Kuvia viime ajoilta

Tässä setti kuvia siltä puolitoistaviikkoiselta, jonka vietin vieraideni kanssa välillä Hangzhou–Suzhou–Shanghai. Kuvien sisältö heijastelee pitkälti matkaamme siinä mielessä, että keskityimme enemmän olemiseen ja rentoutumiseen kuin mahdollisimman monen hienon paikan näkemiseen – aikaa jäi siis kissojen ja pienten yksityiskohtien kuvailemiselle.

Toisaalta huomasin, että joulukuussa uuden kameran hankittuani en ole ehkä objektiivipuolta pelannut ihan niin hyvin kuin olisin voinut. Minulla on nyt kolme objektiivia (joista kaksi kaukana halvoista), mutta monissa tilanteissa ja paikoissa on tullut sellainen olo, että yksikään niistä ei ole sopinut kuvaukseen riittävän hyvin. Niinpä edessä lienee hankalahko päätös: pitäisikö hankkiutua jostain eroon voidakseni ostaa sopivamman tilalle… [kuvia poistettu jälkikäteen]

Lomapäivät pähkinänkuoressa

Mitään maata järisyttävää ei ole luvassa, mutta kerrataan nyt viimeaikaisia edes kotiväen iloksi…

Sain 7. päivä Suomesta kaksi vierasta, isosiskoni ja hänen miesystävänsä. Molemmat matkustivat ensimmäistä kertaa Kiinaan (ja tietääkseni Aasiaan päin ylipäätään), joten olin ennen heidän saapumistaan jonkin verran hermostunut: sujuisiko kaikki hyvin, näkisimmekö riittävästi hienoja paikkoja, pitäisivätkö he Kiinasta ja kiinalaisesta ruoasta, ja niin edelleen.

Tavallisesti, kun esimerkiksi luokkatovereilleni on tullut vieraita kylään, ovat heidän Kiinassa tekemänsä matkat olleet pitkiä ja vaikuttavia: joka paikassa on täytynyt ehtiä käymään. Siksi olinkin hieman yllättynyt ja samalla myös helpottunut siitä, että omat vieraani eivät halunneet tuolta pariviikkoiseltaan mitään hektistä – heillä on kuitenkin takanaan suhteellisen raskas ja työntäyteinen Suomen talvi. Pariviikkoisen aikana nukuttiin pois univelkoja, syötiin hyvin ja naukkailtiin kylmää Tsingtao-olutta. Totesinkin jossain vaiheessa vitsaillen, että he olisivat melkeinpä yhtä hyvin voineet viettää lomansa vaikka Sastamalassa.

Pieni ”Kiina-kiertueemme” vei meidät Hangzhouhun, Suzhouhun ja lopulta Shanghaihin. Siskoni miesystävän hypättyä viime maanantaina lentokoneeseen takaisin kohti Suomea jatkoimme vielä siskoni kanssa Jinhuaan akkuja latailemaan ennen seuraavaa etappia.

Hangzhouhun halusin mennä siksi, että aion edelleen päättäväisesti löytää kaupungista sen puolen, mitä Kiina ja koko muukin maailma jaksaa ylistää – keväällä Hangzhoun pitäisi vieläpä olla kauneimmillaan. Mutta Hangzhou oli edelleen iso ja meluisa, eikä myyttinen West Lake vieläkään jaksanut tehdä sitä vaikutusta, josta esimerkiksi osa tämän blogin lukijoista on päässyt osille.

Koska vierailijoita kiinnosti eniten rentoutuminen ja myöhään nukkuminen, emme päivisin yrittäneet tehdä liian näyttäviä turismikierroksia. Joidenkin temppelivisiittien lisäksi pyörimme hostellin lähialueilla haistelemassa tunnelmia ja maistelemassa paikallisia ruokia – erityisesti katuruoka jäi Hangzhousta mieleen. Iltaisin siemailimme viihtyisän majapaikkamme baarissa olutta tai hörpimme ylihinnoiteltua teetä.

Pikainen siirtyminen pienestä Suomesta suoraan valtaisaan Kiinaan tarjosi vierailijoilleni tasaisen varmasti ihmeteltävää sellaisten asioiden muodossa, joihin itse olen jo oudosti ehtinyt tottua: melu, taksikuskien kaahaaminen, ihmispaljous, ihmisten tavat, tuijottaminen, helou-huutelu…

Suzhoussa oleilimme sangen mukavissa puitteissa alueella, jossa arkkitehtuuri kunnioitti vanhoja perinteitä ja jossa kulki ristiin rastiin pieniä kanavia. Suzhoun päiviä väritti valitettavasti pieni ruokamyrkytysepisodi, joka hieman ironisesti iski länsimaalaisessa ravintolassa käynnin jälkeen – siskoni ei ensimmäisen viikkonsa aikana ollut ihan vielä tottunut kiinalaiseen ruokaan, joten hän halusi mieluummin syödä jotain tuttua ja ”turvallista”.

Suzhousta matka jatkui valtaisaan Shanghaihin, jossa pitkien ihmettelykävelyiden ja muun muassa erään pilvenpiirtäjän 87. kerroksessa sijaitsevan Cloud 9 -baarin lisäksi onnistuimme Aalto-yliopiston Design Factoryn ystävällisen väen ansiosta käymään ihan oikeassa suomalaisessa saunassa vihtoineen kaikkineen. Kokemus oli kieltämättä makoisa yli kahdeksan kuukauden tauon jälkeen.

Saavuttuamme maanantaina siskoni kanssa Jinhuaan aloimme suunnitella seuraavaa etappia, mutta valitettavasti sääennusteet mihinkään potentiaalisista matkakohteista eivät olleet kovin rohkaisevia. Niinpä rantojen, lämmön ja hemmotteluhoitojen perään haikaillut siskoni päätti varata äkkilähdön etelään, Hainan-saarelle Sanya-nimiseen turistimekkaan, josta hän jatkaisi edelleen alkuperäisen matkasuunnitelmansa mukaisesti kohti viikon kestävää Taiwanin-kiertuetta. Ehdin tavata siskoni vielä kuun vaihteessa ennen hänen paluutaan Suomeen.

Kuten lauantaina jakamistani kuvista voi päätellä, käytin itse jäljellä olevat vapaapäiväni suuntaamalla opiskelijakukkarolle hieman paremmin sopivaan matkakohteeseen, Keltaiselle vuorelle, säätä uhmaamaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa…

Lomiltapaluukuvat: 黄山/Yellow Mountain/Keltainen vuori

Pariviikkoisen, yllättävän raskaaksi osoittautuneen reissaamisen päättymisen kunniaksi tarjoan ensin pienen kuvakoosteen Keltaiselta vuorelta, yhdestä Kiinan vaikuttavimmista vierailukohteista. Lisää kommentteja vuorialueesta (ja muun muassa siellä vallinneesta kuvaussäästä) sekä matkoista ylipäänsä ensi viikon teksteissä. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Haudantuhoamisjuhla

Kiinan kielen sana 清明节 kääntyy englanniksi joko muotoon Pure Brightness Festival tai, yleisemmin, Tomb Sweeping Day – haudanlakaisupäivä siis. 50-vuotias kiinalainen ystäväni kutsui minut ja koulukaverini tiistaina vierailulle Quzhou-nimiseen kotikaupunkiinsa (衢州), ja yllätykseksemme saimme mekin vierailla haudoilla. Vielä isompi yllätys oli se, että luutia ei hautuumaalla näkynyt.

Kuvittelin etukäteen, että tarkoitus olisi käydä laittamassa haudan ympäristö siistiin kuntoon edesmenneiden vanhempien sukulaisten kunniaksi. Tämä kuvitelma ei olisi kuitenkaan voinut olla kauempana totuudesta – ehkä haudanlakaisu viittaa siihen, kuinka seuraavana päivänä siivoojat tulevat paikalle siivoamaan jäljet.

Haudoille oli tuotu paljon tavaraa ihan kunnon aterioista olut- ja viinapulloihin asti, riippuen varmastikin siitä, mistä kyseisen haudan henkilö oli eläessään pitänyt. Ystäväni asetti ensin haudan edessä sijaitsevaan pieneen astiaan parisenkymmentä suitsuketta, minkä jälkeen hän alkoi sytytellä erilaisia papereita ja asetella niitä isompaan vatiin palamaan. Keltaista paperia meni paljon, samoin kuin punaisia leikkiseteleitä.

Lopulta hän otti esiin upean paperisen, kattokruunua muistuttavan rakennelman. Ehdin vain hetken miettiä, mihin sen saisi kätevimmin haudan lähelle ripustettua, kun se oli jo kunnon roihussa matkalla kohti tuonpuoleista. Ystäväni kruunasi vierailun metrin mittaisella papattimatolla, ja hauta oli poistuessamme kuin pommin jäljiltä.

Kiinassa muuten räjäytellään oikein kunnon papatteja, ja matto saattaa olla jopa kymmenen metriä pitkä. Tuota korvia huumaavaa melua kuunnellessani olen monesti muistellut lapsuuttani ja niitä pieniä ja säälittäviä papattimattoja, joita niin tykkäsimme paukutella. Kiinalaiset ovat selvästikin joutuneet valmistamaan papateistaan ulkomaiden markkinoille turvallisempia, äänettömiä mamoversioita.

Lisää kulttuurikokemuksia seurasi, kun vietimme vuorokauden ystävämme 83-vuotiaan isän ja hieman nuoremman perhetuttavan luona. Saavuttuamme tiistaina hautavierailun ja mukavan temppeli- ja nähtävyysvisiitin väsyttäminä perille, odotti meitä jo mahtava kiinalainen ateria. Syötyämme otimme parin tunnin torkut, ja herättyämme oli vaari jo ehtinyt loihtia uuden aterian pöytään! Hyvän ruoan lisäksi aterioita yhdisti tuhti kiinalainen viina, joka oli olennaisessa roolissa myös seuraavan päivän aamiaisella sekä lounaalla. Ehdin jo melkein tottua...

Keskiviikko meni vielä mukavasti vuoristomaisemissa. Zhejiang-provinssi näytti jälleen parastaan ja osoitti, että tuntemattomammillakin kaupungeilla on uteliaalle matkailijalle mukavasti tarjottavaa. Teknisistä ongelmista johtuen jäivät vuoristoreissulta hyvät kuvat vähemmälle, mutta laitan tähän alle jokusen Quzhou-kuvan kuitenkin.

Näiden kuvien myötä Kiina-blogi jää pienelle tauolle, sillä allekirjoittanut jättää hetkeksi koulukirjat hyllyyn pölyttymään ja lähtee parin viikon matkailuvapaalle. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Jinhua-kuvasetti VIII

Ennen kuin reissaaminen vie Kiina-blogin ansaitulle parin viikon tauolle, laitan vielä tarjolle kuvia parin viikon takaa sekä tältä päivältä.

Ensimmäiset kuvat ovat yliopistokampuksemme pohjoisportilta, joka on kuulemani mukaan Jinhuan vilkkain paikka – eikä ihme, sillä kampuksen muurien sisäpuolella asuu pienen suomalaiskaupungin verran porukkaa, ja heistä melkeinpä jokainen varmasti poikkeaa beimerillä päivittäin. Sieltä löytää pääasiassa ruokaa, mutta myös palveluita ihan joka lähtöön. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Seuraavat kuvat ovat tältä päivältä. Sain taas pitkästä aikaa tilaisuuden osallistua lainapyörällä paikallisen maastopyöräilykerhon retkelle, ja tällä kertaa kävimme ihastelemassa persikkapuita, joiden kukat ovat juuri puhjenneet kauniiseen loistoonsa.

Paluumatkalla pyöräilytoverini innostui vielä poikkeamaan reitiltä esitelläkseen minulle hienoissa puitteissa sijaitsevan buddhalaisen temppelin ympäristöineen. Temppelin sisällä ei ihmisten palvomista, isommista buddhan kuvista ole kohteliasta ottaa kuvia, joten keskityin kohdistamaan kamerani oheisrekvisiittaan ja pieniin yksityiskohtiin. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Talvi on taittunut, kesä saapunut!

Kelien kunniaksi vaihteeksi päiväkirjatyyppistä päivitystä…

Takana on yllättävän pitkä ja ankea talvi, joka oli ehdottomasti yksi elämäni passiivisimmista: liikuntaa en harrastanut juuri ollenkaan, eikä tasaisen kolean sään ja yhtä koleiden sisätilojen vuoksi koskaan juuri tehnyt mieli mennä minnekään tai ylipäätään tehdä mitään, paitsi opiskella, katsella elokuvia ja välillä vähän valittaa.

Onneksi sää on nyt muuttunut lämpimämmäksi – niin lämpimäksi, että Jinhuassa hypättiin suoraan talvesta kesään. Viime viikolla oli vielä yksi päivä, jolloin ylläni oli t-paidan lisäksi paksu villapaita ja päällystakki, mutta nyt mennään jo shortseissa ja t-paidassa (öisin tosin ei vielä tarkene ihan niin mukavasti). Kiinalaiset kutsuvatkin paikallista ilmastoa kahden vuodenajan ilmastoksi, sillä kevättä tai syksyä ei täällä näytä olevan nimeksikään.

Auringonpaiste toi ilokseni mukanaan myös ihmeellisen aktiivisuuden puuskan: leffat ovat jääneet katsomatta ja opiskelullekaan ei enää pitkien päivien päätteeksi myöhään illalla ole jaksanut omistaa yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin tavallisesti. Ruumis on monenlaisen liikunnan jäljiltä aivan poikki, mutta mieli on sitäkin reippaampi.

Olemme jo ehtineet käydä ”luokkaretkellä” kiipeämässä läheisen, lähes 2 000 askelta käsittävän pienen vuoren huipulle. Maanantaina järjestettiin lounaan jälkeen villi köydenvetokilpailu, jonka päätteeksi moni sai huomata ihonsa kärähtäneen auringossa. Pyöräily on maittanut taas kampuksen ulkopuolellakin, ja maanantaina on luvassa lainapyörällä retki paikallisen maastopyöräilyklubin kanssa.

Yllättävin liikunnan muoto viimeisen viikon aikana on kuitenkin ollut jianzi (毽子), rinkuloista ja neljästä sulasta kyhätty kiinalaisten vastine Suomessakin suosiota saavuttaneelle footbagille. Pienen porukan kesken tämän härvelin lennossa pitäminen (käsiä lukuun ottamatta kaikkia ruumiinosia saa käyttää apuna) on tarjonnut riemua ja hengästyttäviä hetkiä niin paljon, että lounaan jälkeen maltamme tuskin odottaa uusia harjoituksia.

Tulevalla viikolla on luvassa juhlavat kolme vapaapäivää, kun kiinalaiset viettävät tärkeää ”haudanlakaisujuhlaansa” (清明节). Torstaista perjantaihin istutaan kiinan tunneilla, mutta sen jälkeen kevätriemu saa omalla kohdallani jatkua: ensimmäiset vieraani Suomesta saapuvat Kiinaan ensi viikon lauantaina, ja onnistuinkin tätä varten saamaan seuraavan kahden viikon tunneilta vapaata. Luvassa on siis rentoutumista matkailun merkeissä, minkä jälkeen Kiina-blogissa on varmasti tarjolla paljon valokuvia kuvankauniista kiinalaisista maisemista.

Mainittakoon lopuksi vielä, että kävin tänään heti aamusta työhaastattelussa, ja kaikki sujui mielestäni sangen mukavasti – jonkinasteinen muutos elämääni Kiinassa on siis luultavasti jo huhtikuun jälkipuoliskolta alkaen luvassa. En kerro tästä kuitenkaan vielä sen enempää, ennen kuin asioihin saadaan enemmän varmuutta. Lupaan kuitenkin, että sujuvat asiat sitten hienosti tai menevät päin helvettiä, jaan kokemukseni lukijoiden kanssa! Toivotaan parasta!