

Valokuvakooste: yksityiskohtia matkan varrelta

Lukukauden alkamista edeltävän viikon aikana vietin kolme päivää Lijiangissa ja toiset kolme Dalissa, ja alan julkaista sen viikon antia Kiina-blogissa hiljalleen, sitä mukaa kuin ehdin. Matkan aikana kamerani muistikortille kertyi paljon jakamisen arvoista kuvamateriaalia, joten matkakertomukset ovat tälläkin kertaa melko valokuvapainotteisia. Aloitan kuvien jakamisen tällä pienempiin yksityiskohtiin keskittyvällä, kahdestatoista kuvasta koostuvalla setillä. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Kuusi hittituotetta Kiinasta!

Kuten moni lukijoista tietää, en ole erityisen kiinnostunut bisnesmaailmasta. Tämän tekstin kohdalla teen kuitenkin leikkimielisen poikkeuksen ihan vain jakamisen ilosta ja tarjoan kaupasta kiinnostuneille lukijoille bisnesideoita. Listaan kuusi ”hittituotetta”, joihin oma huomioni on Kiinassa tavalla tai toisella kiinnittynyt. Ei muuta kuin ideoita varastamaan ja rikastumaan, provikat voi laittaa myöhemmin pimeänä OP-tililleni!

Ekolyhtypylväät!

Aurinkopaneeleita näkee Yunnanissa joka katolla, mutta tuulivoimaan törmäsin ensimmäistä kertaa vasta Dalissa vieraillessani. Siellä kun silmiään siristää, voi nähdä kaukaisilla kukkuloilla tuulimyllyjä, jotka tuovat energiaa läheisille maalaiskylille. Katujen varsilla taas näkee paljon lyhtypylväitä, joissa yhdistyy pieni aurinkopaneeli ja tuulipropelli. Kuulemani mukaan yhdistelmä tarvitsee vain tunnin kerätäkseen riittävästi energiaa valaisemaan koko pimeän ajan. Se, mitä lopulle tuotetulle energialle tapahtuu, on minulle vielä hämärän peitossa. Joka tapauksessa, näillä maailma pelastuisi!

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 节能环保灯杆

Kuorelliset auringonkukansiemenet!

Tiedän, että ainakin joissain Euroopan maissa ja Venäjällä auringonkukansiementen syöminen kuorineen on normaali ajanviete, mutta Suomessa se on vielä lintujen hommaa – ja saattaa hyvinkin sellaisena pysyä aikojen loppuun saakka. Itselläni kesti toissa vuonna Jinhuassa pari kuukautta oppia raksauttamaan etuhampaillani herkullisesti suolattu kuori auki ja sitten kielellä napata kuoren sisältä siemen syötäväksi. Sittemmin en ole muita ”snackseja” Kiinassa juuri syönytkään – sangen terveellinen pikkupurtava siis.

Viime kesänä poikkesin Tampereella Punnitse ja säästä -myymälässä kyselemässä, josko valmiiksi kuorituille siemenille olisi tarjolla tällaista kuorellista snack-vaihtoehtoa. Myyjä ei selvästikään ymmärtänyt, mitä helvettiä yritin selittää (siis miksi kukaan nyt niitä kuorineen ostaisi?!), ja hetken hän onnistui saamaan minutkin tuntemaan itseni ”ideani” kanssa jotenkin sekopäiseksi. Tässä siis paljastus valtavasta aukosta Suomen markkinoilla!

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 瓜子

Jianzi!

Tämän tuotteen markkinoinnin saattaa tehdä vaikeaksi se, että sille voi olla vaikea keksiä sopivaa nimeä. Jianzi on Kiinassa etenkin vanhemman väen suosima, höyhenillä varustettu, ringissä edestakaisin potkittava ”juttu”. Footbagin ja sulkapallon sekoitus, joku sanoisi, mutta en tiedä auttaako tämä kuvaus, joten kuvat ja video puhukoon siis puolestani. Sanonpa vain, että meillä on ulkomaalaisten kesken ollut Kiinassa sangen hauskaa jianzin parissa, ja melkein joka päivä minulta yliopistolla kysellään, tuliko jianzi mukaan. Tässäkö ensi kesän must own –hitti, ensi kesän yo-yo? Katso video ja ihastu, tartu sitten toimeen ja rikastu!

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 毽子

Kengänkuivaajat!

Muistan, kuinka joskus opiskelija-aikojen alkupuolella otti päähän, kun omistin vain yhden parin hyvännäköisiä kenkiä, ja sitten tuli sade tai loska ja kasteli tuon parin. Kuivumisessa saattoi mennä useampi päivä – ja mainittakoon, että monin paikoin Kiinassa tiettyinä vuodenaikoina märät kengät eivät kuivu koskaan – jolloin luennolle mentiin lenkkarit jalassa. Tästä ongelmasta pääsee eroon, kun hankkii Kiinasta kengänkuivaajat (tai useamman parin kivoja kenkiä). Sähköjohdolla seinään kytkettävät, kenkien sisään sujautettavat palaset toimivat: kenkäsi kuivuvat parissa tunnissa, ja pääset ilmeisesti eroon myös pahimmasta jalkahien hajusta!

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 烘鞋器

Popcorn-kanuuna!

Tässä lienee maailman nopein tapa tehdä popcornia! Kuinka kiinalaisesta popcorn-kanuunasta voisi jalostaa Suomessa tarkastuksista läpi menevän, tulipaloja aiheuttamattoman, kotikäyttöön soveltuvan version, on mysteeri, mutta kyllä tällä kanuunalla katukauppias tekisi hyvin rahaa siihen asti, kunnes uutuudenviehätys menisi ohi ja ihmiset palaisivat mikropopcorneihinsa.

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 爆米花器

Lämpötuotteet talveksi!

Kylmintä pohjoista lukuun ottamatta lähes joka puolella Kiinaa pidetään talvisin asumisessa energiankulutus minimissä, joten sisällä on aina kylmä – toisinaan jopa kylmempi kuin ulkona. Sen sijaan, että jokainen kuutiometri asunnossa pidettäisiin naurettavan lämpimänä (lattialämmitystä ja jokapäiväistä saunaa unohtamatta!), pyrkivät kiinalaiset eri keinoin pitämään lämpimänä itsensä. Hyväksi katsottuihin itsensä lämpimänä pitämisen keinoihin lukeutuvat muun muassa lämpimät vaatteet ja kuumat juomat.

Näiden ilmiselvien lämmittelykeinojen ohella voi Kiinassa ostaa kaikenlaisia sähköllä toimivia tuotteita, jotka pitävät lämpimänä kulloisenkin tarpeen mukaan. Itse olen tutustunut muun muassa tyynyn ja lapaset yhdistävään kuumavesipussukkaan, lämmitettävään kirjoitusalustaan (oma suosikkini) sekä sähköhuopaan, jonka päällä nukkuessa on hyvä olla.

Mukavuudenhaluiset suomalaiset tuskin näille tuotteille lämpenevät, sillä niin paljon kätevämpää on pitää koko asunto niin lämpimänä, että sisällä tarkenee vaikka alasti. Kauempana tulevaisuudessa häämöttävät energiakriisit ennakoiva, älykäs bisnesmies kuitenkin ymmärtää tällaisten energiatehokkaiden pikkutuotteiden potentiaalin ja sijoittaa jo tänään!

Hakusana alkuun pääsemiseksi: 保暖电器

Yksityisopetukseen!

Blogiani Kunmingin-aikoina seuranneet tietävät, että luin viime lukukauden kiinaa advanced-tason kurssilla. Ryhmämme oli mukavan pieni – yleensä paikalla oli vain kolme tai neljä oppilasta – ja yhtä surkeata poikkeusta lukuun ottamatta olivat kaikki opettajat erittäin mukavia ja hommansa osaavia.

Kun viikko sitten marssin kansainvälisten asioiden toimistoon ilmoittautumaan, kävi ilmi, että olen ainoa jäljellä oleva opiskelija tasollani. Olin osannut ennakoida jotakin tämän suuntaista, enkä ollenkaan pistänyt pahakseni, kun neuvottelut 18 ryhmätunnin korvaamisesta kahdeksalla tunnilla yksityisopetusta alkoivat. Neuvottelut eivät kauaa kestäneet, sillä tämä oli juuri sitä, mitä halusinkin. Keskiviikkona aloitin tunnit.

Opettajani on sangen mukavalta vaikuttava, pian maisteriksi valmistuva nuori kiinalaisnainen. Tunnit ovat alkaneet lupaavissa merkeissä: vaikka opettaja on paperilla varmasti vielä kokematon, tuntui minusta heti alusta alkaen siltä, että hän tietää mitä tekee ja että hänen alaisuudessaan lukukaudesta tulee antoisa.

On selvää, että näillä tunneilla puhetaitoni saavat viimein sen kauan kaivatun boostin, jota en ennen ryhmäopetuksessa ole voinut saada ja jollaista toisaalta on hiljaisen luonteeni vuoksi ollut vaikea saavuttaa arjessa. Tämänkertaisen boostin vaikutukset ovat kauaskantoisia, ja ehkä jossain vaiheessa uskallan viimein myöntää myös puhuvani sujuvaa kiinaa.

Lisäksi tunneista tekee erityisen antoisia se, että sain itse päättää niiden pääasiallisesta sisällöstä. Perinteisemmän oppimisen puolella käytämme valitsemaani New Practical Chinese Reader -oppikirjasarjan kuudetta ja viimeistä osaa. Se on tasooni nähden jo helppo, mutta tuntuu itse asiassa hyvältä, kun päivittäin opeteltavan sanaston määrän suhteen voi pitkästä aikaa hieman hellittää.

Oppikirjaopiskelun oheen valitsin omaa tulevaisuuttani ajatellen kaksi tärkeää kielenkäytön osa-aluetta: kääntämisen ja kirjoittamisen.

Jinhuan-vuotenani aloittamani Suuri Käännösprojekti saa nyt jatkua. Käänsin silloin kiinalaisen tuutorin avustuksella kaksi ensimmäistä lukua Han Hanin supersuositusta esikoisromaanista 三重门 (käännökset löytyvät sivupalkissa näkyvän käännösprojekti-tunnisteen takaa). Olen jatkanut romaanin lukemista tämänkin lukuvuoden aikana, ja koska pidän kirjasta niin, päätin, että uuden opettajani avustuksella käännän siitä nyt seuraavat 28 sivua. Näitä käännöksiä tuskin blogissa julkaisen, mutta saatan välillä tarjota näytteitä mielenkiintoisista kohdista.

Kirjoittamisen puolella mennään rennolla linjalla. Sovimme, että pyrin kirjoittamaan jotain päivittäin. Aihe on vapaa: ehkä olen lukenut lehdestä jotain mielenkiintoista ja haluan kertoa ajatuksistani siihen liittyen, tai kenties arjessani on tapahtunut jotain jakamisen arvoista. Pääasia, että saan sanoja paperille ja että joku on virheitäni reippaasti korjaamassa. Pyrin lähettämään opettajani sähköpostiin luettavaa kahdesti viikossa.

Lähestymässä olevaa työelämään siirtymistä ajatellen myös lukemistaitoja pitää kehittää, ja siksi onkin hienoa, että minulla on viikoittain vain kahdeksan oppituntia. Aikaa jää näin runsaasti oma-aloitteisellekin opiskelulle.

Luetunymmärtämistaitoni kohenevat ryminällä kurssien ulkopuolella, sillä ehdin loman aikana kehittää sanomalehden lukemisesta miellyttävän rutiinin. Ostan yhdellä yuanilla lehden (sellaisen ohuen), käyn sen kannesta kanteen läpi otsikot silmäillen ja mielenkiintoiset artikkelit ympyröiden; sitten luen artikkelit läpi yksi kerrallaan, yhden tai kahden artikkelin päivätahdilla. Ensimmäisellä lukukerralla alleviivaan sanaston, jota en tunne, ja toisen lukukierroksen suoritan sanakirjan avulla. Olen jo huomannut, että lukemistaitoni ja -nopeuteni ovat kehittyneet roimasti viime kuukausien aikana…

…mikä on hyvä asia myös juuri itselleni asettamaani, lukukauden ainoaa ”virallista” tavoitetta ajatellen. Mietin, että koska alan kenties lähitulevaisuudessa osaamistani markkinoidessani alkaa viitata itseeni kiinan kielen tuntijana (ehkä jopa ammattilaisena), olisi asiaan liittyen hyvä olla ”todisteena” jonkinlainen paperi. Niinpä tulevana kesänä läpäisen HSK:n, kiinan kielen tasokokeen, kuudennen ja korkeimman tason.

Käärmeen vuosi näyttäisi olevan mielenkiintoinen ja haasteiden täyttämä!

Molskahdus maisemajärvessä

Kuten olemme oppineet, kantautuu Kiinasta usein uutisia erikoisista yksilösuorituksista, usein sangen huolestuttavista sellaisista. Eikä siinä sinänsä mitään yllättävää, sillä maa on suuri – Suomessakin varmaan tapahtuisi, jos maan väkiluku olisi 300-kertainen nykyiseen nähden…

Kävipä loman aikana niin, että törmäsin fantastiseen, Virosta kotoisin olevaan, Kunmingissa kiinan opettajaksi lukevaan naiseen. Meitä voidaan jo kutsua pariksi, vaikka ujouttani ehdinkin käyttää melkoisen pitkän ajan ennen kuin onnistuin keräämään riittävästi rohkeutta kertoakseni hänelle tunteistani. Onneksi tunne osoittautui molemminpuoliseksi, enkä menettänyt tilanteessa kasvojani – kuka tietää, miten olisin asiaan reagoinut!

Aikaisemmin sinä iltana, jolloin viimein viimeisellä mahdollisella hetkellä olin saanut änkytettyä romanttisen tunnustuksen suustani, tapahtui jotain mielenkiintoista. Olimme kävelemässä iltaa Kunmingin keskustassa sijaitsevan Cuihu-järven laitamilla, koska siellä on iltaisin hiljaista ja tunnelmallista. Yhdessä vaiheessa rauha rikkoutui, kun jostain kuului molskahdus. ”Melko isoja kaloja tästäkin järvestä löytyy”, mietin, ennen kuin huomasin kauempana vedessä liikkuvan jotain kirkasta, joka toi mieleen älypuhelimen näytön.

Siirryimme ripeästi tuota pientä valoa kohti, ja niinhän se oli, että vedessä kahlasi hysteerisesti itkevä tyttö. Hetken ympärilleni vilkuiltuani havaitsin lähistöllä myös valkopaitaisen, ystävänsä perään huhuilevan nuoren miehen. ”Tänne sieltä ja vähän äkkiä, tyttöystäväsi on järvessä!”

Järveen hyppääminen ei äkkiseltään suomalaisnäkökulmasta ehkä kuulosta niin vaaralliselta. Talvella vesi on kuitenkin myös ikuisen kevään kaupungissa hyisen kylmää. Lisäksi aidalla reunustettuun Cuihu-järveen hypätessä on pudotusta paikasta riippuen jopa kolmisen metriä, eikä hyppäämisestä tee yhtään turvallisempaa se, että järvi on hyvin matala. Järven mataluuden havaitsimme, kun poika viimein, nolostuneena paitansa ensin riisuttuaan ja pitkään hyppyä emmittyään, sukelsi itkevän tyttöystävänsä perään. Vettä oli sillä paikalla hädin tuskin polviin asti.

Lähdin etsimään järven ympäriltä päivystäviä vartijoita auttamaan. Kymmenen minuutin kuluttua palasin iäkkään vartijan kanssa, jonka asenteesta päätellen tällaiset tilanteet ovat arkipäiväistä hommaa – 家常便饭 kuten kiinaksi sanotaan. Tilanne oli tällä välillä ehtinyt rauhoittua: pariskunta oli jo odottamassa apua ylös päästäkseen. Kiipesimme turvakaiteen yli ja vedimme kahden miehen voimin tytön ylös. Poika oli selvästi rotevampaa tekoa, mutta saimme kuin saimmekin myös hänet hyisestä vedestä turvaan.

Ilmeisesti rahaan liittyvä riita oli johtanut siihen, että tyttö oli ylidramaattisesti päättänyt hypätä järveen. Poika oli selvästi menettänyt tilanteen vuoksi kasvonsa, ehkä vielä pahemmin siksi, että paikalle auttamaan sattuneet osoittautuivat vieraiden maiden kansalaisiksi. Hän oli ylös päästyään nimittäin paitsi yhä erittäin nolostunut, myös täysin jäätynyt (eikä siis vain kirjaimellisesti): kun oma mielitiettyni teki parhaansa läpimärkää, kenkänsä järveen kadottanutta, ohueen mekkoon pukeutunutta ja kylmästä hytisevää tyttöä lämmitelläkseen ja kun itse vetelin hermosauhujani, päätti poika siirtyä sivummalle ja ryhtyä vastailemaan episodin aikana tulleisiin, vastaamatta jääneisiin puheluihin – ihan kuin hänen tyttöystävänsä ei olisi ollut edes paikalla.

Poika ei kiinnittänyt tyttöystäväänsä ollenkaan huomiota ennen kuin me aloimme häntä herätellä. ”Jollet nyt pue päällesi ja etsi tytöllesi nopeasti lämmintä paikkaa, saattaa hän päätyä sairaalaan!” Okei, okei, 不好意思, 不好意思, alkoi mennä perille, nyt hän jo otti tyttöään kädestä kiinni. Siitä pariskunta siirtyi läheisen tien varteen taksia odottamaan. Mekin päätimme, että nuo kaksi aikuista ihmistä saisivat siitä eteenpäin luvan pitää huolen toisistaan.

Ehkä kaikki päättyi hyvin, ehkä he jatkoivat riitaansa, ehkä jompikumpi sairastui keuhkokuumeeseen… Joka tapauksessa jatkoimme omaa iltaamme, mielemme taas yhtä Kiina-elämystä rikkaampana. Itse olin taas hermostunut sanoista, jotka tulisin myöhemmin suustani kaivamaan.

Myöhemmin mielitiettyni kertoi, kuinka utelias tuo kylmästä hytissyt tyttö oli tilanteestaan huolimatta ollut ulkomaalaiseen naiseen törmättyään. Kaiken dramaattisuuden keskellä oli huomio jostain syystä helppo kiinnittää kaikkiin niihin triviaaleihin seikkoihin, joita kiinalaiset ulkomaalaiselta yleensä kyselevät: Mistä olet kotoisin? Puhut niin sujuvasti, kuinka kauan olet opiskellut kiinaa? Mikä on englanninkielinen nimesi? Omani on Lucy. Voisinko ehkä lisätä sinut QQ-kaverikseni?

Kiinalaisten uteliaisuus ei selvästikään kysy aikaa eikä paikkaa!

Seuraavassa (tai ehkä sitä seuraavassa) tekstissä lisää mietteitä kiinalaisten usein kysymiin kysymyksiin liittyen.

Tositarkoituksella

On sanomattakin selvää, että Kiinassa huijataan ihmisiä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Perinteisiä turistijippoja lukuun ottamatta en ole oikeastaan ikinä täällä kuitenkaan kuullut tai nähnyt, millaisin keinoin hyväuskoisilta yritetään käytännössä rahoja viedä.

Taannoin Jianshuin vanhassakaupungissa pyöriessäni huomioni kiinnittyi seinään kiinnitettyyn ilmoitukseen. Ilmoituksessa poseeraa viehättävä kiinalaisneito, jolla on paineita suvunjatkamisen suhteen – aviomies on rikas mutta hedelmätön, lapsenlasta lellittäväkseen kaipaava äitikin hengittää niskaan. Asiaan saataisiin ratkaisu lainamiehen kanssa seksiä harrastamalla. Uhrautujan palkkio olisi muhkea, yhteensä puolitoista miljoonaa yuania!

Tässä käännös ilmoituksen sisällöstä:

”Tämä ilmoitus on notarisoitu. Asianajajatoimisto toimii tämän naisen edustajana, ja hän on jo maksanut puolentoista miljoonan yuanin takuusumman. Huijauksen ilmetessä asianajajatoimisto kantaa juridisen vastuun. Notarisoinnin numero 097585437, y-tunnus 201054182.

Olen Wang Juan, 28 vuotta, pituus 1,65m, varakkaan kauppiaan vaimo. Aviomieheni on hedelmätön, mutta suurelle omaisuudelle kaivataan kipeästi perijää. Kun mieheni on poissa kaupungista, haluan tarttua tilaisuuteen: etsin tervettä, ulkopaikkakuntalaista miestä täyttämään äitini toiveen. Mikäli puhelinkeskustelussa päästään sopimukseen, maksan heti ennakkomaksuna 500 000 yuania. Haluan vierailla sinun luonasi – tapaamalla yksityisesti emme vahingoita perhettäni. Kun asiassa on onnistuttu, maksan vielä miljoonan yuanin summan. (Luottamuksella, vain tositarkoituksella.)

Puhelin: 18720559650”

Kiinnostuneille tiedoksi, että Kiinaan päin soitettaessa numeron eteen tulee näppäillä maakoodi +86. Ilmoitus lienee jo vanhentunut, mutta yrittänyttä ei laiteta – puolellatoista miljoonalla yuanilla saisi Kiinassa jo vaikka mitä!

Kolme satunnaista

Vaihteeksi näitä muistikirjan syövereistä löytyneitä merkintöjä, joista ei yksittäin riitä ihan kokonaiseksi blogitekstiksi, mutta joita yhdistelemällä saa kudottua kasaan kevyen, pieniä yksityiskohtia Kiinasta paljastavan postauksen.

Lasten lomaläksy

Talvilomalla Kunmingin sää on ollut lähes poikkeuksetta aurinkoinen ja lämmin. Ja koska yliopistomme pieni kampus on pieni ja rauhallinen, on sinne kelvannut mennä päivisin paistattelemaan ja vaikka opiskelemaan. Eräänä päivänä istuskelimme suomalaisen kaverini kanssa kampuksen penkeillä, kun meidät ympäröi parikymmenpäinen joukko 10-vuotiaita.

Lapset tulivat juttelemaan meille englanniksi, koska he olivat saaneet loma-ajalleen kotitehtävän: puhu ulkomaalaisen kanssa, pyydä todisteeksi häneltä allekirjoitus ja ota kuva hänen kanssaan. Lapset olivat ilahduttavia: toiset juttelivat melko sujuvastikin, kun taas toiset joutuivat pitkään miettimään, että mikä olikaan se toinen lause, jonka olin tätä kohtaamista varten opetellut. Suurin osa lapsista ujosteli minua ja jonotti ensin mieluummin naispuolisen kaverini puheille.

Muun muassa tällaisia meiltä udeltiin:

”Saanko nimikirjoituksesi ja voinko ottaa kuvan kanssasi?”
”Mistä olet kotoisin?”
”Kuinka monta henkeä perheessäsi on?”
”Pidätkö syömisestä?”
”Mikä on lempieläimesi?”
”Mikä on englanninkielinen nimesi?”

Lokkien ruokintaa

Lokeista ei tykkää kukaan, ei ainakaan Suomessa. Ne ovat äänekkäitä ja paskovat ympäriinsä. Niitä tekee mieli heittää kivellä ennen kuin saa itse valkoisen osuman.

Kunmingissa lokkeja sen sijaan rakastetaan. Paikallisille järvialueille ilmestyy tiettyinä vuodenaikoina suuria määriä lokkeja, ja kiinalaisten on silloin pakko päästä niitä katsomaan – eikä pelkästään katsomaan. Täälläkin lokkeja pommitetaan, mutta aseena ei ole kivi, vaan ruokapala, joka on varta vasten lokkien villitsemistä varten ostettu. Jouduin kerran pyöräilemään lokkien ja kiinalaisten täyttämän absurdin tilanteen läpi, enkä voinut olla kerrankin pitämättä kiinalaisia hieman tyhminä. Alla olevat tilannekuvat on varastettu netistä.

Pinnallisia yhteiskuntailmiöitä

Nämä kaksi pientä uutista tulivat jostain syystä taannoin kiinan tunnilla puheeksi. Molemmat heijastelevat sitä, kuinka Kiinassa ulkonäön tärkeys ja materialismi ovat yhä räikeämpi osa nuorten aikuisten elämää.

Kauneusleikkauksien yleistymisestä olen kirjoitellut aikaisemminkin. Yliopisto-opiskelijoita on tässä maassa niin paljon, että vastavalmistuneiden keskuudessa kilpailu on ankaraa – edes hyvästä yliopistosta valmistuminen ei välttämättä takaa kunnon työpaikkaa. Monet kiinalaiset naiset ovat havainneet sen tosiseikan, että kauniilla ihmisillä on selvästi paremmat mahdollisuudet tulla palkatuiksi. Yhä useampi kiinalainen naisopiskelija käykin opintojensa viimeisen vuoden aikana kauneusleikkauksessa, koska uskoo siten parantavansa mahdollisuuksiaan siinä vaiheessa, kun rekrytointimylly starttaa.

Kauneuden lisäksi on monilla pakkomielle esimerkiksi viimeisimmän teknologian omistamisen suhteen – sangen tavallinen ilmiö kautta maailman. Moni tykkää hankkia ökyasunnon tai autokseen citymaasturin, mutta esimerkiksi uusin iPhone kelpaa jo ihan mainiosti pieneksi statussymboliksi. Kuulemani mukaan eräs nuori kiinalaisneito myi munuaisensa hankkiakseen rahat uutta iPhonea varten. Myöhemmin hän menehtyi leikkauksen jälkiseurauksena aiheutuneeseen tulehdukseen. Aasialaiset todella osaavat viedä globaalit ilmiöt äärimmilleen.