Ehkä Kiinan kuumin tv-viihdeshow on tällä hetkellä 非诚勿扰, deittiohjelma, joka pohjautuu australialaiselle show'lle Taken Out. Wikipedian mukaan kyseistä formaattia on sovellettu myös suomalaisessa televisiossa, mutta en ole varma, minkä nimisestä show'sta on kyse.
Kiinalaisessa ohjelmassa yksi mies pyrkii löytämään 24 naisen joukosta itselleen kumppanin. Aivan aluksi saa mies hetken tarkkailla naisia ja merkitä heistä salaa sen, joka hänen silmäänsä eniten miellyttää. Siniväristen pöytien takana seisovat naiset saavat katseltavakseen kolme miehen elämään liittyvää videota, joiden välissä he voivat esittää miehelle kaikenlaisia kysymyksiä. Naiset voivat halutessaan milloin vain nappia kääntämällä muuttaa pöytänsä punaiseksi sen merkiksi, että kyseinen mies ei kiinnosta.
Joskus kaikki naiset kääntävät pöytänsä punaiselle, ja tällöin mies häviää. Jos vain yksi nainen päättää hyväksyä miehen, jää miehen päätettäväksi, tuleeko heistä pari. Mikäli useampi kuin yksi nainen päättää hyväksyä miehen, karsii mieskilpailija ehdokkaita ensin sen verran, että jäljelle jää vain kaksi kilpailijaa. Lopullinen valinta tehdään näiden kahden naisen kesken yhden, viimeisen kysymyksen perusteella – kysymys voi olla esimerkiksi: ”Oletko ajatellut hankkia lapsia?” Lisäksi tässä viimeisessä vaiheessa mies voi halutessaan kutsua kolmanneksi ehdokkaaksi alussa mielitietykseen valitseman naisen, vaikka tämä olisikin aikaisemmin painanut punaista.
Ohjelma on nostattanut Kiinassa paljon negatiivista kritiikkiä. Nykyisin ohjelmasta puhuttaessa on jo melkeinpä klisee viitata erääseen kuuluisaan kommenttiin: kerran naiskilpailija hylkäsi miesehdokkaan todeten, että hän mieluummin itkisi BMW:n kyydissä kuin nauraisi polkupyörän tarikalla. Jossain vaiheessa ohjelman luonteeseen jouduttiin ylemmän tahon vaatimuksesta tekemään muutoksia, sillä sen sisällön sanottiin painottavan liikaa materialistisia arvoja sekä rahan ja henkilökohtaisen omaisuuden tärkeyttä.
Kirjoitan tästä show’sta siksi, että sain lauantaina Nanjingissa kunnian päästä studioon yleisön joukkoon seuraamaan ohjelmaa. Kyseessä oli show’n erikoisversio, sillä suurin osa kilpailijoista oli Isossa-Britanniassa asuvia kiinalaisia. Takavuosina Suomessa tapaamani, nyt Englannissa työskentelevä ystävättäreni oli hyväksytty ohjelmaan osanottajaksi, ja hän onnistui hankkimaan minulle lipun.
Koska olin yleisön joukossa ainoa laowai – tai ”ulkkis” – poimittiin minut nopeasti takarivien penkeiltä eteen paremmille ja näkyvämmille paikoille. Tuskin maltan odottaa sitä päivää, kun tuo jakso näytetään televisiossa – luvassa varmasti monia leikkauksia punaposkisen ulkkiksen reaktioihin.
Yleisön ensimmäinen tunti studiossa kului järjestäytymisessä sekä ohjeistuksen alaisena: meille kerrottiin esimerkiksi, koska pitää antaa aplodit ja miten, koska reagoida huutamalla ja koska nauraa. Mieleeni painui hetki, jolloin opettelimme reagoimaan siihen, kun mieskilpailija laskeutuu lieriömäisellä hissillä kaikkien näkyviin ja kävelee estradille esitelläkseen itsensä. Tuossa vaiheessa sain itse nousta lavalle ensin lyhyesti haastateltavaksi, minkä jälkeen minut pistettiin hissiin. Hissin tultua alas sain raikuvat aplodit ja heti perään myös empaattiset naurut, kun tietämättömänä en tiennyt, missä vaiheessa pitäisi pysähtyä.
Kasvojani on harvoin kuumottanut yhtä pahasti kuin tuona hetkenä studiossa – minua ei todellakaan ole luotu esiintymään! Mutta, mutta, kuten reilu tusina kiinalaista on sittemmin minulle todennut, voisin itsekin vielä jonakin päivänä osallistua show’hun ja löytää itselleni tyttöystävän. Pakko myöntää, että televisioon pyrkiminen ei ole ihan ensimmäisenä paremman puoliskon löytämiskeinojen listallani, mutta ei pidä koskaan sanoa ei… On se todennäköisesti tehokkaampi keino kuin tietokoneen äärellä bloggaaminen.
Kokemus oli siis kokonaisuutena hauska, ehkä jopa unohtumaton. Tämä show on kuitenkin Kiinassa valtaisan suosittu, ja liput kuvauksiin ovat kiven alla. Olin iloinen huomatessani, että pysyin ohjelman juonessa mukavasti mukana: tiesin melkein koko ajan mistä puhuttiin, ja usein nauroin ihan oikea-aikaisesti muiden mukana ohjelman isäntien vitseille tai liikutuin hieman kun jollakulla miesehdokkaista ei kaikki sujunut ihan niin kuin olisi voinut toivoa. Voisin mennä studioon uudestaankin, mutta ehkä kuitenkin ihan vain sinne yleisön joukkoon.
lauantai 31. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Jukuu.com
Monet luokkamme opiskelijat ovat viime aikoina antaneet opettajille paljon palautetta erääseen pieneen ongelmaan liittyen: opimme tunneilla teksteistä jatkuvasti valtavasti uutta sanastoa, mutta kovin usein monien tärkeiden sanojen eri käyttötavat jäävät oppikirjan yhtä esimerkkiä lukuun ottamatta epäselväksi. Okei, ymmärrämme sanan merkityksen annetun määritelmän perusteella tässä yhdessä lauseessa, mutta millä muilla tavoin voimme tätä sanaa käyttää?
Itselläni tätä ongelmaa ei varsinaisesti ole ollut, sillä olen jo hyvän aikaa käyttänyt Jukuu.com-sivustoa sanaston pänttäämisen apuvälineenä. Sivulla voi hakukenttään syöttää haluamansa kiinan- tai englanninkielisen (tai jopa japaninkielisen) sanan, ja tuloksena saa useimmiten valtaisan määrän lyhyitä tai pitkiä esimerkkilauseita kahdella kielellä. Käytän tätä palvelua nyt aina, kun opettelen uuden sanan, eli kymmenkunta sanaa tulee tarkistettua päivittäin. Itse Jukuu.com-sivuston lisäksi palvelua voi käyttää MDBG-nettisanakirjan yhteydessä: sanalle määritelmän löydettyään saa Jukuu-logoa klikkaamalla esiin kymmenen esimerkkilausetta.
Tuloksiin olen ollut lähes poikkeuksetta tyytyväinen, vaikka välillä väkisinkin tulee vastaan esimerkkejä, joissa englanninkielisen käännöksen sisältö ei aivan täysin vastaa kiinankielisen lauseen merkitystä. Esimerkkilauseet tarjoavat myös positiivisia yllätyksiä, sillä koskaan ei voi tietää, millaisissa konteksteissa sanat esiintyvät: kuin huomaamatta laajentaa palvelun käyttäjä sanavarastoaan esimerkkejä tulkitessaan.
Jukuu on hyödyllinen myös esimerkiksi kiinankielistä kouluainetta kirjoittaessa. Tämänaamuista puhutun kielen koetta varten dialoginpätkää rustatessani onnistuin yhden nopean haun avulla selvittämään, kuinka ilmaista esimerkiksi lause "mukauttaa [romaani] ala-asteikäisten luettavaksi". Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan! Alla vielä kymmenen ensimmäistä esimerkkiä yhdestä tekemästäni hausta: hain verbiä 出乱子, jonka määritelmäksi sanakirjani tarjoaa 'to go wrong; to get into trouble' eli 'mennä pieleen; joutua hankaluuksiin'.
1. One must not take such things lightly, thinking that they won't cause disturbances.
不要以为这样搞就不会出乱子，可以掉以轻心。
2. 'Jim,' he whispered, 'take that, and stand by for trouble.'
“吉姆，”他悄声说，“拿着这个，以防出乱子。”
3. If anything happens through your negligence, you'll be held responsible!"
要是你马虎了，再闯出乱子来，就是你的责任
4. "We've just had our diapers changed, so there won't be any accident!"
“咱们刚换了尿布，不会出乱子。”
5. "In any case, it couldn't be serious.
反正不会出乱子。
6. If they appoint Smithson manager there'll be trouble with the staff as sure as God made little apples.
如果史密森被任命为经理，职员中一定会出乱子。
7. Something was in the wind.
就要出乱子啦。
8. "Don't be hasty", said the captain."Don't do a mischief before you see the need of it."
“慢着，慢着，”船长也叫道，“在你看出有必要以前，请别闹出乱子来。”
9. There was hardly a time during the twelve years Roosevelt lived in the White House when the family was not in turmoil or experiencing some kind of misery or sadness.
罗斯福在白宫居住的十二年间，他的一家几乎没有不出乱子，或者不经受某种痛苦和悲伤的时候。
10. He had never been but once at a tiger-hunt, when the accident in question occurred.
其实他只猎过一次虎，就是出乱子的那一回。
Itselläni tätä ongelmaa ei varsinaisesti ole ollut, sillä olen jo hyvän aikaa käyttänyt Jukuu.com-sivustoa sanaston pänttäämisen apuvälineenä. Sivulla voi hakukenttään syöttää haluamansa kiinan- tai englanninkielisen (tai jopa japaninkielisen) sanan, ja tuloksena saa useimmiten valtaisan määrän lyhyitä tai pitkiä esimerkkilauseita kahdella kielellä. Käytän tätä palvelua nyt aina, kun opettelen uuden sanan, eli kymmenkunta sanaa tulee tarkistettua päivittäin. Itse Jukuu.com-sivuston lisäksi palvelua voi käyttää MDBG-nettisanakirjan yhteydessä: sanalle määritelmän löydettyään saa Jukuu-logoa klikkaamalla esiin kymmenen esimerkkilausetta.
Tuloksiin olen ollut lähes poikkeuksetta tyytyväinen, vaikka välillä väkisinkin tulee vastaan esimerkkejä, joissa englanninkielisen käännöksen sisältö ei aivan täysin vastaa kiinankielisen lauseen merkitystä. Esimerkkilauseet tarjoavat myös positiivisia yllätyksiä, sillä koskaan ei voi tietää, millaisissa konteksteissa sanat esiintyvät: kuin huomaamatta laajentaa palvelun käyttäjä sanavarastoaan esimerkkejä tulkitessaan.
Jukuu on hyödyllinen myös esimerkiksi kiinankielistä kouluainetta kirjoittaessa. Tämänaamuista puhutun kielen koetta varten dialoginpätkää rustatessani onnistuin yhden nopean haun avulla selvittämään, kuinka ilmaista esimerkiksi lause "mukauttaa [romaani] ala-asteikäisten luettavaksi". Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan! Alla vielä kymmenen ensimmäistä esimerkkiä yhdestä tekemästäni hausta: hain verbiä 出乱子, jonka määritelmäksi sanakirjani tarjoaa 'to go wrong; to get into trouble' eli 'mennä pieleen; joutua hankaluuksiin'.
1. One must not take such things lightly, thinking that they won't cause disturbances.
不要以为这样搞就不会出乱子，可以掉以轻心。
2. 'Jim,' he whispered, 'take that, and stand by for trouble.'
“吉姆，”他悄声说，“拿着这个，以防出乱子。”
3. If anything happens through your negligence, you'll be held responsible!"
要是你马虎了，再闯出乱子来，就是你的责任
4. "We've just had our diapers changed, so there won't be any accident!"
“咱们刚换了尿布，不会出乱子。”
5. "In any case, it couldn't be serious.
反正不会出乱子。
6. If they appoint Smithson manager there'll be trouble with the staff as sure as God made little apples.
如果史密森被任命为经理，职员中一定会出乱子。
7. Something was in the wind.
就要出乱子啦。
8. "Don't be hasty", said the captain."Don't do a mischief before you see the need of it."
“慢着，慢着，”船长也叫道，“在你看出有必要以前，请别闹出乱子来。”
9. There was hardly a time during the twelve years Roosevelt lived in the White House when the family was not in turmoil or experiencing some kind of misery or sadness.
罗斯福在白宫居住的十二年间，他的一家几乎没有不出乱子，或者不经受某种痛苦和悲伤的时候。
10. He had never been but once at a tiger-hunt, when the accident in question occurred.
其实他只猎过一次虎，就是出乱子的那一回。
tiistai 27. joulukuuta 2011
Nanjing, Nanjing
Neljä päivää ja viisi yötä kestänyt reissuni Nanjingiin ei olisi paljon huonommin voinut alkaa; onneksi kaikki kuitenkin parani tasaisen varmasti loppua kohden, joten visiitistä tuli kuin tulikin muistelemisen arvoinen.
Kaksi päivää ennen lähtöäni sairastuin: aloin yskiä ikävän paljon, ja myöhemmin perässä tuli kunnon räkänokkaflunssa – jatkuvaa niistämistä seurasivat vielä ajoittaiset päänsäryt sekä unohdetut, rakkaat lapsuudenystäväni: nenäverenvuodot.
Ensimmäisen yöni vietin köhien ja niiskuttaen junan penkillä, enkä pystynyt taaskaan kiinalaisessa junassa nukkumaan. Aamulla hostelliin saavuttuani otin torkut, minkä jälkeen yritin urheasti käydä nautiskelemassa hostellin lähiseutujen turistikohteista. Jouduin kuitenkin pian palaamaan lämpöiseen petiin, ja meninkin nukkumaan jo viideltä iltapäivällä. Lauantaiaamuna, 15 tunnin yöunien jälkeen, olin onneksi jo reippaammassa kunnossa, valmiina ottamaan Nanjingin jouluaatosta sekä tulevista päivistä enemmän irti.
Kuten odottaa sopii, on entinen Kiinan pääkaupunki täynnä historiaa. Katukuvassa näkee paljon vanhaa, eikä tarvitse välttämättä kovin kauaa yrittää löytääkseen jonkinlaisen vierailemisen arvoisen historiallisen kohteen. Vanhojen muurien reunustaman keskustan koillispuolelta löytyy sangen antoisa kukkula-alue, jossa riittää nähtävää useammaksikin päiväksi. Seuraavassa tekstissä kerron hieman yksityiskohtaisemmin (ja kuvien kera) vierailemistani paikoista, minkä jälkeen jaan kokemuksia eräästä hyvin ainutlaatuisesta ”kulttuurielämyksestä”, johon englannissa asuva kiinalainen ystäväni minut oli varta vasten kutsunut.
Suurkaupunki Nanjing osoittautui pienempään Jinhuaan verrattuna ihanan elävältä, suorastaan sykkivältä: kyseessä on ehta, moderni suurkaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, vaativampaankin makuun. Lisäksi kaduilta ja niiden varsilta löytyy vilkasta elämää melkeinpä vuorokaudenaikaan katsomatta, ja monesti huomasin nautiskelevani ihan tavallisesta kaduilla samoamisestakin.
Joulu Nanjingissa oli mielenkiintoinen näky: minun silmissäni se oli vain täydellinen mainoskikka, joka sekin menetti nopeasti tehonsa, kun jokainen yritys oli päättänyt pistää joululaulut soimaan, lättäistä ikkunoihin joulupukin naamoja ja pakottaa työntekijänsä pukeutumaan tonttulakkeihin. Joululaulut otin haikeuksissani ihan tyytyväisenä vastaan, erityisesti metroasemilla, jotka lauantain aikana olivat ihmeen autioita. Muuten pisti miettimään, että onko kiinalaisten pakko yrittää väkisin hössöttää muiden kulttuurien juhlista – mieti vaikka, että suomalaiset pistäisivät kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pikkukiinalaiset räiskymään!
Kaduilla olin havaitsevinani, että monille tavallisille tallaajille joulu tuli hauskana, ihan aitona yllätyksenä, tekosyynä ostaa katumyyjältä hetken mielijohteesta esimerkiksi tonttulakki (sinänsä ok ja ihan herttaistakin), kirjavan kiiltävä naamio (öh…) tai vaikkapa jokunen ilmapallo (se ov vappu ny!). Kaduilla käveli vastaan kaikkea kummallista, ihan vain joulun kunniaksi, ja jotenkin se aiheutti tarkkailijassa hämmennystä.
Jos nyt unohdetaan joulu niin mainittakoon, että minuun saattoi Nanjingissa iskeä hetkellisesti se "suurkaupunkikärpänen", johon muun muassa Salla Tuomivaara blogissaan on viime aikoina pariin otteeseen viitannut. Kaupungin hulinassa pyöriessäni aloin tuntea palavaa tarvetta löytää keinon asua – siis opiskella tai työskennellä – Nanjingin kaltaisessa suurkaupungissa yhtäkkiä niin pieneltä, elottomalta ja ehkä myös lopulta kulttuurittomalta tuntuvan Jinhuan sijaan.
Kärpäsenpureman vaikutus varmaankin sammuu yhtä nopeasti kuin se syttyikin, mutta uskon kuitenkin saaneeni tärkeän muistutuksen siitä, että jossain vaiheessa, sitten kun kyvyt ja/tai kielitaito oikeasti riittävät, kannattaa ruveta etsiskelemään uusia tilaisuuksia hieman laajemmasta horisontista…
Kaksi päivää ennen lähtöäni sairastuin: aloin yskiä ikävän paljon, ja myöhemmin perässä tuli kunnon räkänokkaflunssa – jatkuvaa niistämistä seurasivat vielä ajoittaiset päänsäryt sekä unohdetut, rakkaat lapsuudenystäväni: nenäverenvuodot.
Ensimmäisen yöni vietin köhien ja niiskuttaen junan penkillä, enkä pystynyt taaskaan kiinalaisessa junassa nukkumaan. Aamulla hostelliin saavuttuani otin torkut, minkä jälkeen yritin urheasti käydä nautiskelemassa hostellin lähiseutujen turistikohteista. Jouduin kuitenkin pian palaamaan lämpöiseen petiin, ja meninkin nukkumaan jo viideltä iltapäivällä. Lauantaiaamuna, 15 tunnin yöunien jälkeen, olin onneksi jo reippaammassa kunnossa, valmiina ottamaan Nanjingin jouluaatosta sekä tulevista päivistä enemmän irti.
Kuten odottaa sopii, on entinen Kiinan pääkaupunki täynnä historiaa. Katukuvassa näkee paljon vanhaa, eikä tarvitse välttämättä kovin kauaa yrittää löytääkseen jonkinlaisen vierailemisen arvoisen historiallisen kohteen. Vanhojen muurien reunustaman keskustan koillispuolelta löytyy sangen antoisa kukkula-alue, jossa riittää nähtävää useammaksikin päiväksi. Seuraavassa tekstissä kerron hieman yksityiskohtaisemmin (ja kuvien kera) vierailemistani paikoista, minkä jälkeen jaan kokemuksia eräästä hyvin ainutlaatuisesta ”kulttuurielämyksestä”, johon englannissa asuva kiinalainen ystäväni minut oli varta vasten kutsunut.
Suurkaupunki Nanjing osoittautui pienempään Jinhuaan verrattuna ihanan elävältä, suorastaan sykkivältä: kyseessä on ehta, moderni suurkaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, vaativampaankin makuun. Lisäksi kaduilta ja niiden varsilta löytyy vilkasta elämää melkeinpä vuorokaudenaikaan katsomatta, ja monesti huomasin nautiskelevani ihan tavallisesta kaduilla samoamisestakin.
Joulu Nanjingissa oli mielenkiintoinen näky: minun silmissäni se oli vain täydellinen mainoskikka, joka sekin menetti nopeasti tehonsa, kun jokainen yritys oli päättänyt pistää joululaulut soimaan, lättäistä ikkunoihin joulupukin naamoja ja pakottaa työntekijänsä pukeutumaan tonttulakkeihin. Joululaulut otin haikeuksissani ihan tyytyväisenä vastaan, erityisesti metroasemilla, jotka lauantain aikana olivat ihmeen autioita. Muuten pisti miettimään, että onko kiinalaisten pakko yrittää väkisin hössöttää muiden kulttuurien juhlista – mieti vaikka, että suomalaiset pistäisivät kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pikkukiinalaiset räiskymään!
Kaduilla olin havaitsevinani, että monille tavallisille tallaajille joulu tuli hauskana, ihan aitona yllätyksenä, tekosyynä ostaa katumyyjältä hetken mielijohteesta esimerkiksi tonttulakki (sinänsä ok ja ihan herttaistakin), kirjavan kiiltävä naamio (öh…) tai vaikkapa jokunen ilmapallo (se ov vappu ny!). Kaduilla käveli vastaan kaikkea kummallista, ihan vain joulun kunniaksi, ja jotenkin se aiheutti tarkkailijassa hämmennystä.
Jos nyt unohdetaan joulu niin mainittakoon, että minuun saattoi Nanjingissa iskeä hetkellisesti se "suurkaupunkikärpänen", johon muun muassa Salla Tuomivaara blogissaan on viime aikoina pariin otteeseen viitannut. Kaupungin hulinassa pyöriessäni aloin tuntea palavaa tarvetta löytää keinon asua – siis opiskella tai työskennellä – Nanjingin kaltaisessa suurkaupungissa yhtäkkiä niin pieneltä, elottomalta ja ehkä myös lopulta kulttuurittomalta tuntuvan Jinhuan sijaan.
Kärpäsenpureman vaikutus varmaankin sammuu yhtä nopeasti kuin se syttyikin, mutta uskon kuitenkin saaneeni tärkeän muistutuksen siitä, että jossain vaiheessa, sitten kun kyvyt ja/tai kielitaito oikeasti riittävät, kannattaa ruveta etsiskelemään uusia tilaisuuksia hieman laajemmasta horisontista…
tiistai 20. joulukuuta 2011
Positiivinen ongelma
Saavuin ensimmäistä kertaa Kiinaan vuonna 2009 vain pari viikkoa ennen kiinalaista uuttavuotta. Luonnollisesti en lyhyessä ajassa ehtinyt kovinkaan moneen paikalliseen tutustua, ja kun lomat henkilökunnalla alkoivat, tyhjeni koulu lähes aavemaisen kolkoksi. Uudenvuodenaaton vietin ulkomaalaisporukassa, ja pääsin sentään todistamaan vavahduttavia ilotulituksia. Valitettavasti loman loppuosa kului ihmetellessä, yksin varovasti Pekingin kuuluisimpiin nähtävyyksiin tutustuessa.
Tänä vuonna talvilomamme alkaa 13. tammikuuta. Uusivuosi sijoittuu 23. päivälle, minkä jälkeen opiskelijoiden pitää tulla helmikuun 8. päivä ilmoittautumaan läsnä oleviksi, jotta stipendirahojen kanssa ei tule ongelmia. Huhu kertoo, että kiinan tunnit alkavat kuitenkin vasta helmikuun 20. päivä. Vapaata opiskelusta on siis periaatteessa sangen ruhtinaalliset 38 päivää.
Olen tässä viime viikkoina pohtinut, miten nuo päivät kuluttaisin. Tällä kertaa sain valita (tai jouduin valitsemaan!) kahden melko hienolta kuulostavan vaihtoehdon välillä, mutta on pakko myöntää, että asia aiheutti yllättävän paljon päänvaivaa. Ongelmia syynä on tuo helmikuun kahdeksas, joka leikkaa pitkän loman kahteen osaan. Koulumme pakkomielle allekirjoitusten suhteen on ikävä asia etenkin niille, joilla olisi lomalla mahdollisuus matkustaa kotimaahansa viettämään aikaa perheidensä ja ystäviensä kanssa.
Omana ykkösvaihtoehtonani oli pitkään WWOOF Taiwan. WWOOF on maailmanlaajuinen systeemi, joka mahdollistaa erilaisen elämysmatkailun: työskentelet luomufarmilla neljästä kuuteen tuntia päivässä ja saat vastineeksi ruoan, majoituksen ja unohtumattoman kokemuksen unholaan vaipumassa olevan elämäntyylin ja elinkeinon parissa.
Kiinnostuin alun perin tästä mahdollisuudesta kuultuani kaverin kaverista, joka oli vuoden aikana matkustanut Etelä-Amerikan eteläkärjestä aina mantereen pohjoisosiin asti: yhdellä farmilla aikansa vietettyään otti hän yhteyttä seuraavaan farmiin ja hyppäsi bussiin. Lisäksi eräs hyvä ystäväni menetti viime vuonna sydämensä Irlannille lähdettyään sinne vapaaehtoiseksi. Lienee tarpeetonta mainita, että wwooffaus tarjoaa myös syväsukelluksen kohdemaan tai -maanosan kulttuuriin.
Taiwanissa houkutteli vapaaehtoistyökokemuksen ohella muun muassa maan eteläisen osan lämpö, kaunis luonto sekä uuden vuoden viettäminen kaupungin ulkopuolella. Jätän kuitenkin reissun tällä kertaa väliin, sillä haluaisin kokemuksesta hieman pidemmän kuin nyt tarjolla olevat kaksi tai kolme viikkoa. Aikataulujen lisäksi vaakakupissa painaa monta pienempää (teko)syytä, joita olen keksinyt tyydyttääkseni perustelemisen tarpeitani. Muun muassa mukavuudenhalulla ja rahan säästämisellä myöhempiä matkoja varten on omat likaiset näppinsä pelissä, mutta tärkeintä on kuitenkin se, ettei nyt tarjolla oleva, uusi vaihtoehto ole sekään ollenkaan hullumpi.
Olen aikaisemmin viitannut Neiti Karkkiin, iloiseen 50-vuotiaaseen kiinalaisrouvaan, johon sattumalta tutustuimme syksyllä erään koulukaverini kanssa. Olemme hänen ansiostaan kokeneet täällä kaikenlaista hienoa, ja hänen ansiotaan on muun muassa se, että voin viikoittain tienata mukavat lisäansiot opettamalla englantia kuudelle lukiolaiselle. Lupaan kirjoittaa lukuvuoden loppuun mennessä eeppisen henkilökuvan hänestä, niin täydellinen esimerkki hän on maailmankuulusta kiinalaisesta vieraanvaraisuudesta!
Koska en halua mitenkään tyrkyttää itseäni kiinalaisten koteihin, on tämä mahdollisuus vielä hieman auki, mutta ilmoilla on jo pitkään ollut mahdollinen kutsu viettämään uuttavuotta oikean kiinalaisperheen kanssa. Saatan siis hyvässä lykyssä päästä näkemään aitiopaikalta kaiken, mitä tuohon kiinalaisten vuoden tärkeimpään juhlaan liittyy. Parempaa oppituntia kiinalaisesta kulttuurista tuskin uskaltaa edes toivoa.
Jos kaikki menee hyvin, saan viettää viikon tai kaksi Zhejiangin Quzhou-kaupungissa, minkä lisäksi ehtisin lomalla tehdä kaksi lyhyempää reissua lähiympäristön kaupunkeihin ennen kevätlukukauden alkua. Kävi miten kävi, on tiedossa sopiva sekoitus elämyksiä ja lepoa. Molempia kaivataan, sillä ensimmäinen lukukausi teho-opiskelua Kiinassa on osoittautunut yllättävän raskaaksi: olen vakaasti päättänyt, että pidän ensimmäistä kertaa viiteen ja puoleen vuoteen tauon kiinan kielen opiskelusta!
Tänä vuonna talvilomamme alkaa 13. tammikuuta. Uusivuosi sijoittuu 23. päivälle, minkä jälkeen opiskelijoiden pitää tulla helmikuun 8. päivä ilmoittautumaan läsnä oleviksi, jotta stipendirahojen kanssa ei tule ongelmia. Huhu kertoo, että kiinan tunnit alkavat kuitenkin vasta helmikuun 20. päivä. Vapaata opiskelusta on siis periaatteessa sangen ruhtinaalliset 38 päivää.
Olen tässä viime viikkoina pohtinut, miten nuo päivät kuluttaisin. Tällä kertaa sain valita (tai jouduin valitsemaan!) kahden melko hienolta kuulostavan vaihtoehdon välillä, mutta on pakko myöntää, että asia aiheutti yllättävän paljon päänvaivaa. Ongelmia syynä on tuo helmikuun kahdeksas, joka leikkaa pitkän loman kahteen osaan. Koulumme pakkomielle allekirjoitusten suhteen on ikävä asia etenkin niille, joilla olisi lomalla mahdollisuus matkustaa kotimaahansa viettämään aikaa perheidensä ja ystäviensä kanssa.
Omana ykkösvaihtoehtonani oli pitkään WWOOF Taiwan. WWOOF on maailmanlaajuinen systeemi, joka mahdollistaa erilaisen elämysmatkailun: työskentelet luomufarmilla neljästä kuuteen tuntia päivässä ja saat vastineeksi ruoan, majoituksen ja unohtumattoman kokemuksen unholaan vaipumassa olevan elämäntyylin ja elinkeinon parissa.
Kiinnostuin alun perin tästä mahdollisuudesta kuultuani kaverin kaverista, joka oli vuoden aikana matkustanut Etelä-Amerikan eteläkärjestä aina mantereen pohjoisosiin asti: yhdellä farmilla aikansa vietettyään otti hän yhteyttä seuraavaan farmiin ja hyppäsi bussiin. Lisäksi eräs hyvä ystäväni menetti viime vuonna sydämensä Irlannille lähdettyään sinne vapaaehtoiseksi. Lienee tarpeetonta mainita, että wwooffaus tarjoaa myös syväsukelluksen kohdemaan tai -maanosan kulttuuriin.
Taiwanissa houkutteli vapaaehtoistyökokemuksen ohella muun muassa maan eteläisen osan lämpö, kaunis luonto sekä uuden vuoden viettäminen kaupungin ulkopuolella. Jätän kuitenkin reissun tällä kertaa väliin, sillä haluaisin kokemuksesta hieman pidemmän kuin nyt tarjolla olevat kaksi tai kolme viikkoa. Aikataulujen lisäksi vaakakupissa painaa monta pienempää (teko)syytä, joita olen keksinyt tyydyttääkseni perustelemisen tarpeitani. Muun muassa mukavuudenhalulla ja rahan säästämisellä myöhempiä matkoja varten on omat likaiset näppinsä pelissä, mutta tärkeintä on kuitenkin se, ettei nyt tarjolla oleva, uusi vaihtoehto ole sekään ollenkaan hullumpi.
Olen aikaisemmin viitannut Neiti Karkkiin, iloiseen 50-vuotiaaseen kiinalaisrouvaan, johon sattumalta tutustuimme syksyllä erään koulukaverini kanssa. Olemme hänen ansiostaan kokeneet täällä kaikenlaista hienoa, ja hänen ansiotaan on muun muassa se, että voin viikoittain tienata mukavat lisäansiot opettamalla englantia kuudelle lukiolaiselle. Lupaan kirjoittaa lukuvuoden loppuun mennessä eeppisen henkilökuvan hänestä, niin täydellinen esimerkki hän on maailmankuulusta kiinalaisesta vieraanvaraisuudesta!
Koska en halua mitenkään tyrkyttää itseäni kiinalaisten koteihin, on tämä mahdollisuus vielä hieman auki, mutta ilmoilla on jo pitkään ollut mahdollinen kutsu viettämään uuttavuotta oikean kiinalaisperheen kanssa. Saatan siis hyvässä lykyssä päästä näkemään aitiopaikalta kaiken, mitä tuohon kiinalaisten vuoden tärkeimpään juhlaan liittyy. Parempaa oppituntia kiinalaisesta kulttuurista tuskin uskaltaa edes toivoa.
Jos kaikki menee hyvin, saan viettää viikon tai kaksi Zhejiangin Quzhou-kaupungissa, minkä lisäksi ehtisin lomalla tehdä kaksi lyhyempää reissua lähiympäristön kaupunkeihin ennen kevätlukukauden alkua. Kävi miten kävi, on tiedossa sopiva sekoitus elämyksiä ja lepoa. Molempia kaivataan, sillä ensimmäinen lukukausi teho-opiskelua Kiinassa on osoittautunut yllättävän raskaaksi: olen vakaasti päättänyt, että pidän ensimmäistä kertaa viiteen ja puoleen vuoteen tauon kiinan kielen opiskelusta!
lauantai 17. joulukuuta 2011
Likaista kieltä
Lukuisia vaihto-oppilaita tavanneena ja itsekin pitkiä aikoja ulkomailla viettäneenä olen oppinut, että nuoria kiinnostaa usein vieraissa kielissä rakkaudentunnustusten lisäksi ilmaukset ja sanat, joita he eivät opettajiensa suusta kuulisi. Tällaisia sanoja opittuaan nuori ei varmaankaan käytä niitä arkipäivän tilanteissa paikallisten kanssa keskustellessaan, vaan esimerkiksi muiden vaihtareiden kanssa, huumorilla. Viime vuodelta muistan Tampereella opiskelleita tyttöjä, jotka tykkäsivät kutsua toisiaan suomeksi "nartuiksi".
Vaikka moni "rumia sanoja" kavahtaakin, tekee niiden olemassaolo kielestä kiehtovamman. Mielestäni esimerkiksi brittienglannista löytyvä sanasto on usein sellaista, että vaikkapa dialogiltaan hyvin kirjoitettua rikoselokuvaa on ilo paitsi katsella, myös kuunnella. Herkuttelen usein myös Irvine Welshin teosten alkuperäisversioiden parissa – aina siitä lähtien, kun totuin hankalasti luettavaan dialogiin, olen saanut usein paheksutun skottikirjailijan tuotannon lukemisesta paljon irti: se on ollut minulle eräänlainen guilty pleasure.
Hyvänä esimerkkinä kovan kielen käytöstä käy myös viime vuoden hittielokuva Rare Exports. Itse en ole kovin vakuuttunut dialogista kotimaisissa elokuvissa, se harvoin kuulostaa korvaani luonnolliselta. Jorma Tommilan ja kumppaneiden esittämien roolihahmojen puhe tuntuu kuitenkin tässä elokuvassa aidommalta. Hahmot myös kiroilevat paljon, ja ainakin minuun tuo niin hyvältä kuulostanut kiroilu upposi kuin pieruvitsit astetta yksinkertaisempaan katsojaan. Muistan elokuvateatterissa hihitellessäni harmitelleeni sitä, että englanninkielisessä tekstityksessä lauseista useimmiten puuttuivat kovat ilmaisut täysin.
Kiinan opiskelijana onnistuin yli viiden vuoden ajan enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi välttelemään kirosanoja sekä sanastoa, joka liittyy esimerkiksi seksiin, huumeisiin tai väkivaltaan. Osittain tämä johtuu siitä, että pyrin saamaan kielestä sitä olennaisempaa puolta haltuun ennen kuin alan yrittää kuulostaa sitä käyttäessäni jotenkin katu-uskottavalta.
Toisaalta syypäitä ovat kiinalaiset itse ja erityisesti se, että suurin osa tuntemistani kiinalaisista on naispuolisia – en ole heiltä viitsinyt liikoja kysellä, eivätkä he toisaalta ihan tuosta vain ala ulkomaalaisille opettaa ”likaista kieltä” (脏话). Kuvaavaa on esimerkiksi se, että kiinalainen kääntäjätuutorini meni taannoin herttaisesti solmuun selittäessään, että käännettävä kohta, jota en täysin ymmärtänyt, olikin viittaus seksiaktiin. Miespuoliset kiinalaisopiskelijat sitä vastoin ovat kuulemani mukaan jonkin verran innokkaampia jakamaan tietojaan likaisesta kielestä, mutta en valitettavasti ole täällä vielä tullut kovin monen kiinalaismiehen kanssa ystävystyneeksi.
Nyt olen päättänyt aloittaa harrastuksen rivouksien parissa ja myös jakaa tietoni blogini lukijoiden kanssa: tiedossa kirosanoja, slangi-ilmaisuja sekä tabuihin tai muuten vain kiertelyä ja kaartelua aiheuttaviin aiheisiin liittyvää sanastoa. Kenties ajan myötä onnistun kokoamaan pienimuotoisen taskusanakirjan! Tässä vaiheessa tyydyn etsimään sanoille selityksiä internetistä ja sanakirjoista, mutta ehkä jossain vaiheessa turvaudun myös natiivipuhujien apuun. Näin ne kieliprojektit vain itsestään lisääntyvät.
Jo yliopistossa graduni käsitteli sanastontutkimusta, mutta varsinaisen alkusysäyksen tämänkertaiselle innostukselleni olen saanut kahdesta syystä: Ensinnäkin tulin hiljattain jostain syystä katsoneeksi Guy Ritchien ohjaaman RocknRolla-brittiäijäelokuvan. Englanninkielinen dialogi on elokuvassa välillä sangen herkullista, ja aloinkin heti katselun alkuminuuteilla kiinnittää kiinankieliseen tekstitykseen huomiota. Elokuvan päätyttyä olin kirjoittanut ylös lähes kaksikymmentä kiinnostavaa sanaa tai ilmausta!
Toinen syy uudelle harrastukselleni on juuri ostamani, Eveline Chaon kirjoittama englanninkielinen teos Niubi! The Real Chinese You Were Never Taught In School. Tyylikkäästi ”lehmän pilluksi” ristitystä teoksesta löytyy paljon mielenkiintoista sanastoa sekä varmasti myös paljon pohdintaa ja muita havaintoja kiinalaisten käyttämästä arkikielestä.
Vaikka moni "rumia sanoja" kavahtaakin, tekee niiden olemassaolo kielestä kiehtovamman. Mielestäni esimerkiksi brittienglannista löytyvä sanasto on usein sellaista, että vaikkapa dialogiltaan hyvin kirjoitettua rikoselokuvaa on ilo paitsi katsella, myös kuunnella. Herkuttelen usein myös Irvine Welshin teosten alkuperäisversioiden parissa – aina siitä lähtien, kun totuin hankalasti luettavaan dialogiin, olen saanut usein paheksutun skottikirjailijan tuotannon lukemisesta paljon irti: se on ollut minulle eräänlainen guilty pleasure.
Hyvänä esimerkkinä kovan kielen käytöstä käy myös viime vuoden hittielokuva Rare Exports. Itse en ole kovin vakuuttunut dialogista kotimaisissa elokuvissa, se harvoin kuulostaa korvaani luonnolliselta. Jorma Tommilan ja kumppaneiden esittämien roolihahmojen puhe tuntuu kuitenkin tässä elokuvassa aidommalta. Hahmot myös kiroilevat paljon, ja ainakin minuun tuo niin hyvältä kuulostanut kiroilu upposi kuin pieruvitsit astetta yksinkertaisempaan katsojaan. Muistan elokuvateatterissa hihitellessäni harmitelleeni sitä, että englanninkielisessä tekstityksessä lauseista useimmiten puuttuivat kovat ilmaisut täysin.
Kiinan opiskelijana onnistuin yli viiden vuoden ajan enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi välttelemään kirosanoja sekä sanastoa, joka liittyy esimerkiksi seksiin, huumeisiin tai väkivaltaan. Osittain tämä johtuu siitä, että pyrin saamaan kielestä sitä olennaisempaa puolta haltuun ennen kuin alan yrittää kuulostaa sitä käyttäessäni jotenkin katu-uskottavalta.
Toisaalta syypäitä ovat kiinalaiset itse ja erityisesti se, että suurin osa tuntemistani kiinalaisista on naispuolisia – en ole heiltä viitsinyt liikoja kysellä, eivätkä he toisaalta ihan tuosta vain ala ulkomaalaisille opettaa ”likaista kieltä” (脏话). Kuvaavaa on esimerkiksi se, että kiinalainen kääntäjätuutorini meni taannoin herttaisesti solmuun selittäessään, että käännettävä kohta, jota en täysin ymmärtänyt, olikin viittaus seksiaktiin. Miespuoliset kiinalaisopiskelijat sitä vastoin ovat kuulemani mukaan jonkin verran innokkaampia jakamaan tietojaan likaisesta kielestä, mutta en valitettavasti ole täällä vielä tullut kovin monen kiinalaismiehen kanssa ystävystyneeksi.
Nyt olen päättänyt aloittaa harrastuksen rivouksien parissa ja myös jakaa tietoni blogini lukijoiden kanssa: tiedossa kirosanoja, slangi-ilmaisuja sekä tabuihin tai muuten vain kiertelyä ja kaartelua aiheuttaviin aiheisiin liittyvää sanastoa. Kenties ajan myötä onnistun kokoamaan pienimuotoisen taskusanakirjan! Tässä vaiheessa tyydyn etsimään sanoille selityksiä internetistä ja sanakirjoista, mutta ehkä jossain vaiheessa turvaudun myös natiivipuhujien apuun. Näin ne kieliprojektit vain itsestään lisääntyvät.
Jo yliopistossa graduni käsitteli sanastontutkimusta, mutta varsinaisen alkusysäyksen tämänkertaiselle innostukselleni olen saanut kahdesta syystä: Ensinnäkin tulin hiljattain jostain syystä katsoneeksi Guy Ritchien ohjaaman RocknRolla-brittiäijäelokuvan. Englanninkielinen dialogi on elokuvassa välillä sangen herkullista, ja aloinkin heti katselun alkuminuuteilla kiinnittää kiinankieliseen tekstitykseen huomiota. Elokuvan päätyttyä olin kirjoittanut ylös lähes kaksikymmentä kiinnostavaa sanaa tai ilmausta!
Toinen syy uudelle harrastukselleni on juuri ostamani, Eveline Chaon kirjoittama englanninkielinen teos Niubi! The Real Chinese You Were Never Taught In School. Tyylikkäästi ”lehmän pilluksi” ristitystä teoksesta löytyy paljon mielenkiintoista sanastoa sekä varmasti myös paljon pohdintaa ja muita havaintoja kiinalaisten käyttämästä arkikielestä.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Unelmien nuudeliravintola
Muistan vielä ensimmäisen iltani Jinhuassa: tuutorimme ohjasi meidät, väsyneet uudet opiskelijat, asuntolaltamme silloin vielä labyrintiltä tuntuneen kampusalueen halki "pohjoisportille", jonne vieläkin päivittäin suuntaamme vatsaamme tai muita tarpeitamme täyttämään.
Söimme ”jossain nuudeliravintolassa”. Kiinaksi neuvotteleminen otti väsyneenä päähän, aterian hintakin oli puolitoista yuania enemmän kuin mitä kuvittelin hinnastossa lukeneen. Ärsytti, teki mieli kiukutella. Lopulta itse ruoka oli onneksi taivaallista. Sittemmin tuosta nuudeliravintolasta on tullut ehdoton suosikkini.
Paikan pomo on äärimmäisen ystävällinen herra, jonka suu kääntyy leveään hymyyn asiakkaan ilmestyessä ja jonka viileydellä ei ole mitään rajaa, kun hän venyttäen ja paiskoen taikoo hetkessä pienestä taikinaköntistä annoksen ohuita nuudeleita edelleen keitettäväksi. Kolme nuoruutensa hehkeyden menettänyttä mutta yhä omalla, kauniilla tavallaan viehättävää naista hoitaa loput. Kiitän annoksen saadessani, ja vastaus on aina sama: "Ei tarvitse kiittää."
Kyseessä lienee jonkinlainen perheravintola, mikä annosten herkullisuuden ohella selittää sen, miksi sinne on aina niin mukava astella. Henkilökunta tietää heti minut nähtyäni, minkä annoksen haluan (tiedän että vaihtelu virkistää, mutta en voi asialle mitään!). Heidän kanssaan asioidessa ei haittaa ollenkaan, vaikka kassa toisella kädellä rahoja käsitellessään pelaa toisella kädellään tietokoneella pasianssia tai tiirailee sivusilmällä elokuvaa.
Päivän hiljaisempina hetkinä, etenkin viikonloppuisin, on annoksensa odottaminen rauhoittava kokemus – taikinan paukkeesta huolimatta. Taikinamestari istuu läppärinsä ääressä aina kuin vain venyttelyltään ehtii, mutta hän ei unohda asiakastaan hetkeksikään. Kuumina kesäpäivinä hän varmisti, että istun viileimmällä mahdollisella paikalla; nyt talven lähestyessä en saa olla rauhassa ennen kuin istun siten, että jostain puhaltaa kohti ihanan lämmintä ilmaa. Perheen tytär saattaa tehdä läksyjään tai lukea kokeeseen viereisessä pöydässä. Naisilla on aina jotain tekemistä, usein he parsivat vaatteitaan tai sitten vain naureskelevat keskenään.
Työtunneissa laskettuna näiden päivästä toiseen ruokaa laittavien ihmisten elämä tuntuu äärimmäisen raskaalta, mutta ehkä asialla on kauniimpikin puoli. Ehkä he kokevat saavansa suuren osan tarvitsemastaan ajasta työaikanaan. Ehkä ravintola on päivän hiljaisina hetkinä kuin heidän olohuoneensa.
Tai sitten heidän hymynsä vain saa tarkastelijan romantisoimaan – ehkä he todellisuudessa haaveilevat paremmasta elämästä, lottovoitosta, paosta päivästä toiseen toistuvista raskaista rutiineista. Oli miten hyvänsä, asiakkaalle välittyy hymy. Kuten olen erään hienon, vanhan herran useaan otteeseen kuullut todenneen: vaikka elantoaan tienaava kiinalainen puristaisi taskussa nyrkkiään, löytyy hänen kasvoiltaan kuitenkin aina asiakkaalle hymy.
Vasta kaksi kuukautta pohjoisportilla asioituani havaitsin kerrostalorakennuksen seinässä ison mainoksen, jossa komeili itse nuudelimestarin kasvot. Tuo letkeä mies ja hänen ravintolansa nuudelit ovat todellakin täällä tunnettuja. Näin jälkikäteen ajateltuna ei liene ollenkaan sattumaa, että kiinalainen oppaamme halusi ensimmäisenä iltanamme viedä meidät juuri tuohon ravintolaan.
Söimme ”jossain nuudeliravintolassa”. Kiinaksi neuvotteleminen otti väsyneenä päähän, aterian hintakin oli puolitoista yuania enemmän kuin mitä kuvittelin hinnastossa lukeneen. Ärsytti, teki mieli kiukutella. Lopulta itse ruoka oli onneksi taivaallista. Sittemmin tuosta nuudeliravintolasta on tullut ehdoton suosikkini.
Paikan pomo on äärimmäisen ystävällinen herra, jonka suu kääntyy leveään hymyyn asiakkaan ilmestyessä ja jonka viileydellä ei ole mitään rajaa, kun hän venyttäen ja paiskoen taikoo hetkessä pienestä taikinaköntistä annoksen ohuita nuudeleita edelleen keitettäväksi. Kolme nuoruutensa hehkeyden menettänyttä mutta yhä omalla, kauniilla tavallaan viehättävää naista hoitaa loput. Kiitän annoksen saadessani, ja vastaus on aina sama: "Ei tarvitse kiittää."
Kyseessä lienee jonkinlainen perheravintola, mikä annosten herkullisuuden ohella selittää sen, miksi sinne on aina niin mukava astella. Henkilökunta tietää heti minut nähtyäni, minkä annoksen haluan (tiedän että vaihtelu virkistää, mutta en voi asialle mitään!). Heidän kanssaan asioidessa ei haittaa ollenkaan, vaikka kassa toisella kädellä rahoja käsitellessään pelaa toisella kädellään tietokoneella pasianssia tai tiirailee sivusilmällä elokuvaa.
Päivän hiljaisempina hetkinä, etenkin viikonloppuisin, on annoksensa odottaminen rauhoittava kokemus – taikinan paukkeesta huolimatta. Taikinamestari istuu läppärinsä ääressä aina kuin vain venyttelyltään ehtii, mutta hän ei unohda asiakastaan hetkeksikään. Kuumina kesäpäivinä hän varmisti, että istun viileimmällä mahdollisella paikalla; nyt talven lähestyessä en saa olla rauhassa ennen kuin istun siten, että jostain puhaltaa kohti ihanan lämmintä ilmaa. Perheen tytär saattaa tehdä läksyjään tai lukea kokeeseen viereisessä pöydässä. Naisilla on aina jotain tekemistä, usein he parsivat vaatteitaan tai sitten vain naureskelevat keskenään.
Työtunneissa laskettuna näiden päivästä toiseen ruokaa laittavien ihmisten elämä tuntuu äärimmäisen raskaalta, mutta ehkä asialla on kauniimpikin puoli. Ehkä he kokevat saavansa suuren osan tarvitsemastaan ajasta työaikanaan. Ehkä ravintola on päivän hiljaisina hetkinä kuin heidän olohuoneensa.
Tai sitten heidän hymynsä vain saa tarkastelijan romantisoimaan – ehkä he todellisuudessa haaveilevat paremmasta elämästä, lottovoitosta, paosta päivästä toiseen toistuvista raskaista rutiineista. Oli miten hyvänsä, asiakkaalle välittyy hymy. Kuten olen erään hienon, vanhan herran useaan otteeseen kuullut todenneen: vaikka elantoaan tienaava kiinalainen puristaisi taskussa nyrkkiään, löytyy hänen kasvoiltaan kuitenkin aina asiakkaalle hymy.
Vasta kaksi kuukautta pohjoisportilla asioituani havaitsin kerrostalorakennuksen seinässä ison mainoksen, jossa komeili itse nuudelimestarin kasvot. Tuo letkeä mies ja hänen ravintolansa nuudelit ovat todellakin täällä tunnettuja. Näin jälkikäteen ajateltuna ei liene ollenkaan sattumaa, että kiinalainen oppaamme halusi ensimmäisenä iltanamme viedä meidät juuri tuohon ravintolaan.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Vinkkejä Sinulle
Tänään tulee kuluneeksi neljä kuukautta Kiina-seikkailuni alusta – aika rientää! Olen nauttinut elostani Kiinassa: osaan mielestäni kulkea eri paikoissa turvallisuudestani huolta pitäen, olen löytänyt itselleni parhaiten sopivat opiskelutavat ja -paikat, lisäksi olen opiskeluaikojen ulkopuolella löytänyt mukavasti keinoja pitää mieleni virkeänä ja arkeni suhteellisen kiinnostavana.
Kuin merkkipäivästäni muistuttaakseen tarjosi koulumme perjantaina pienen, kaksikielisen Tips for You -läpyskän, joka tarjoaa vinkkejä siihen, kuinka yliopistoelämästä saa enemmän irti – oli jo aikakin! Erään ystäväni sanoja lainatakseni voisin todeta, että tämän oppaan on laatinut herra nimeltä ”Captain Obvious”, mutta kyllä joukosta löytyy sellaisiakin vinkkejä, jotka voisin alleviivata ja näyttää joillekin naapureistani.
Osa vinkeistä heijastelee jäljittelemätöntä kiinalaista viisautta; niistä tulee mieleen esimerkiksi kommentti, jonka sain kuulla manailtuani koulurakennuksemme vahtimestarille, että pyöräni varastettiin: ”Kannattaa lukita pyörä.” Yhteen vinkkiin sentään suhtaudun vakavasti: minun todellakin pitäisi olla useammin yhteydessä vanhempiini. Terveisiä Nallikujalle, onneksi tiedän, että voitte käydä edes täältä lukemassa kuulumisistani!
Alla suomenkielinen versio läpyskästä. Olen pysynyt englanninnokselle uskollisena, joten mahdolliset huvittavat virheet ovat suoraan englanninkielisestä tekstistä lähtöisin.
Osa I – Turvallisuus
1. Ole varovainen ja hidasta kävellessäsi tai pyöräillessäsi kampuksella.
2. Ennen kuin ostat ajoneuvon, muistathan että sinulla pitää olla ajokortti ja sinun pitää läpäistä ajokoe Kiinassa.
3. Olethan varovainen ohittaessasi rakennustyömaita.
4. Lukitse arvoesineesi ja sulje ovesi poistuessasi huoneestasi.
5. On parasta mennä ulos ystävien kanssa ja tulla takaisin niin aikaisin kuin mahdollista. Älä häiritse muita jos on myöhä.
6. Ole varovainen turvallisuutesi ja omaisuutesi kanssa matkalla.
7. Muistathan irrottaa pistokkeet seinästä poistuessasi huoneestasi.
8. Pidä hyvää huolta keittiön laitteista ja käytä tulen sattuessa liettä varovasti.
9. Yliopiston kanttiinit ovat parempi vaihtoehto päivälliselle.
10. Harkitse ja mieluiten hylkää myyjien suositukset.
11. Varo nettihuijausta, erityisesti lottovoitto-viestiä. Tarkastelethan huolellisesti nettikaupan luottoluokitusta.
12. Otathan yhteyttä vanhempiisi niin usein kuin mahdollista kertoaksesi heille värikkäästä elämästäsi yliopistolla.
Osa II – Opiskelu
1. Opiskelu on ensimmäinen ja tärkein asia, jota meidän pitäisi täällä tehdä. Opithan jatkuvasti uutta, olit sitten luokkahuoneessa tai sen ulkopuolella. Älä myöhästy tunnilta tai poistu luokasta tunnin ollessa kesken.
2. Käytä kirjastoa parhaasi mukaan ja nauti olostasi siellä.
3. Ota osaa kampuksen aktiviteetteihin, sillä ne ovat tärkeä osa elämääsi yliopistolla.
4. Tee järkevä päätös eri kerhojen suhteen.
5. Käytä sanoja ole hyvä, kiitos ja anteeksi kommunikoidessasi ja ole kohtelias opettajiasi kohtaan.
Osa III – Eläminen
1. Sää muuttuu päivän mittaan, muista pukeutua sään mukaisesti.
2. Harrasta liikuntaa tehdäksesi itsestäsi terveemmän.
3. Elä helppoa elämää: kommunikoi vilpittömästi muiden kanssa, välitä itsestäsi ja ihmisistä ympärilläsi.
4. Käytettyäsi tietokonetta tai luettuasi kirjaa pitkään, ole hyvä ja katso kaukaisuuteen lepuuttaaksesi silmiäsi.
5. ”Suljettu suu ei nappaa kärpäsiä.” Pesethän hedelmät huolella ennen niiden syömistä.
6. Nuku hyvin ja nouse ylös aikaisin. Tämä antaa sinulle voimakkaan vartalon.
7. Ollaksesi huomaavainen, ole hiljaa jos haluat valvoa. Käännä musiikin äänenvoimakkuutta pienemmälle jotta se ei häiritse muita.
8. Syömällä enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa joka päivä pidät vartalosi kunnossa.
9. Tupakointi ja alkoholi ovat erittäin haitallisia terveydellesi. Tupakointi on ankarasti kielletty asuntolassasi tai koulurakennuksissa. Äläkä juo liikaa asuntolassa.
Kuin merkkipäivästäni muistuttaakseen tarjosi koulumme perjantaina pienen, kaksikielisen Tips for You -läpyskän, joka tarjoaa vinkkejä siihen, kuinka yliopistoelämästä saa enemmän irti – oli jo aikakin! Erään ystäväni sanoja lainatakseni voisin todeta, että tämän oppaan on laatinut herra nimeltä ”Captain Obvious”, mutta kyllä joukosta löytyy sellaisiakin vinkkejä, jotka voisin alleviivata ja näyttää joillekin naapureistani.
Osa vinkeistä heijastelee jäljittelemätöntä kiinalaista viisautta; niistä tulee mieleen esimerkiksi kommentti, jonka sain kuulla manailtuani koulurakennuksemme vahtimestarille, että pyöräni varastettiin: ”Kannattaa lukita pyörä.” Yhteen vinkkiin sentään suhtaudun vakavasti: minun todellakin pitäisi olla useammin yhteydessä vanhempiini. Terveisiä Nallikujalle, onneksi tiedän, että voitte käydä edes täältä lukemassa kuulumisistani!
Alla suomenkielinen versio läpyskästä. Olen pysynyt englanninnokselle uskollisena, joten mahdolliset huvittavat virheet ovat suoraan englanninkielisestä tekstistä lähtöisin.
Osa I – Turvallisuus
1. Ole varovainen ja hidasta kävellessäsi tai pyöräillessäsi kampuksella.
2. Ennen kuin ostat ajoneuvon, muistathan että sinulla pitää olla ajokortti ja sinun pitää läpäistä ajokoe Kiinassa.
3. Olethan varovainen ohittaessasi rakennustyömaita.
4. Lukitse arvoesineesi ja sulje ovesi poistuessasi huoneestasi.
5. On parasta mennä ulos ystävien kanssa ja tulla takaisin niin aikaisin kuin mahdollista. Älä häiritse muita jos on myöhä.
6. Ole varovainen turvallisuutesi ja omaisuutesi kanssa matkalla.
7. Muistathan irrottaa pistokkeet seinästä poistuessasi huoneestasi.
8. Pidä hyvää huolta keittiön laitteista ja käytä tulen sattuessa liettä varovasti.
9. Yliopiston kanttiinit ovat parempi vaihtoehto päivälliselle.
10. Harkitse ja mieluiten hylkää myyjien suositukset.
11. Varo nettihuijausta, erityisesti lottovoitto-viestiä. Tarkastelethan huolellisesti nettikaupan luottoluokitusta.
12. Otathan yhteyttä vanhempiisi niin usein kuin mahdollista kertoaksesi heille värikkäästä elämästäsi yliopistolla.
Osa II – Opiskelu
1. Opiskelu on ensimmäinen ja tärkein asia, jota meidän pitäisi täällä tehdä. Opithan jatkuvasti uutta, olit sitten luokkahuoneessa tai sen ulkopuolella. Älä myöhästy tunnilta tai poistu luokasta tunnin ollessa kesken.
2. Käytä kirjastoa parhaasi mukaan ja nauti olostasi siellä.
3. Ota osaa kampuksen aktiviteetteihin, sillä ne ovat tärkeä osa elämääsi yliopistolla.
4. Tee järkevä päätös eri kerhojen suhteen.
5. Käytä sanoja ole hyvä, kiitos ja anteeksi kommunikoidessasi ja ole kohtelias opettajiasi kohtaan.
Osa III – Eläminen
1. Sää muuttuu päivän mittaan, muista pukeutua sään mukaisesti.
2. Harrasta liikuntaa tehdäksesi itsestäsi terveemmän.
3. Elä helppoa elämää: kommunikoi vilpittömästi muiden kanssa, välitä itsestäsi ja ihmisistä ympärilläsi.
4. Käytettyäsi tietokonetta tai luettuasi kirjaa pitkään, ole hyvä ja katso kaukaisuuteen lepuuttaaksesi silmiäsi.
5. ”Suljettu suu ei nappaa kärpäsiä.” Pesethän hedelmät huolella ennen niiden syömistä.
6. Nuku hyvin ja nouse ylös aikaisin. Tämä antaa sinulle voimakkaan vartalon.
7. Ollaksesi huomaavainen, ole hiljaa jos haluat valvoa. Käännä musiikin äänenvoimakkuutta pienemmälle jotta se ei häiritse muita.
8. Syömällä enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa joka päivä pidät vartalosi kunnossa.
9. Tupakointi ja alkoholi ovat erittäin haitallisia terveydellesi. Tupakointi on ankarasti kielletty asuntolassasi tai koulurakennuksissa. Äläkä juo liikaa asuntolassa.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
(ei otsikkoa)
Tätä olen tullut pohtineeksi ennenkin, mutta tuli jostain syystä hiljattain taas mieleeni. Länsimaissahan perinteisesti ajatellaan, että kaikki itäaasialaiset näyttävät samalta. Kiinalaisiakaan ei voi millään erottaa toisistaan. Ihme kyllä samaa valitteli myös mongolialainen koulukaverini – hänkään ei nähtävästi näe kiinalaisten välillä mitään eroa. Heitä on kyllä välillä todella paljon, ja heillä kaikilla on tumma tukka ja tummat silmät.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös kiinalaiset ajattelevat länsimaalaisista samoin. Kärjistäen voidaan sanoa, että jos olet vaaleatukkainen mies ja päädyt syystä tai toisesta Kiinaan, saattaa hyvinkin olla, että sinua pidetään esimerkiksi Kimi Räikkösen kaksoisolentona! Pistää miettimään...
Itselläni on sentään tumma tukka, ja olenkin omasta kaksoisolennostani ylpeähkö. Viime viikolla sain hänestä pitkästä aikaa muistutuksen, kun koulurakennuksen alakerran kahvion vitriinistä evästä valikoidessani alkoi nuori myyjä kovasti kikattaa: Michael J. Scofield oli tullut ostamaan sämpylää ennen kiinan tuntiaan! Tämä oli valehtelematta jo ainakin kymmenes kerta, kun kuulen kiinalaisten suusta näyttäväni Pako-sarjan päähenkilöltä. En ole sarjaa koskaan katsonut, joten piti taas oikein tarkistaa Googlesta, miltä kaveri näyttää: Googlen tarjoama kuvasarja kyseisestä tyypistä ei mielestäni kovin paljon muistuta sitä naamaa, jonka päivittäin peilistä näen. Sen verran täytyy myöntää, että tukkani on usein yhtä lyhyt, mutta toivottavasti en näytä aina yhtä pirun tuimalta!
Elämä kylmenevässä Jinhuassa ei ole viime aikoina tarjonnut mitään kovin mullistavaa: kova työ kielen parissa vain jatkuu ja jatkuu, ja kai se kielitaito tässä väkisinkin kehittyy, vaikka kehitystä on itse vaikea huomata. Paljon on suunnitelmia tulevan varalle, mutta koska niitä pyörii mielessä nyt vähän liikaa, ajattelin, että on järkevämpää alkaa niistä kirjoitella vasta sitten kun joku niistä alkaa oikeasti näyttää toteuttamiskelpoiselta.
Ilmoista voisin mainita jotakin, suomalaiset tykkäävät aina kuulla, millaisia kelejä on ollut. Täällähän oli syyskuussa tuskallisen kuuma, ja vielä marraskuun loppupuolellakin kipusivat lämpötilat usein parinkymmenen asteen yläpuolelle. Joulukuun alettua iski kuitenkin talvi kuin kommunistisen puolueen määräyksestä, joten tässä on nyt ehditty jonkin aikaa hytistä. Ensimmäiset yöpakkaset ovat tulossa, päivällä aurinko kuitenkin lämmittänee ihanasti läpi kylmimpienkin kuukausien.
Ainakin tässä osassa maata suurin ongelma talvella on se, ettei sisälämpötila merkittävästi eroa ulkona vallitsevasta lämpötilasta. Siihen on jotenkin vain totuttu, joten täällä vietetään tavallisesti talvet sisällä takit päällä lämpimämpiä päiviä odotellen ja kuumaa vettä tai teetä ryystäen. Itsekin olen taas kerran kuumaan veteen koukussa, ollut jo hyvän aikaa, eikä ajatus esimerkiksi kylmästä oluesta juuri houkuttele. Tänään kaverini osti kioskista jäätelöä, ja hänen vieressään seissyt kiinalaistyttö totesi englanniksi: ”So cold. So brave.” Jostain syystä tuosta kommentista tuli välitön klassikko – kiinalaiset eivät todellakaan välitä syödä tai juoda kylmää talvisaikaan.
Vaikka aamulla ei teekään mieli nousta peiton alta lämpimästä, eikä suihkua varten riisuutuminen erityisemmin houkuta, pärjään kuitenkin karskina suomalaisena koleassa kämpässä villasukilla ja normaaleilla vaatteilla vallan mainiosti. Samaa ei sitten voikaan sanoa kovin monista muista. Useimmat istuvat huoneissaan (ja tunneilla) toppatakit päällä, tai sitten he ovat ostaneet sarjan lämmittimiä, joiden vieressä kehrätä; myös sähköinen huopa on suosittujen ostosten listalla.
Lomien alkaessa ennen tammikuun puoliväliä lähtee suuri osa porukasta lämpimämmille maille, ja tunnustan, että sama on mielessä itsellänikin. Ei sillä, ettenkö tarkenisi, mutta kuitenkin…
Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös kiinalaiset ajattelevat länsimaalaisista samoin. Kärjistäen voidaan sanoa, että jos olet vaaleatukkainen mies ja päädyt syystä tai toisesta Kiinaan, saattaa hyvinkin olla, että sinua pidetään esimerkiksi Kimi Räikkösen kaksoisolentona! Pistää miettimään...
Itselläni on sentään tumma tukka, ja olenkin omasta kaksoisolennostani ylpeähkö. Viime viikolla sain hänestä pitkästä aikaa muistutuksen, kun koulurakennuksen alakerran kahvion vitriinistä evästä valikoidessani alkoi nuori myyjä kovasti kikattaa: Michael J. Scofield oli tullut ostamaan sämpylää ennen kiinan tuntiaan! Tämä oli valehtelematta jo ainakin kymmenes kerta, kun kuulen kiinalaisten suusta näyttäväni Pako-sarjan päähenkilöltä. En ole sarjaa koskaan katsonut, joten piti taas oikein tarkistaa Googlesta, miltä kaveri näyttää: Googlen tarjoama kuvasarja kyseisestä tyypistä ei mielestäni kovin paljon muistuta sitä naamaa, jonka päivittäin peilistä näen. Sen verran täytyy myöntää, että tukkani on usein yhtä lyhyt, mutta toivottavasti en näytä aina yhtä pirun tuimalta!
Elämä kylmenevässä Jinhuassa ei ole viime aikoina tarjonnut mitään kovin mullistavaa: kova työ kielen parissa vain jatkuu ja jatkuu, ja kai se kielitaito tässä väkisinkin kehittyy, vaikka kehitystä on itse vaikea huomata. Paljon on suunnitelmia tulevan varalle, mutta koska niitä pyörii mielessä nyt vähän liikaa, ajattelin, että on järkevämpää alkaa niistä kirjoitella vasta sitten kun joku niistä alkaa oikeasti näyttää toteuttamiskelpoiselta.
Ilmoista voisin mainita jotakin, suomalaiset tykkäävät aina kuulla, millaisia kelejä on ollut. Täällähän oli syyskuussa tuskallisen kuuma, ja vielä marraskuun loppupuolellakin kipusivat lämpötilat usein parinkymmenen asteen yläpuolelle. Joulukuun alettua iski kuitenkin talvi kuin kommunistisen puolueen määräyksestä, joten tässä on nyt ehditty jonkin aikaa hytistä. Ensimmäiset yöpakkaset ovat tulossa, päivällä aurinko kuitenkin lämmittänee ihanasti läpi kylmimpienkin kuukausien.
Ainakin tässä osassa maata suurin ongelma talvella on se, ettei sisälämpötila merkittävästi eroa ulkona vallitsevasta lämpötilasta. Siihen on jotenkin vain totuttu, joten täällä vietetään tavallisesti talvet sisällä takit päällä lämpimämpiä päiviä odotellen ja kuumaa vettä tai teetä ryystäen. Itsekin olen taas kerran kuumaan veteen koukussa, ollut jo hyvän aikaa, eikä ajatus esimerkiksi kylmästä oluesta juuri houkuttele. Tänään kaverini osti kioskista jäätelöä, ja hänen vieressään seissyt kiinalaistyttö totesi englanniksi: ”So cold. So brave.” Jostain syystä tuosta kommentista tuli välitön klassikko – kiinalaiset eivät todellakaan välitä syödä tai juoda kylmää talvisaikaan.
Vaikka aamulla ei teekään mieli nousta peiton alta lämpimästä, eikä suihkua varten riisuutuminen erityisemmin houkuta, pärjään kuitenkin karskina suomalaisena koleassa kämpässä villasukilla ja normaaleilla vaatteilla vallan mainiosti. Samaa ei sitten voikaan sanoa kovin monista muista. Useimmat istuvat huoneissaan (ja tunneilla) toppatakit päällä, tai sitten he ovat ostaneet sarjan lämmittimiä, joiden vieressä kehrätä; myös sähköinen huopa on suosittujen ostosten listalla.
Lomien alkaessa ennen tammikuun puoliväliä lähtee suuri osa porukasta lämpimämmille maille, ja tunnustan, että sama on mielessä itsellänikin. Ei sillä, ettenkö tarkenisi, mutta kuitenkin…
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
HSK 5: ehkä masokisteille
Tämänpäiväinen HSK-testi jätti paljon toivomisen varaa: uskon, että onnistuin läpäisyyn riittävään suoritukseen, mutta olin silti yllättynyt testin hankaluudesta. Nelostason suoritin yli vuosi sitten hienoilla pisteillä, joten voin sanoa, että harppaus näiden kahden tason välillä on jo melkoinen. Ylimmälle tasolle tähyävä saa sitten ottaa kahta suuremman harppauksen.
Kaksi ensimmäistä osuutta sujuivat niin ja näin, ehkä pisteitä kertyy enemmän kuin vaadittavat 60 prosenttia, ehkä vähän alle, paljon on tuuristakin kiinni. Kolmannen osion pisteillä uskon voivani paikata mahdollisia alun epäonnistumisia.
Kuuntelu sujui pitkälti odotusteni mukaisesti, kunnes kiinalainen teknologia päätti sekoittaa pakkaa. Parinkymmenen kysymyksen jälkeen alkoi nauhan armoton pätkintä, emmekä voineet jatkaa testiä normaalissa järjestyksessä. Yhtäkkiä siirryimme suorittamaan kuuntelun loppuosan kohtia, mutta muutaman kysymyksen jälkeen pätkiminen alkoi taas, ja kuuntelu loppui siihen; testin viimeisen osion jälkeen palasimme suorittamaan puuttuvia kohtia. Välillä kysymyksiin vastaaminen oli äärimmäisen helppoa, välillä taas olin aivan ulalla siitä, mistä nauhalla puhuttiin. Keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, eivätkä tekniset vaikeudet tehneet hommaa yhtään helpommaksi.
Luetunymmärtäminen osoittautui äärimmäisen vaivalloiseksi, mikä näkyi etenkin osion lopun lähestyessä: kun ilmoitettiin, että aikaa on jäljellä viisi minuuttia, oli minulla vielä useita monivalintakysymyksiä vastaamatta. Näihin kysymyksiin vastatakseni olisi minun pitänyt lukea kaksi pitkähköä tekstinpätkää, enkä tietenkään millään pystynyt siihen. Niinpä heittelin vastauksia satunnaisten lukaisemieni kohtien perusteella, musta tuntuu -tyylillä. Ehkä vastauksista osa osui oikeaan, ehkä ei.
Kirjoittamisosio vastasi odotuksiani: ensimmäiset kahdeksan lausetta, joissa sanajärjestys oli sotkettu, olivat sangen helppoja – kursin ne vaivatta kasaan. Kaksi 80 merkin kirjoitelmaa eivät nekään olleet hirveän vaativia: Ensimmäisessä tarjotut viisi sanaa (辅导, 进步, 完全, 方法, 明显) tunsin kaikki ja osasin niiden perusteella kirjoittaa tarinan siitä, kuinka kiinalaisen tuutorin hankkiminen on ilmiselvästi paras keino, jos haluaa kehittää kielitaitoaan. Toinen teksti piti kirjoittaa kuvan perusteella, jossa mies ja nainen kantoivat hymyillen sohvaa. Kirjoitin tarinan pariskunnasta, joka rakastaa muuttamista ja muuttaa joka vuosi ihan vain huonekalujen kantamisen ilosta. Toivottavasti tekstin arvioijalla on edes hiukkanen huumorintajua…
Olin unohtanut, kuinka stressaavaa HSK:n suorittaminen voikaan olla. En ollenkaan pidä siitä, kun paineen alla pitää kahden tunnin ajan paahtaa vastauksia niin nopeasti kuin mahdollista: tekstejä ei voi lukea huolella, vaan pitää riittää, että suurin piirtein tietää, mistä niissä on kyse. Tänään oli siis kiire kiire kiire, ja kokeen jälkeen otti päähän. Nyt tuntuu siltä, että on pakko pitää muutaman päivän tauko opiskelusta – tunneille toki menen mutta sielu saa jäädä aamulla lämpöiseen sänkyyn lepäämään.
Jos nyt noin kuukauden kuluttua selviää, että läpäisin testin, ei minulla ole mitään syytä ajatella kuudetta tasoa (tai koko HSK:ta ylipäätään) vielä pitkään, pitkään aikaan. Jos sattumalta haluan ensi vuonna hakea johonkin kiinalaiseen yliopistoon opiskelemaan, pitäisi viitostason riittää todisteeksi riittävästä kielitaidosta. Ehkä suoritan kuutostason joskus monen, monen vuoden kuluttua, sitten kun olen kielitaitoni kanssa sujut, sitten kun todellakin tunnen, että ”ylin” taso on jo muutenkin saavutettu.
Mutta ei nyt kuitenkaan vielä nuolaista edes tämän viidennen tason kanssa...
Kaksi ensimmäistä osuutta sujuivat niin ja näin, ehkä pisteitä kertyy enemmän kuin vaadittavat 60 prosenttia, ehkä vähän alle, paljon on tuuristakin kiinni. Kolmannen osion pisteillä uskon voivani paikata mahdollisia alun epäonnistumisia.
Kuuntelu sujui pitkälti odotusteni mukaisesti, kunnes kiinalainen teknologia päätti sekoittaa pakkaa. Parinkymmenen kysymyksen jälkeen alkoi nauhan armoton pätkintä, emmekä voineet jatkaa testiä normaalissa järjestyksessä. Yhtäkkiä siirryimme suorittamaan kuuntelun loppuosan kohtia, mutta muutaman kysymyksen jälkeen pätkiminen alkoi taas, ja kuuntelu loppui siihen; testin viimeisen osion jälkeen palasimme suorittamaan puuttuvia kohtia. Välillä kysymyksiin vastaaminen oli äärimmäisen helppoa, välillä taas olin aivan ulalla siitä, mistä nauhalla puhuttiin. Keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, eivätkä tekniset vaikeudet tehneet hommaa yhtään helpommaksi.
Luetunymmärtäminen osoittautui äärimmäisen vaivalloiseksi, mikä näkyi etenkin osion lopun lähestyessä: kun ilmoitettiin, että aikaa on jäljellä viisi minuuttia, oli minulla vielä useita monivalintakysymyksiä vastaamatta. Näihin kysymyksiin vastatakseni olisi minun pitänyt lukea kaksi pitkähköä tekstinpätkää, enkä tietenkään millään pystynyt siihen. Niinpä heittelin vastauksia satunnaisten lukaisemieni kohtien perusteella, musta tuntuu -tyylillä. Ehkä vastauksista osa osui oikeaan, ehkä ei.
Kirjoittamisosio vastasi odotuksiani: ensimmäiset kahdeksan lausetta, joissa sanajärjestys oli sotkettu, olivat sangen helppoja – kursin ne vaivatta kasaan. Kaksi 80 merkin kirjoitelmaa eivät nekään olleet hirveän vaativia: Ensimmäisessä tarjotut viisi sanaa (辅导, 进步, 完全, 方法, 明显) tunsin kaikki ja osasin niiden perusteella kirjoittaa tarinan siitä, kuinka kiinalaisen tuutorin hankkiminen on ilmiselvästi paras keino, jos haluaa kehittää kielitaitoaan. Toinen teksti piti kirjoittaa kuvan perusteella, jossa mies ja nainen kantoivat hymyillen sohvaa. Kirjoitin tarinan pariskunnasta, joka rakastaa muuttamista ja muuttaa joka vuosi ihan vain huonekalujen kantamisen ilosta. Toivottavasti tekstin arvioijalla on edes hiukkanen huumorintajua…
Olin unohtanut, kuinka stressaavaa HSK:n suorittaminen voikaan olla. En ollenkaan pidä siitä, kun paineen alla pitää kahden tunnin ajan paahtaa vastauksia niin nopeasti kuin mahdollista: tekstejä ei voi lukea huolella, vaan pitää riittää, että suurin piirtein tietää, mistä niissä on kyse. Tänään oli siis kiire kiire kiire, ja kokeen jälkeen otti päähän. Nyt tuntuu siltä, että on pakko pitää muutaman päivän tauko opiskelusta – tunneille toki menen mutta sielu saa jäädä aamulla lämpöiseen sänkyyn lepäämään.
Jos nyt noin kuukauden kuluttua selviää, että läpäisin testin, ei minulla ole mitään syytä ajatella kuudetta tasoa (tai koko HSK:ta ylipäätään) vielä pitkään, pitkään aikaan. Jos sattumalta haluan ensi vuonna hakea johonkin kiinalaiseen yliopistoon opiskelemaan, pitäisi viitostason riittää todisteeksi riittävästä kielitaidosta. Ehkä suoritan kuutostason joskus monen, monen vuoden kuluttua, sitten kun olen kielitaitoni kanssa sujut, sitten kun todellakin tunnen, että ”ylin” taso on jo muutenkin saavutettu.
Mutta ei nyt kuitenkaan vielä nuolaista edes tämän viidennen tason kanssa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)